JUOMA-LAULUJA.
Yöllä, päivät jatketaan;
Virsillä, vähät oluet.
(Suom. sanal.)
Se on merkillinen, että ehkei mikään moailmassa ouk tullut niin paljon lauletuksi, kuin viina ja rakkaus, niin häistä ei mainitak niin mitään meijän vanhoissa Suomalaisissa Runoissamme. Niistä monesta, jotka olen jo käsittänyt, en ole löytänyt yhtään, joka puhuisi varsin rakkautesta tahi viinasta.[338] Mika lie syy siihen? Totta hyö eivät tunteneet sitä korkeampata henkellistä rakkautta,[339] ainoastaan sitä luonnollista; (heijän käytös vaimojansa kohti, on tätä toistava). Ainoastansa henkellinen rakkaus sytyttää juohtumuksemme ja ajatuksemme; se luonnollinen nosteloo vaan luontoamme ja himojamme. Samaten rakastivat hyö viinoa hänen luonnollisen mavunsa tähen (niin kuin on roa'an kansan tapa), vaan ei että sen lepyttämisellä soveltua ystävälliseen joukkoon. Hyö halaisivat sitä juuaksensa, vaan ei nautitaksensa. Tästä tuloo, että Suomalaiset vielä nytkin heijän juominkiloissa nouvattaavat sen tavan, että innolla ja kiivauksella juua, ikään kuin joisivat uhalla. Heijän mieli ja luonto eroittaa heitä tässäkin monesta muusta. Hyö ovat pikaisia ja ruttoluontoisia, Ruohtalaiset taas tyyni-tapaisia ja vähään tyytyväisiä. Ne taitaavat puolen tunnin istua ja iloitella yhtä lasia lipittäissään, kastellessaan noukkansa usein, vaan vähäisen kerrallaan; sillä välillä toas pakinoivat ja lauleloovat. Suomalaiset juovat harvoin, vaan silloinkin — täysiä lasia. Ruohtalaisissa kuullan rauhallista puhetta ja lausuamista; Suomalaisissa ussein reuhoamista ja telmämistä, milt' ei riitoja ja tappeluksia. Ei että harjoittaa juomista (sitä harjotetaan jo liiaksikin) mutta että tarkoittoo yhtä hiljaisempata ja rauhallisempata huvitusta meijän juominkiloissamme, olen minä viinan varaksi kirjuttanut näitä juoma-lauluja, toivoissain tehnein sitä hyväksemme, vaan ei pahaksemme.
I.
VIINA-VIRSI.[340]
(Isäntä.)
Pieppäs pikar' pivossais,
Puhuk pullois luokse!
Viina kiehuu kiassais,
Vuahi muahan juoksee;
Kaho, kuin tuo juoma-härkä
Viteloopi viinan märkeä;
Juokam', Juokam',
Minun veljet — juokam'!
(Vieras.)
Nyt on pulloin tyhjä toas,
Ei ou mitä juuaan;
Nyt on kulkkuin kuiva toas,
Kunnek' toista tuuaan.
Paha olla tässä hiässä!
Ei ouk suussain, eik' ou piässä —
Juokam', juokam',
Minun veljet juokam'!
(Isäntä toas, toisellen.)
Ota kuppi kätteheis,
Elä häntä heitä;
Olet seuran-pettäjä,
Jos et seuraa meitä.
Juoppas, juoppas juoma-ratti,
Huuhteleppas huuleis, matti!
Juokam', juokam',
Minun veljet, juokam'!
(Toinen.)
Sep' on mulle vaikia,
(Elä eneä anna)!
Kuka jaksaa kaikkia
Pulloi suuhun panna.
Kaikki yhteisesti:
Et ouk poika, jos et koita
Että pulloaisi voittaa!
Juokam', juokam',
Minun veljet juokam!
(Vieraat, yhessä.)
Ite ompi isäntä
Hunaja ja mettä,
Joka lyö ja lisentää
Viinoa kuin vettä.
Kiitos olkoon monin kerran.
Tuhatta tuhannen verran!
(Isäntä.)
Eip' ouk vieraassakaan syytä
Joka juop', ja toista pyytää.
(yhteisesti.)
Juokam', juokam',
Hyvät veljet — juokam!
II.
JUOMA-LAULU.
(Lauletaan kuin: Kära Doctor kom, mamseln har ondt i magen.)
No sinä uljas miesi — joka istut siinä,
Mikä sinun nimeis? sano mullen sen!
— Tuos on sinun lasis — tartuk siihen kiini!
Pane sitä pohjaan, hyvä kultainen.
Elä seästäk sit', vaan tyhjennäppäs pois!
Kyll' toista välleen
Saisit jälleen,
Jos tuon jois't.
kertaus:
Elä seästäk sit', vaan tyhjennäppäs pois!
Kyll' toista välleen
Saisit jälleen,
Jos tuon jois't.
No puhuk pullois luokse, laula lasin eäreen!
Juo sun tyttöis muistiin! — hyväillä sit' soat,
Jos sa panet pohjaan, jos sa täytät meärän;
Jos sa tuota hyljäät — hyljää hään sun toas,
Sillä tiijät sen, ett pettur' petetään —
Ja jok' ei ryyppää,
Se on syy-pää;
— Se on hään!
kertaus:
Sillä tiijät sen, ett pettur' petetään —
Ja jok' ei ryyppää,
Se on syy-pää;
— Se on hään! juo! juo! juo! juo! juo!
(toinen) auks'! auks'! auks'!
No nyt on viina suussais, nyt on mieli peässäis,
Nyt oot sinä soanut viisautta kyll'!
Muista sinä vaan, ett toisill' annetaan;
Ja jok' ei sitä
Puolta pitä,
Hään ei soa. —
kertaus:
Muista sinä vaan, ett toisill' annetaan;
Ja jok' ei sitä
Puolta pitä,
Hään ei soa. —
III.
JUOMARIN LAULU.[341]
(Tapaillemus[342] Frédmannin 58:sta kirjuttamuksesta.)
Musta on mielein,
Kylmä on kielein,
Surussa ompi suu, — pling, plang!
Tuskain on tuima,
Kulkuin on kuiva,
Murhe on vielä muu, — pling, plang!
Joka tahtoo kunniansa näyttää,
Niin hään hyvin ihtiänsä käyttää,
Jos hään minun pulloin pienen täyttää, — plingeli, plingeli,
plingeli, plang!
Viritän virttäin,
Ihtiäin hirtän,
Itkus' on ilo suur', — pl. pl.
Vaikia vaiva
Kalloini kaivaa,
Peätäin se serköö juur', — pl. pl.
Voi, mun veljet, veikkaiset ja veikot,
Huonot ollettekin työ, ja heikot,
Kuin ei löyvyk soitot eikä seikot, — pl. pl. pl. pl.
Povessain polttaa
Viina, ja oltta
Halajaa minun pään, — pl. pl.
Keijuiset riehuu,
Lentää ja liehuu,
Minnekkäs minä mään? — pl. pl.
Voi mun sytäin, voi mun sieluin rukka!
Olit muinon niin kuin Vuohenkukka;
Nyt on viina saattanut sun hukkaan, — pl. pl. pl. pl.
Mitäs ma laulan!
Kuiva on kaulain,
Tuokepas tänne, tuo! — pl. pl.
Jolla ma huuhtan,
Suurustan suutain,
Josta ma kerran juon, — pl. pl.
Hyvä lanko laita laskut täynä,
Tuoppas tänne voita, leipä, säyne!
Eikös siitten laulut laillen käyne, — pl. pl. pl. pl.
Nyt mull' on mielein,
Kevyt on kielein,
Viina mun virkuks' tei, — pl. pl.
Jos ma nyt saisin
Naisen, niin naisin,
Ottaisin vaimon — hei! — pl. pl.
Huolet huonommat ma hänell' heittäis'n,
Ite viljasta ma viinan keittäis'n,
Jolla murheet kaikki muka peittäis'n, — pl. pl. pl. pl.
Pullos' on puutos,
Mieles' on muutos,
Isäntä kulta hoi! — pl. pl.
Missäs on maljais?
Kallis on kaljais,
Jota ma tuanon join! — pl. pl.
Virvoita minut viinallais vielä,
Elässä tuota kultaisein kiellä,
Elkätte Veikot seis'koo mun tiellä! — pl. pl. pl. pl.
Tuhlajat tunkii,
Juomarit suinkin
Viereeni veteiksen; — pl. pl.
Varkaat ja vorot,
Riijat ja torat
Välillen veljeisten, — pl. pl.
Onnetoin ma olen tähän tullut,
Viinallen ma olen tullut hullu;
Hyväst' mun veljet, hyvästi mun pulloin! — pl. pl. pl. pl.
IV.
JUOPUMUKSET ja JUONITTELEMUKSET.[343]
(Vallollinen tapaellemus Frédmannin 18:stä kirjuttamuksesta.)
Miehet ne huutaa ja huiskaa,
Kukin hyö kannunsa puistaa;
Juostenpa juoksoopi suista
Paljasta puhasta Ruista.
Tommi pa tuo oli kelpo mies,
Tuopa tuopin yksin koitti;
Joi niin hilpeest' ett hiukset oil hies',
Ja kaikki hään juomassa voitti. —
Ryypättiin yhtä ja toista,
Puhuttiin näistä ja noista,
Huasteltiin maista ja soista,
Juteltiinpa joista. —
Lassipa lausuupi sanoilla näin:
"Täss' on kaikki paara kara" —
Pyöritti silmänsä pöytähän päin,
Ja sanoi: Lät laasena vara!
Nousipa riita ja huuto,
Leikistä veljekset suuttuu,
Ilo se itkuksi muuttuu,
Viina se kulkussa juuttuu.
Yks' sitä toista nyt korvallen löi.
Tuostapa kapinat kauhiat karttui;
Ne jotka joivat, ja ne jotka söi,
Kaikki sen tukkahan tarttui.
Ukot ne painia heittää,
Puisteloo nyrkkii ja päitä;
Jutteloo niitä ja näitä,
Kukin puoltans väittää.
Sipinpä sierammet juoksemaan jäi,
Pekalta piä oli puhki ja rikki,
Lassipa lausuupi sanoilla näin:
Kossar vi ska tricka!
Viina se rikoillen vuotaa,
Kukin hyö kannunsa tuottaa;
Jotk' olit suuttuneet suotta,
Toisiansa juottaa.
Vuahi se valuupi parrasta pois,
Viina se veljeisten viiksistä tippuu;
Ne jotk' ei käyvä nyt eneä vois,
Toisisak kaulasta riippuu.
Ilossaan istuivat räivät,
Syötihin lihat ja leivät;
Juomaan veikkoiset jäivät
Kaiket pitkät päivät.
Viimeinpä viinasta puutoksen sait,
Ukot oil surussa, suut oli vaiti,
Olvet ne loppui, ja kaljat oil kaik',
Ja kukin oil rahansa paitti.
V.
TUONEN TURVA.
(Tavoittelemus Frédmannin 21:stä Kirjuttamuksesta).[344]
Niin hiihtäkämme hiljalleen,
Ja jouvum' juominkista pois!
Kyll' viinoa ois viljalt' viel',
Niin paljon kuin myö jois. —
Vaan heitä veikko jäähyväis,
Ja kiiruhta nyt kesken pois!
Sill' kuolo kuontois kuoppaan veis;
Niin pian kuin se sois.
Jo Tuoni sinun tolhois tuo,
Niin puista pulloisi, ja juo!
Ja juo, ja juo, ja juo, ja juo,
Niin kauan kuin hään suo.
Ja sinä nuori nauro-suu,
Ja punaposki Sulhais-mies,
Ja sinä vanha vaivaisuus,
Joll' hauta jo on ies; —
Ja sinä, joll' on viekas kiel',
Ja sinä, joll' on viisas piä,
Ja sinä, joll' on vehä miel',
— Ei yks'kään tähän jiä.
Jo tuoni sinun tolhois tuo, &c.
Jos tulit Luojalt' luovuiksi,
Viinasta viisauttais tuot;
Ja jouvut muka juovuksiin
Niin usein kuinsa juot.
Ja sinä Runoniekka — hoi!
Joka niin viisan virren teit;
Jo kuolo kantelettais toi,
Ja virttäis hautaan vei.
Jo Tuoni sinun tolhois tuo, &c.
Ja sinä joka suarnassais,
Et oikeen opi toimella;
Vaan joka soarnaat soalistais
Kaikella voimalla.[345]
Ja sinä, jok' et kuulla voi,
Vaan viinoo liiaks' liikuttaa;
Jo kuollo sullen sanan toi,
Ja kirstuis kiiruttaa.
Jo tuoni sinun tolhois tuo, &c.
Ja sinä meijän Tuomari,
Kuin sait mun viinan sakoillen;
Vaik' olet ite juomari,
Ja armas akoillen.
Ja sinä ruma Ruunu-mies,
Sie varkaat kaikki varoitat;
Vaikka sa ite kuka ties
Ruunua varastat.
Jo tuoni sinun tolhois tuo &c.
Ja sinä Soan-sulhainen,
Joka pavossa moata sois:
Kuulespa hyvä kultainen,
Karaise luontohois.
Ja sie kuin Tyttölöitä hait,
Ja juoksit jouten kaiket yöt;
Ja josta naiset nauron sait,
Kuin tunnettiin sun työt.
Jo tuoni sinun tolhois tuo, &c.
Ja sinä kaunis Kauppias,
Jonk' suu on suloinen ja suur;
Ja joka out niin laupias,
Vaik' olet viekas juur.
Sie olet monta pettänyt,
Ja veijanut kuin kelpo-mies;
Ja kunniaisi jättänyt,
Kussa sa voiton ties't.
Jo tuoni sinun tolhois tuo, &c.
Ja sinä jok' ett puolta piek,
Kuin toista pahoin suatetaan;
Ja vaikka ite syypiä liet,
Jos oikeen aatellaan.
Ja sie kuin oot niin kuuluisa,
Ja pität kunniaisi suurr';
Ja kuitenk' kaikkein luulessa,
Oot kelvotoinen juur.
Jo tuoni sinun tolhois tuo, &c.
Ja sinä joka verassa,
Oot ylpiä ja pöyhkiä;
Ja sinä joka velassa,
Oot köyhin köyhiä.
Ja sinä saita, joka ois't
Niin ahnas aina rahan piäll';
Tyhjennäppäs nyt kukkarois,
Jo tarvitaan sa tiäll'.
Jo tuoni sinun tolhois tuo, &c.
Ja sie kuin muita moittelet,
Ja joka panettelet muit';
Kas nyt sun kuolo koittelee,
Ja tukkee kiin sun suit'.
Ja sinä joka luulla voit,
Ja toisell' pahan sanan sait;
Ja sinä joka kontin toit,
Kas nyt sie olet vait.
Jo tuoni sinun tolhois tuo, &c.
Ja kaikki kateet tulkaat tänn',
Ja kastakaatte kulkunne;
Jos teill' on vihat välillänn',
Niin tuohoon[346] sulkoo ne!
Vaan kunniata näytäkee,
Nyt tällen talonmiehelle;
Ja teijän velka täytäkee,
Hyvällä mielellä!
Jo tuoni teijän tolhot tuo, &c.
Myö kostelem' ja kiitämme
Isäntee ja Emäntee myös,
Ja vielä kerran siittenkin
Myö ylistäm' sun työs;
Nyt pois myö hiljain hiihtämme,
Niin heitetään näin kelpo kest';
Ja viimen juom' ja kiitämme,
Hyvästi nyt! — suas täst'!…
Jo tuoni meijän tolhot tuo,
Sill' puistam' pulloimme ja juom'!
Ja juom'! ja juom'! ja juom'! ja juom'!
Niin usein kuin myö suom'!