TAPPELUS-LAULU.[337]
Sota on syttynynnä,
Linnat on piirittynnä;
Rauhat on purettunna,
Rajat on murettunna;
Miehet mänkee sinn', johon teitä tarvitaan!
Joutuke pojat välleen,
Noutake maitanne jälleen;
Miesten miekoja myöten,
Viha-miestänne lyöten,
Miehet, mänkee sinn'! — jopa teitä tarvitaan.
Pyssyt jo laukiavat,
Tykit jo paukahtaavat,
Kassarat heiluu käissä,
Rauvatut lakit päissä;
Miehet tehkee työ, mitä teiltä voaitaan!
Viholliset tuolla,
Rypäilöövät suolla;
Pelkeävät meitä,
Mutta emme heitä.
Miehet, malttakaa — vielä heitä tavataan!
Hakkaa hyväst' heitä!
Nakkaa poikki päitä!
Jotta suonet rippuu,
Jotta suolet tippuu,
Miehet muistakee mitä teiltä voaitaan!
Lyö! niin kaulat katkii,
Lyö! niin kalvat ratkii,
Lyö, ett' luut ne luskaa!
Lyö, ett' rustot ruskaa!
Miehet, seälii heit' jotk' on teijän armossa!
Jopa ne karkoavat,
Huutaa ja parkuavat,
Juoksoovat kaikki korpeen,
Saroihin ja kortteih'n;
Miehet, tulkaa tänn', että teitä kostellaan!
Urot ootten uljaat,
Suomen parhat sulhat!
Autuas ja ankar',
Suomen suurin sankar'
Tule sinä tänn', että sua siunataan!
Tulkee meijän syliin!
Tulkee meijän kyliin!
Tulke vaimoin kuohmiin!
Tulke lasten suojiin!
Suomalaiset kaikk', työpä meijän kunnia!
G—nd.