JYRÄNKÖ.[41]
Jos tämä Runo on itestään kehno ja runotoin (opoetisk) niin syy taitaa olla aineessa enemmin kuin laulajassa. Se joka tahtoo vähästä kehua, tahi paisuu tyhjästä, hänestä nauretaan, niin myös hänen puheestaan. Minä en tunnek lukenoonko Heinolaiset tämän Hirvoisen Runon kunniaksensa vai pilkaksensa; mutta kyllä ukko, joka ei lie muita kaupunkia nähnyt, on koittanut, että parraan ymmärryksensä myöten ylistää kaikkia, yksinkin portit ja korstenit. Luulisi tämän hyväksikin kaupunkiksi, josta näin jalosti lauletaan:
Ajattelen ankarasti
Miten virsi veisatahan,
Sana-laskut lauletahan
Suloisesta Suomen-moasta,
Kylän-peästä kuuluisasta,
Herttaisesta Heinolasta,
Jyränköstä jylkisestä.
Siinäpä on kaunis kaupunk'
Suloissesa Suomen-moassa,
Jos on punaiset pytinkit,
Kaikk' on kaksin-kertaisia;
Jotk' on sisältä siniset,
Kullan karrella kuvatut,[42]
Jos on korjat korstenitkin
Katon piällä kaunihisti;
Kuin on muurit mörjättynnä,
Kaklunkit on kaikki tyyni
Mualinkilla mualattunna.
Onpa ovet oivalliset,
Peili-lauvat laitettunna,
Ruusun-kanssa ruusattunna;
Onpa lukotkin lujimmat,
Avaimmet on ankarammat;
Onpa puhtaat porstuatkin.
Kuin on raput rakettunna,
Värin kanssa värjättynnä,
Katoksill' on kaunistettu;
Kartanot on kauniit kaikki
Jylkisessä Jyränkössä,
Kylänpiässä kuuluisassa,
Suloisessa Suomenmuassa.
Onpa selvät sisus-kalut,
Pöyät, kuapit kaunihimmat,
Tuolit, sohvat, aivan sorjat.
Sänkyt, hyllyt, aivan hyvät,
Onpa ikkunat ihanat,
Kuin on lasit laitettunna,
Kartenit on kahen puolen.[43]
Voi sinä jyIkinen Jyränkö!
Kuimma tiijän ajan-tievot,
Tunnen tuossa tunnin miärät,
Kuin on uurit oivalliset
Kammarissa kaikissakin
Nauloillansa näkymässä;
Kuin on selvät seinä-kellot,
Jotk on suatu saliloillen,
Jotka soivatte somasti
Tuossa korviin kuuvellessa,
Kaksin, kolmin kaikkumassa.
Voi sinä jylkinen Jyränkö!
Tämä kylä kuuluisampi
Suloisessa Suomenmuassa.
Asukkaat on ankarammat:
Suomenmuani Muaniherra
Suomen muata suojeloopi,
Halusesti hallisoopi,
Oikeuvet oivaltaapi;
Onpa kanssa Kammareerit
Jylkisessä Jyränkössä,
Kanselia kassomassa,
Jos on Ruunun rotokollat,
Kaikki tyyni Suomen-kartat;
(Pankottain on paperia)
Jos on siitten joka sielu
Suloisesta Suomenmaasta
Ylöspantu pännän kanssa,
Tähän Liäniin laitettunna,
Ise kukin kirkko-kunta —
Papit Herran palveliat
Seurakunnat selvittännä,
Kirkonkirjat kirjuttanna,
Puhunut Puukhollarillen,[44]
Herroillen Herskriivarillen,
Henken-panossa on pantu —
Kaikk' on tiällä Kanselissa
Jylkisessä Jyränkössä,
Löyvetään löysriivälitkin,
Kaikki tyyni karkulaiset.
Siitten suuri Suomenkanssa
Kanselissa kassotahan:
Kuinka huonot huojetaani,
Kutka henkelt' heitetääni,
Kutka pannaan piä-rahoillen,
Asessuorit asettaavat,
Luvun-teossa luvetaan
(Voatiipikin Esivalta
Ruunu-rahan rakennusta.
Valtakunnan vahvistusta.)
Suloisesta Suomen-muasta
Kaikk' oo tiällä Kanselissa
Jylkisessä Jyränkössä.
Tiällä tilat tiiätääni —
Ruotiloista, Numeroista,[45]
Kylän-päitä kysytääni —
Jossa suuri Suomenkanssa
Joka päivä jutteloopi,
Käräjätä kävelööpi.
Silloin suuret Suomenherrat
Atestista aatteloovat
Kuink' on laitettu muan-laissa,
Kuinka virkkoi vierasmiehet,
Kuinka tunnolla totisti,
Kuinka valalla vahvisti.
Konttuorista kohottaavat
Raja-kartat kasseloovat,
Piiri-kirjat perustaavat,
Mitankin nimet nimittäävät,
Jonk' on tehneet Terehtyörit.[46]
Koska piätös piätetähän,
Suomenmuani Muaherra
Silloin kiäntääpi kätensä,
Pännän kanssa piättelööpi.
Tähän lak' on laitettunna,
Kaikki tyyni Kanseliihin
Jylkisehen Jyränköhön.
Näinpä virret veisatahan
Jylkisestä Jyränköstä,
Hallitukset huastetahan
Että tuhmat tuntisivat,
Ymmärs' yksinkertaisetkin
Suloisessa Suomenmuassa,
Oikeuven olennoista;
Kuin on kaikki Kanselissa
Jylkisessä Jyränkössä.
Voi sinä Jylkinen Jyränkö!
Tämä kylä kuuluisampi
Suloisessa Suomenmuassa,
Tallella Ruuniin tavarat,
Raketinkin Ränteri'it,[47]
Makasiinit Suomenmuassa.
Onpa vahvat Välskäritkin
Jylkisessä Jyränkössä,
Tohtoritkin toimelliset.
Asetetut Apoteekit,
Laitettunna Lasareetit,
Jos on siukkoja sisässä,
Sairaita suatetahan
Suloisesta Suomenmaasta.
Tässä köyhät korjatahan,
Ruaja-rikot ravitahan,
Vaivaisetkin vuatitahan,
Ruunun ruuall' ruokitahan;
Vielä rohot ruuan kanssa
Tohtorit ne toimittaavat.
Joka päivä jouvuttaapi
Liäkitykset lähättääpi,
Pitaliset puhistaapi,
Näitä tekis tervehiksi.
Voi sinä jylkinen Jyränkö!
Kuin on vahvat Hantverkerit,[48]
Suutaria, Reätäliä,
Kaupunniss' on Karvalitkin
Jylkisessä Jyränkössä.
Onpa vahvat Varvalitkin,
Väkevät on Värjälitkin,
Mestarit on melkiämmät.
Onpa sielä selvät Sepät,
Kisellit on kerkiämmät,
Opinpojat oivalliset,
Palveliatkin on parraat
Kaikissakin kartanoissa.
Seurakunta kokonainen
Kylänpiässä kuulusassa
Jylkisessä Jyränkössä.
Voi sinä jylkinen Jyränkö!
Kuin on tehty Temppelitkin,
Kirkko keskellen kylee.
Papp' on Herran palvelia,
Jok' on selvä sielun-paimen.
Onpa luja Lukkarikin
Veisomaani vänkiästi,
Herran-iänen hellästi.
Sunnuntaina suuri ilo
Jylkisessä Jyränkössä;
Kuuluu kuparit kotiini,
Kirkon-soitto soria kyllä
Kaikkuu kaikkiin kartanoihin;
Vielä ilo ihanampi,
Kirkko-veisu vänkiämpi. —
Kuin on portit pyvättynnä
Jylkisessä Jyränkössä,
Rauta-linkut liitettynnä,
Pihti-pielet perustettu —
Ne on auki avattunna.
Ise kukin kotonansa
Korvillaase kuunteloopi
Usko-virttä veisatessa
Kuinka kuutaan hurskahasti,
Kuinka palvellaan parahin,
Jumalata julkisesti
Pyhä-päivee pyhitessä.
Voi sinä, jylkinen Jyränkö!
Tämä kylä kuuluisampi
Suloisessa Suomenmuassa.
Kuin on vahvast varustettu.
Vahvat vanki-kartanotkin,
Vannoitetut vanki-nihit,
Jossa vankit valiltahan.
Pahateot paimetahan;
Ettei kansass' ois kamina,
Seurakunnassa sevutos;
Varkaat kaikki vuaralliset,
Murhamiehet, muutkin synnit,
Esivalta varoittaapi.
Ruunun raitat rakettunna,
Vanki-talot varustettu
Suloisehen Suomenmuahan.
Kyyin kanssa kulettaapi
Jylkisehen Jyränköhön
Suahaanpa sakon-alaiset,
Viijään vesi-leiväläiset —
Nämät vankit vallollahan.
Voi sinä jylkinen Jyränkö!
Tämä kylä kuulusampi
Suloisessa Suomenmuassa.
Tästä harmaat huasteloovat[49]
Kuin on ennen ennustettu,
Riitinkilla riitattunna,
Kaupunniksi kassottuna
Tämä paika parahaksi
Suloisessa Suomenmuassa.
Voi sinä jylkinen Jyränkö!
Kavun-suussa sula salmi
Kymin-koski kuuluisampi[50]
Jok' ei jeähän jeävykkähän,
Suloo syvän-talvellakin.
Parahalla pakkaisella
Tässä vesi viereksiipi,
Lainehtii kuin meren lahti.
Ompa silta siihen suotu,
Käsi-puut on kahen-puolen,
Maantiekin on mainittava
Jylkisehen Jyränköhön,
Jossa Herrat Hevoisillaan
Vaunuillansa vaeltaavat.
Siitä suuri Suomenkansa
Matkojase matkustaapi,
Asioita ajelloopi.
Nyt on virsi veisattunna,
Seremóni selitetty
Jylkisestä Jyränköstä.
Kielelläin oun kirjuttanna,
Mielelläin oun muistuttanna,
Älyllä ajattelunna;
Nytpä nimensä nimittää,
Julkisesti julistaapi
Seurakunnan kuuluisasta
Ristiinahan pitäjästä
Jöran Hirvoinen.[51]
Hirvoinen.