KOIRAN-RUNO.
Yksi tyttö nimeltä Poasoinen, Häppälän kylästä Mikkelin pitäjästä, tapais kerran kirkko-tiellä yhen juoksu-Koiran, jonka hänen isänsä Poavo Poasoinen oatteli piteäksensä; mutta Mustipa tappoi kaks Lammasta Yrjö Hokkaiselta, joka löi häntä henkettömäksi. Kuin Keäriäinen läksi näihen kyläläisten keralla kyntämään Haisoan syvämmoahan, sai hään tiellä kuullaksensa tämän asian, ja teki siihen-liittoon Runon.
Aika ois ruveta Runoiksi,
Lähteä tästä laulamaani
Mitä nyt kuuluupi kylässä:
Hätä nähhään Häppälässä
Koiran kurjan kuolennosta.
Puasoinen pikiä miesi, —
Tytär se oil ylpiämpi,
Kohtais Koiran kirkko-tieltä,
Toipa tuon kohta kotiisek.
Koiroo ois koria nähä;
Vuon teki vaivaiset vahinkot.
Tappo kaksi Karitsata —[70]
Yrjö suuttua sorahti.
Kasso kepin kankiamman,
Koivusta kovoa puuta,
Jolla Koiroa kolautti,
Jolla raukkoa ramautti.
Koira kohta kuoliaksi.
Puasoinen pikiä miesi,
Tämä kohta torumaan.
Hokkainen kohta häväisi:
"Vieläkös viskoot vihojais?"
(Silloin seivästä sivalsi).
Puasoinen pani pakohon,
Akka piipatti perästä.
Tuosta pistäiksen Piikkillen,[71]
Pani palliot patahan.
Tekisin tuosta jakoa,
Vuan ei annak aika myöten;
Lassi Matiskain Lautamies
Tarkoin kaikillen tasoopi.
Keäriäinen.
Oatto Tuovinen
Juvalta.
Oatto Tuovinen oli kotoisin Pylkkälänniemeltä, Juvalta. Hänestäkään minä en tunnek muuta, kuin että hään mahto aikanansa olla aika Runoja, jota hänen Runot kyllä toistaa. Se näyttäiksen kuin hään oisi erinomattain ollut Kissoillen rakas, koska se niin mielellään runoilli heistä. Tässä on näitä hänen Kissan virsiä kolmetkin, jotka Keäriäinen lauloi mullen.