KUKON-RUNO.
Oatto Härköisellä. Taipalen kylässä Joroisissa, oli yksi vanha Kukko,
jonka akat vaihtovat pois Viljakkalaan, yhteen nuorempaan. Niin Risto
Viljakainen otti siitten ja tappo sen vanhan, josta hään ite teki
Runon.
Ah, sinua kurja Kukko![96] Lauloit lammin-lantereella, Mäen-kollossa kakaihtit, Ainoan Aaton kotona — Kaisan-vaimon kartanossa. Kaisoo, Annia ajelit Kukon-kaupallen kylällen; Viljakkalaan vikkelästi. Anni aatteli asian, "Kuinka käynöön Kukon-kauppa? Kumma vaihtan vastatuksin!"
Ensin Ellillen puheli, Siitten huastoi Hannan kanssa, Sattupa Juutihta Juvalta, Pitkä piika Putkolasta, Savon-niemeltä samatek Kaupottari kahtomaani,[97] Antin morsia mokoma Kiiskilästä käätteli. Vieläpä riukkuisi Rikina, Latuttari lasketteli, Tiina juosta tilkiitteli Antin kanssa kalkutteli, Annukka ajo perästä. — Ah, sinua julma Jussi, Kesken koipesit kotihin, Lippaisit liinan-liolta, Kapinata kahtomaani. "Onko Kontio kotona, Kukon-surma suutuksissa?" Risto juosta riipotteli, Piian kanssa piipotteli; Liena lensi liien ette'en Pankon luokse painutteli: "En annak pata'in panna, Siivo-veteen siivekkästä!" Hanna paipatti patoa. Maija muita mahtavampi Ei voi kuunella kumossaan, Eikä toisessa tuvassa. Kukon-virttä veisattavan.
Viljakainen.
Lassi Nissinen
Joroisilta.
Lassi Nissinen Kaijolta, Joroisin pitäjästä, yksi pitkä rokon-arpinen mies, on yksi niistä kuuluisimmista Runojoista sillä pohjalla, ja myöskin vahva loihtia. Hään kävi mun luonnain s. 25 p. Tammik. v. 1816, ja luetteli koko vuorokauven lukujansa. Hänellä oli paljon omiakin tekemiään,[98] jotka muuten oisivat olleet somat teoltaan, ellei heissä oisi ollut niin paljon näitä roakoja sanoja, jotka teki heitä valaistunneillen korvillen varsin karkeiksi. Yksi, kussa heitä vähin tavataan, olkoon tässä näytteeksi hänen Runomuksestaan.