KISSAN-RUNO.
Tahvo Monoisella Tuusmäin kylässä Rantasalmen pitäjässä, oli yksi suuri Kissa, joka usseen juoksenteli Pakkilaan, Martti Pakin luokse. Niin tapahtui kerran, että hänen vaimonsa Rikina Tuuhattar tappo häntä ruoka-tuassansa; josta Lassi Nissinen, Kaijolta, teki Runon.
Alotanma aika veisun, Virren värsyn viisahamman, Monoisell' oli muoti Kissa Joka juoksi joutusasta, Vikevästi viiletteli, Painatteli Pakkilaana. Tuuhattari tuima vaimo Hirtti kissan kiirehestä Rotan-syöjän rohkiasta. Tiina Huorni tiijon anto.
Kissa kiljuupi tuvassa!
Pistiinpä Rikina pihalen.
Otti Kissan kynsihisek;
Kissa kisko kynsillänä,
Repi leuka-pielillänä.
Vei pihallen piiskatakseen.
Huoneisen oven sisällen
Hirtti hivus-karvoillansa
Kytki perse-jouhillansa.
Kissapa kiljuupi kiirusta:
"Ei henki hevillä lähek!"[99]
Saipa sieltä sievän puuni
Jolla piähään peikaroipi.
Kissa kuoli kiirehesti,
Rotan-syöjä rohkiasta.
Sitä nylki nyrkillänsä,
Kisko kissan kynsillänsä,
Veritteli veitellänsä;
Pani kissan palkan-puillen.
Sai saparon lapsillensa,
Martillensa maha-paijan,
Rikinalle rimpottimet,
Liena-Tiinallen tiperon,
Isännälle ije-lihan;
Esi-jalan emännällen,
Taka-reijet renkilöillen,
Mikollen mitä tuloopi.
Risan anto Ulrikallen,
Kaula-murun Kallukallen,
Korvat Maija Kuosmaisellen,
Mulkut muillen tyttärillen.
Piioillen pisi-lihasta.
Jopa loppu loisten Kissat,
Torparien torvi-hännät.
Tuli murhe murkinasta,
Paha-mieli Pakkilana.
Viellä ois viiksiä jälellä —
Viikset virren laulajoillen.
Nissinen.
Mikko Koivuinen
Taipalensaarelta.
Mikko Koivuinen, joka asuu Niemen kylässä Taipalensoaren pitäjässä, mahtaa niissä paikoissa olla selvä virren-seppä. Minä en tunne hänestä muuta, kuin että minä, Maalisk. v. 1816, kuulin yhen miehen, nimeltä Heikki Inkinen Taipalensoaresta, laulelevan muutamia heistä.