NUOTTA-MIEHET.
Emäntä Maija Koivuinen, Niemen kylästä Taipalensoaressa, torui aina poikoansa Matti Koivuista, siitä että se kävi kaikket yöt kalastamassa, ja siitten makaisi kaiket päivät. Koska se ei tuonut kyllä paljo kaloja hänen mielestään, niin se luuli että hään anto heitä kylään; ja peätti että kerran olla vahtimassa, kahtoamassa kuin tulivat rantaan, ellei heillä ollut enemp kaloja, kuin mitkä kotihin tuotiin. Niinpä läksi hyvin varain yhtenä oamuna rannallen, heitä outtamaan. Miehet, jotka luuli lykkynsä piloavan jos vaimot heitä silmiltivät, eivät näyttäneet akoillen sualistansa. Poika, kuin ikään keksi Eukon raosta kahtoavan heijän soalistansa, kätki kalansa, ja kyseltyä: vastais heitä ei olevan. Josta Mikko Koivuinen teki laulun.
Kumma laulamaan rupian,
Ensin laulan Eukon virren.
Eukko hiijen hillimätöin,
Talon työhön taipumatoin,
Jolla aina ol' urina,[100]
Kalan-soaliista sanoma:
"Yöllä karkeli kalassa,
Kaiken päivän peä kekassa."
Olipa varteessa varahin,
Yli kolkan kassomassa,
Joko joutuuvat kotihin
Koho-miehet — kontin kanssa —
Saisin ne saloa nähä!
"Soapiko varia tehä,
Vai ei?" — "On varsin vilua!" —
Koivuinen.