KURVILAN EMÄNTÄ.
Kurvilan kylässä Ristiinan pitäjässä asui kaks veljestä Maunus ja Niiles Torniainen. Maunuksen akka, nimellä Anna Himainen, joka oli Emäntänä talossa, oli suuri tuhlatar (slöserska) ja hukutti talon tavaroita ylenpalttisella elämisellänsä, josta häntä viimen eroitettiin talosta pois. Hään läksi silloin tyttäresek luokse, nimeltä Vappo, jota hään oli toista kymmentä vuotta siitten poisnainut Maunus Tiusaisellen; ja kussa se viimeisellä joutui varsin köyhäksi. Tässä lauletaan ensin niitä aikoja, kuin näit tyttären läksiäisiä piettiin, ja siitten niitäkin, jollon se joutui pois talostaan.
Kurvilass' oil korja vaimo,
Akka aivan ankarainen,
Kovin kuuluisa Emäntä,
Sepä käyvä käpsyttääpi
Kirkko-tietä kiekkarasti;
Sielä panoo pajakkata[54]
Kansan kanssa käyvessänsä,
Oman talonsa tapoja.
Yksin tyttö urhollinen,
Piene-läntä piika-lapsi
Kerhekästi kätettäni,
Kiekkarasti kihlattiini,
Sepä naitiin nuapurihin,
Temmattihin Tiusaisehen,
Kopattiin koti-kylähän.
Käytiin sielä kaltaisissa,
Vietiin viinat viemisiksi,
Lihat, leivät, lättiäiset,
Piti piot Piiallensa,
Lävähytti läksiäiset
Kotonasek korkiasti,
Kuuluisassa Kurvilassa,
Lattiassa laveassa,
Pöyän piässä pökiässä.
Kussui vieraita kotiisek
Pöyän piähän pökiästi,
Yökaueksi ylpiästi.
Iltaisella istuttiini
Rekeheni riemuisesti,
Ahvakkaasti ajettihin.
Oli kuasot kannoilahan
Puhemiehet puolellahan.
Ruuna eissä roilottaapi
Yli pellon ylpiästi,
Rokan iäreen röyhkiästi,
Pöyvän piähän pökiästi.
(Kohta koto muistettava
Kuuluisassa Kurvilassa,
Jossa huomena hölisi,
Hiäväkiä helisi).
Ilon kanssa erettiini —
Sukulaiset suuta anto,[55]
Kättä kaikki kämmen-päihen.
Täss' on suvut, sulhaisetkin,
Pökiämmät poika-miehet
Miniätä mielivätten,
Rikkahaita riitelöövät
Kaunihita kasseloovat.
Täss' on lapset laitettavat
Kuin on tyrsät tyttäretkin;
Ouvot ovat orpanoina,[56]
Karva-piänä kartanoilla.
Tulipa kesä kerkiästi,
Tuli lehti lempiästi,
Ruoho puhkeis röyhkiästi.
Laskit Lampaat laitumellen.
Karjat kaikki kartanoillen.
Tulipa ruuasta rojua,
Tuli viljasta vihelys,
Tuli sota syömisestä,
Tuli rahasta räminä,
Tuli pannuista parina,
Tuli karjasta kamina,
Tuli nuja nuotastakin
Tuli riita riistastakin.
Aitat lyötän aukioksi.
Ei ou elo ennellään. —
Jopa ero ilmistyypi!
Nikolausipä nimeltä
Ilmaisekse Isännäksi,
Akka aivan ankarainen
Ennustaiksen Emännäksi.
Pilkall' syötiin suola-heinät
Pimiässä pirtihissä
Sakeassa savuhussa
Petkelellä pieksettihin.
Lapset laulaavat kotona:[57]
"Makea on maito kulta
Kaunihista koalin kanssa;
Meill' on leikki leivästäkkin,
Parittain on pannujamme,
Kaksittain on kattiloita,
Lehmiä on leviästi,
Lompakoita laviasti;
Koska uutinen ulettuu
Elon-ajat ennättääpi,
Huasioita havakasti,
Kahiloita kukkuloinsa —
Näkyy näitä nuapurihin."
Hirvoinen.
Lassi Lappalainen
Juvalta.
Juvan pitäjä, Savossa, tuloo mainittavaksi niistä moneista Runojoista, jotka se on jo kasvattanut, ja joita se ehkä vielä kasvattaa. Koska se on ikeän kuin minun syntymäpitäjä, kussa minä olen ensin ruvenut harjoittamaan ja oppinut ymmärtämään tätä Suomen puhetta, ja kussa minä olen ensin koetellut että kansan mielestä ulos-miettiä heijän runomuksiansa — niin se on minun velvollisuus, ettei unouttaa näitä omiamme puhuissain muista virren-tekiöistä. Juvan pitäjän tunnen minä tässä tarkoituksessa, paremmin kuin yks-kään muu; ja taijan sanoa, että siinä löytyy harva kylä, kussa ei tavatak Runoja ja Runo-niekkoja. Niin se on ollut vielä näinä aikoina, soannethan vastapäin kuulla, jos tämä kaunis tapa harjoitetaan hänessä vielä vastakin, eli jos se keäntyy (niin kuin moni muu pitäjä) tyhjäksi ja kolkoksi laulun-aineista.
To'istukseksi minun puheini, tahon minä julistella muutamia näistä hänen täänaikuisia Runon-tekiöitä, joista tämä Lassi Lappalainen oli Sotamies, ja asui Tuhkalan kylässä, Remojärven pohjalla. Koska minä kotona ollessain en ymmärtännyt ottoo tarkempoa tietoa näistä miehistä, niin minä en nytkään tunnek hänestä muuta, kuin että hään v. 1807 sepitti seuravaisen Runon, jonka Lassi Oinoinen Lehkolasta lauloi minullen s. 13 p. Lokak. v. 1815.