HEVO-VIRSI.
Pekka Moarainen Pylkkelänniemeltä lainais kerran Hevoistansa, palkan eistä, Mikko Kovaisellen Tuhkalassa. Joka kynti sillä kunnekka se uupui. Silloin otti hään ja serkkunsa keralla (nimeltä Jussi Kovainen) tappo Tamman, josta asiasta Lappalainen teki virrensä.
Lappalainen luatu-poika[58]
Alko kylpyä kysäillä;
Tulipa tuolla puheeksi
Koska Kokinkin pakinaksi.
Siinä samassa sanoopi:
"Mieleni minun tekööpi
Rueta Runon-tekooni,
Hevo-virttä laulamaani."
Kokkipa kotona sanoo:[59]
Joka-aamu aatteloo:
"Mistä Hevoinen suotaneen?"
Kokki käsineet käteesek!
Alko tietä telkentellä
Pitkin Piiparin ahoa.[60]
Kohten Kovaisen torppaan,
Sen saman setäsen mökkiin.
Ei siitten Simoiseen käynyt,
Eikä pistän't Piispahassa;
Niinpä mäni Nilkkilään,
Ei siinä sisässä käynyt;
Yli kynnyksen kysyypi,
Lapsillenpa lausutteloo:
"Missä tejän miehet ovat,
Elikkä emä entuansa?"
Vielä mieli Mikko männä
Aina auman sivuihten
Leveelle Lehmä-lahelle,
Ynnä Ylöisen sivuihten,
Pitkin tietä Tihmaksellen.
Järitteli Jääkeriini.
Pekkapa se perehen-miesi
Mieli vieraalta kysyä:
"Tuoltakos tulet Tuhkalasta,
Matkustat majansialtais?"
"Tuoltapa tulen Tuhkalasta,
Matkustan majasialtain!
Jos nyt joutaisi Hevoinen!"
Akkapa hyvä auttamaan. —
Pekka puhui puolestansa:
"Autan kyllä ankarasti!"
(Pekka pelloilen samoopi;
Mikko tuasta tuloopi)
"Ruoka tämän rumentanna,
Huonot heinät huonontanna."
Mikko mieliksi sanoopi:
"Ruuan annan runsahamman,
Palkan paremman perästä!"
Mikko rehvastiin rekeen,
Liittihinpä liisteheillen,
Alkopa ajoa kovemmin
Niinpä tuota niityn-tietä
Pitkin tietä Tihmaksellen,
Ynnä Yloisen sivuihten,
Vieläpä Viikinkin sivuihten;[61]
Niinpä mäni Nilkilähän,
Alko pistellä Piispahan,
Väinistellä Viänäisellen;
Mikkopa sivullen sipuupi,
Aina kökötti kotiisak.
Koska kuuli Kovaisen-poika
Mitä Mikko tuolta toi,
Alko aatella kotona —
Ensin emänsä tahotak
Ilman isän tietämätäk
Tekipä jouon joutahamman,
Kokotti Kokin mökkiin,
Tuota tuolta tietämääni
Mitä Mikko tuolta toi.
Tupahansa tultuansa,
Pirttihinsä piästyänsä:
"Mitäs Mikko siihen virkat,
Jos Tamma tasan pantaisiin,
Jaettais' jalo elävä?"
Mikko lystist luan anto.
Jussi pellollen perätin
Ulos uksesta ojensi,
Tallusteli Tamman luokse,
Luokse luontokappaletta.
Alko Tammoonsa taluttoo
Pitkin Piiparin ahoa,
Suatto saunaasek kupeellen,
Peri-ikkunan perään.
Siinä samassa sanoopi:
"Kussa se Jussin kurikka?"
Ellipä tuo iänen kuuli;
Elli kujasta kurikan[62]
Juoksutti Jussin käteen.
Jussipa se oli julma miesi
Siinä samassa sivalsi,
Siihen silmihin väliin,
Kohten korvihin väliin,
Kulma-luuhun kulahutti,
Kiero-luuhun kilahutti.
Siitäpä Hepo hervahti,
Kyntyisilleen kyhnähti.
Kokkipa häntä kohotti.
"Jussipa se oli Julma miesi"
(Hevo … vihelsi)
"Revon-reittä suahakseen."
Vanha Kovainen kokotti:
"Anna olla ajon-kulmaan,
Piästä päivä illoilleen!
Sanan lasket Savonmoahan
Lasket larmin kylällen."
Mitäs miehet tuosta huoli,
Miehet ketti kerkiästi,
Nyrkillänsä nytystvetten.
Ellipä sitä ensin kysyi:
"Jokos varsa valaistunna,
Hepo herttainen ketetty?"
Ellipä sitä ensin neuo:
"Tehkee jako jalohompi,
Elkee riiellä risalla,[63]
Tapella Tamman-palliolla!"
Ellipä tuohon ensin joutui;
Maksat maljaiseen mulisti,
Keuhot kopsaasek kohisti.
Kokki osall' olallansa
Alko astua kotiinsak.
Anto osan akallensa,
Lapa-luuta lapsillensa,
Ise söi paremman palan.
Turpa tuhmallen Sepällen,
Huulet huonollen Sepällen,[64]
Suu-posket Suutarillen,
Koko ruato Kovaisellen,
… Virren täkiällen.
Lappalainen.
Joakko Keäriäinen
Juvalta.
Talonpoika Joakko Keäriäinen Remojärvältä Juvan pitäjästä, on yksi niistä kunniallisimmista ja rehellisimmistä miehistä Juvalla, joka on sanottu hänellen isommaksi kunniaksi, kuin mikään muu. Hään on myös kuuluisa niistä töistään, joita hään moa-viljelemisellänsä, kosken-perkauksellansa ja kivi-rovioittamisellansa oli aikoin soanut, ja kussa hään hukutti omaisuutensa yhtäiseksi hyväksi.[65] Mutta myö heitämme tässä kaikkia näitä puheenaineita; ja hoastamme ainoastaan hänen Runon-taijosta, josta se on myöskin mainittava, ikään kuin laulamisestaan[66] ja kirjaan-harjoituksistaan.[67]
Niistä moneista vieraista että omista Runoista, joita hään lauloi mullen Juan pappilassa, keväillä v. 1816, s. 14 p. Tammik. tahomme tässä luettoo kaksi näytteeksi hänen runomisestaan.