YÖ-JALKALAINEN.
Talonpoika Antti Penttinen Pitkälahesta kävi niinikeän tytöstämässä, ja läksi kerran yö-jalassa Rekina Liikaisen luokse, samassa kylässä; mutta tarttuipa kiini ikkunaan, josta Huuhtinen runoilee:
Pitkä poika Penttisessä,
Antti se sama armas miesi,
Joka työntel' tyttölöitä,
Yhtä, toista, yritti,
Haikaraiseen kakitti.
Saunan luokse savisti,
Oven ete'en ennätti;
Eipä osant ollenka'an
Oven eteen ensinkään —
Pist'pä piänsä pienemmästä
Ikkunasta niin iloissaan.
Kävipä kiini kulku'usta,
Kiäntyi kaulasta kahisemaan.
Suatiinpa sana tupa'ani:
"Penttisen Antti on akkunassa!"
Heikki vanhasta vihasta
Antin luokse ahkerasti,
Pekka Lampinen perästä —
Antti huusi armon-kättä,
Kuuees numero kujersi:[86]
"Elä heitä Heikki rukka,
Kyllämä tapaini parannan!"
Siitten marsi markkinoillen,
Saksan-puoti'in savisti;
Ott'pa uurin oivallisen.
Kohta kulki kurja poika,
Toiseen puotiin tupitti,
Suamaan sieltä samettia.
Tulipa tuostakin kotiin
Alko naija nuapurista,
Anna-Stiinoa ajeli,
Taltan Ansoa tavotti.
Huuhtinen.