YÖTYRI.
Talonpoika Heikki Lassinpoika Nopoinen Pitkälahen kylissä kävi aina yökenkässä Marketta Haloisen luonna, joka ei ollut arka Pojillen, kunnekka se kerran tuli ilmin, sillä, että uni petti häntä viipymään siinä kovin kauan. Huuhtinen teki tuosta Runonsa v. 1822.
Tahvo Haloinen tarkka miesi, Joka asuupi Juvalla, Pistänpä Pitkälahellen, Rehelsipä Rensin muallen.[84] Tahvoll' oli tarkka tyttö, Marketta mahava piika, Viisas virsien-tekiä, Luatu-laulun laittelia, Ankara ajo-hevoinen, Jota k… Koikkalaiset, Mielellä'än Mikkiläiset, Hipsui Mikko Puumalasta. Tapalttui tämä tarina Kymmenees päivä Kyntö-kuussa, Toisen kielen Touko-kuussa: Nopolasta Pekan-poika, Heikki-poikapa hevelsi, Suopi-suaresta sukaisi, Hevelsi Hevoisen kanssa.
Vantit luulit varkahaksi
Eerik kassoi ikkunasta.[85]
Näki Heikin heiluavan,
Olkia ottavan kujasta.
Nämät kantoi kankahalla:
"Otappas olkia Hevoinen,
Syöppäs Ruunain ruumenia!"
Ise juoksi joutusasti
Panetti portista pihaan,
Kyykistänpä kynnyksellen. —
Liisa piika, liukas tyttö
Laskipa Heikkiä lava'an,
Ise laskiin lavan alak.
Päivä nousi nopiasti,
Uamu tuli ahkerasti;
Ei noust Heikki Nopoinen!
Vantin Matti vanha miesi,
Taitavainen talon-renki
Tulipa saunasta tupa'an,
Riensi kohta riihen luokse;
Kirves olalla ojensi.
Kolkutos kävi kovasti.
Heikkipä huoneesta häväisi,
Yrittipä ylös-nousta;
Laukaispa lavasta tankot,
Perä-seinästä perästä;
Luiskahtpa luta… t…st.
Pläsi pännä… rs…st.
Huuhtinen.