VIITESELITYKSET:
[1] Arnold piispa pantiin sitten väkisin arkkipiispaksi eikä kuningas millään ehdolla tahtonut tunnustaa tuomiokapitulin valitsemaa Olavi Laurinpoikaa. Kertomus Arnoldin väkisin murtautumisesta arkkipiispan taloon on muutamassa katselmuskirjassa, jonka tuomiokapitulin herrat laadittivat lokakuun 5 p:nä 1433. (Peringsköld: Monum. Ullerakerensia, s. 157). Tässä mainitun taudin, johon hän kuolikin, sanottiin olleen iljettävän. (Reuterdahl: Sv. kyrkans hist., III, 11, s. 18.) Hän kuoli huhtikuussa 1434 ja ruumis vietiin Tanskaan.
[2] Juhani Gerkenpoika eli Johannes Gerechini, muuan Eerikki kuninkaan Upsalan tuomiokapitulille tyrkyttämiä arkkipiispoja, on jättänyt jälkeensä surullisen muiston. Sekä Ericus Olai että Johannes Magnus mainitsevat asioita, jotka täysin selittävät, miksi häntä vihattiin ja halveksittiin. Hän halveksi tuomiokapitulinsa herroja sekä neuvotteluissa että yksityisessä elämässä ja oli tuttavallisissa, vieläpä usein luvattomissakin väleissä ylhäisten naisten kanssa (Er. Olai, s. 145; Joh. Magn. Hist. Metrop., s. 90), eikä ottanut mistään varoituksista ojentuakseen. Örnhjelmin diplomatariumissa löytyy muutaman kirjeen jäljennös, joka todistaa arkkipiispan eläneen haureellisesti. Tässä muuan nainen todistaa Sigtunan pormestarille v. 1421, että hän monta vuotta takaperin oli ollut kihloissa muutaman suutarin kanssa ja että hänet sitten petoksella oli vihitty toiseen, mutta ei ollut tämänkään kanssa pitänyt yhteyttä, vaan yhä edelleen pitänyt yhdyselämää arkkipiispa Juhanin kanssa ja hänelle synnyttänyt kaksi lasta. (Kts. hänestä enemmän Ber. ur Sv. Hist., s. 59 seur.)
[3] Piispa Knuutti Bonpojan ja Ingegerd abbedissan välejä koskeva kertomus on saatu muutamasta jälkimmäistä vastaan laaditusta vastalauseesta, joka on päivätty jouluk. 18 p:lle 1402. (Lagerbring, IV, s. 341, 42.)
[4] Niilo Kustavinpojan (Stjernbåt) arvellaan tavallisesti olleen Pukeja, sanotaan myöskin (Uggla: Svea Rikes råds längd, s. 44, muist. m) olleen nuorempia Pukeja, joitten vaakunassa oli punainen vene kultapohjalla kahden tähden välissä. Tämän pojaksi sanotaan Eerikki Pukea (s. 50). C.G. Styffen teoksesta: Skandinavien under medeltiden, s. 165, muist. 3 näkyy kuitenkin jälkimmäisen isä olleen nimeltään Pietari.
[5] Bernard Osenbrüggeu kirje kummallisine jälkilisäyksineen löytyy teoksessa: C.G. Styffe, Handl. till Skand. hist. under medeltiden, 11, s. 259.
[6] Kirje on vielä tallella Danzigin arkistossa ja on merkillinen sen puolesta, että se sisältää ensimmäiset samanaikaiset tiedot Engelbrektistä ja siitä valtatyöstä, jonka hän silloin oli alkanut.
[7] Herra Pentti Steninpojan rahapula. Yö ja Päivä-suku oli ennen niitä aikoja, jolloin Engelbrekt taalalaisineen esiytyi, Ruotsin maista ja taloista rikkaimpia. Että meidän kuitenkin on ollut oikeus otaksua Pentti herran ja hänen poikansa olleen huonoissa varoissa, näkyy sekä siitä, että useat tämänaikuiset kirjeet osottavat sellaisen olleen hyvinkin tavallista Ruotsin herroissa ylimalkaan, että myöskin siitä, että nimenomaan tiedetään tämän Yö ja Päivä-suvun haaran olleen sangen kovassa puutteessa. Sekä Niilo että Sten Bonpoikain sanotaan paljon turvautuneen setänsä, Linköpingin piispa Knuutti Bonpojan, apuun, ja hänen sanotaankin (Benzelius, riimikronikka, s. 126, 127) niin runsaasti auttaneen heitä, että sekä hän itse että hänen kirkkonsa sen kautta olivat joutuneet pulaan (vrt. Reuterdahl, Sv. kyrkans hist., III, 11, 77).
[8] Torni (alkup.) Barfrid. Tämä sana tulee muinaissaksalaisesta bercvrit (lue: berk-frit), jonka edellinen osa on sukua ruotsalaiselle "att bärga" (pelastaa) ja toinen — ruots. "fred" (rauha). Frankit käyttivät muotoja berfroit, beffroit, belfroit. Se oli torni, jolla frankkilainen linnanherra piti valloittamaansa ympäristöä aisoissa. Tämän johdosta sorretut ympäristöläisetkin vähitellen rakensivat samannimisen tornin, jonka jälkeen tätä nimeä vähitellen ruvettiin käyttämään yksinomaan tästä vapaudenhaluisten kaupunkilaisten hätäkellolla varustetusta tornista. Ja sitten tuli tavaksi, että jonkun kaupungin päästyä vapaaksi linnanherrasta rakennettiin sellainen beffroit, jonka johdosta sitten saattoi syntyä pitkällisiä sotia. Gentin kaupunki alkoi beffroinsa rakentamista v. 1183, mutta Flanderin kreivejä vastaan käytävät veriset sodat viivyttivät sen valmistumista vuoteen 1324. Silloin ripustettiin siihen tuo kuuluisa kello Roland, johon oli kirjoitettu:
Roland, Roland, paukkeen tietää tulenvaaraa,
Sointin sotaa Flanderille ennustaa.
Vasta v. 1380 tuli tämä vapaudentorni täysin valmiiksi. Se on vielä jälellä ja on lähes 400 jalkaa korkea. Sellaisia torneja löytyy sekä Italiassa että Englannissa. Italiassa niillä on nimenä "battifredo" ja Englannissa "belfry". Jälkimmäisessä maassa merkitsi nimi paitsi vahtitornia kelloineen myöskin laivan etukeulassa olevaa pientä suojusta, jossa laivankello riippui. Tämä tapa levisi myöskin Tanskaan, Ruotsiin ja Norjaan, joissa käytettiin nimeä "barfred", "barfrø." (Barfridin on Ellert Sundt selittänyt norjalaisessa aikakauskirjassa "Folkvennen", 10 vuosik., s. 217 ja seur. löytyvässä oivallisessa norjalaisen "Bygde-Skikke'n" tutkimuksessaan.)
[9] Ad extra.
[10] Vadstenan luostari. Tätä koskevat tiedot on otettu osaksi Diarium Vadstenensestä, osaksi C.G. Bruniuksen teoksesta "Anteckningar under en konstresa år 1849."
[11] Olemme tässä samoin kuin muissakin paikoin, mihin ei löydy varmoja historiallisia muistiinpanoja, seuranneet tarinaa. Puheenaolevan talon sanotaan sijainneen nykyisen raastuvantorin varrella ja olevan saman kulmatalon, jossa noin 30 vuotta takaperin oli reivastehdas.
[12] Vedottu ruotsalainen oikeusjuttu. Upsalan kirjastossa löytyy alkuperäisenä Helsingborgissa lokakuun 31 p:nä 1433 tehty kirjallinen tuomio. Se koskee muutamaa kuninkaan tutkittavaksi vedottua ruotsalaista oikeusjuttua, jota ratkaisemaan kuningas oli valinnut 10 tanskalaista neuvosherraa ynnä 2 ruotsalaista piispaa. Kts. Styffe: Bidr. tili Skand. hist., II, s. XCVII ja muist.
[13] Engelbrektin esiytyminen Vadstenassa on kerrottu Ison Riimikronikan ja Olaus Petrin mukaan. Olaus Petri kertoo sekä Engelbrektin että Knuutti piispan lausunnot pääasiallisesti samoin sanoin, kuin me ne olemme esittäneet.
[14] Skurun katu on kummallinen luonnonmuodostuma vajaan peninkulman päässä Eksjön kaupungista ja on rajana Hultin pitäjässä sijaitsevan Paslemålentilan tiluksien ja Ekesjön pitäjään kuuluvan Bjässarpin kylän välillä. Kaduksi sanotaan tavatonta vuorenhalkeamaa, joka on kuin pitkä ja leveä tie. Se on 64 kyynärää syvä ja 10 kyynärää leveä. Kadun päällä riippuu iso kivilohkare, jota sanotaan "Skurun hatuksi", ja vieressä on iso "Sakaristoksi" sanottu aukko, jossa pakanain muinoin sanotaan uhranneen. Skurun katu on kuvattuna Dahlbergin teoksessa: "Svecia Antiqua et Hodierna."
[15] Oppenstenin linna oli kalliolla, jonka nimi nykyään on "Husberget" Asarpin pitäjässä. Se oli C.G. Styffen mukaan (Skand. under medelt., s. 104, 105) nuorenpuolinen linna ja luultavasti rakennettu vuosien 1362 ja 1367 välillä. Muutamalla linnan alustaan kuuluneella talolla on vielä nimenä "Ladugården." Voudin nimi oli Marten Grabow, josta Riimikronikka on tehnyt "Martti Gråbon."
[16] Riddarholman.
[17] Säkeet: "Niin käv' hänen j.n.e." on otettu runosta Solsången (kts. tekijän Ber. ur Sv. Hist., I, s. 288 ja seur.); samoin kirjan lopulla olevat.
[18] Olen keksinyt.
[19] Norrmalmin ja Klaaran luostarin kuvaus on otettu G. Nordbergin teoksesta "S:t Clarae minne."
[20] Sen oli, samoin kuin molemmat mainitut luostaritkin, perustanut kuningas Maunu Latolukko, kartanomaalle, jonka hän oli vaihtamalla hankkinut arkkipiispa Maunulta ja Upsalan tuomiokirkolta 1286. Se sijaitsi melkein nykyisen Johanneksen kirkon paikalla.
[21] Perintövaltakuntaa koskeva kirje. Eerikki kuninkaan tyytymättömyyttä arkkipiispa Olaviin lisäsi vielä tämän paaville tekemä väite, ett'ei muka Eerikki kuningas ollut perintökuningas, vaan ainoastaan vaalikuningas Ruotsissa. Sekä tämän että tuon riidanalaisen arkkipiispan vaalin johdosta se kuningas Lundin arkkipiispalla ynnä muutamalla tanskalaisella ja norjalaisella piispalla yhdessä Vexiön Niilo piispan, Skaran Sigge piispan ja Strängnäsin Tuomas piispan kanssa laaditti ja allekirjoitutti kirjeen, jossa nämä todistivat, että hänet sekä syntymä- että perimäoikeuden nojalla oli valittu noiden kolmen valtakunnan kuninkaaksi. Köpenhaminasta palattuaan nuo ruotsalaiset piispat laativat elokuun 4 p:nä 1433 kirjelmän, jossa he selittivät kuninkaan pakottamina — propter graves minas ejusdem regis nobis illatas, vi et metu ducti — kirjoittaneensa yllämainitun kirjeen. (Hadorph, Rimkrönikan, s. 71; tekijän Ber. ur Sv. Hist., II, s. 77 ja 109). Tällä kirjelmällä oli sellainen vaikutus Roomassa, että se tekee käännekohdan tuon pitkän, kuninkaan ja arkkipiispa Olavin välisen, riidan historiassa.
[22] Monessa vanhassa luostarissa ja linnassa löytyy taruja maanalaisista käytävistä ja Tukholmassa kerrotaan maanalaisen käytävän kulkeneen Fransiskaani-nunnien luostarista Norrmalmilta Fransiskaani-munkkien luostariin Riddarholmaan Mälarin alitse. Samate kertoo taru maanalaisen käytävän kulkeneen Strängnäsin tuomiokirkosta tai piispantalosta Mälarissa olevaan Tynnelsöhön.
[23] Kaksi näitä on vielä tallella: verovapauskirja "Gulstadin Lassille" ja kirje Tjällmon ja Kristbergin pitäjille Itägötinmaassa. Viimemainitusta katso tekijän kertomuksia Ruotsin historiasta, osa V, sivut 133 ja 184 sekä heti sisällysluettelon jälkeen seuraavaa oikaisua sivuun 133.
[24] Kts. tekijän kertomuksia Ruotsin historiasta. Osa V, sivv. 184— 186.
[25] Kahdentoista herran sovitustuomio löytyy Hadorphin teoksessa: Till Rimkrönikan, s. 99.
[26] Lokakuun 9. p.
[27] Täljen linna, Taelghia hus, perustettiin uniooniajan alussa samanimisen kaupungin suojaksi ja oli Engelbrektin aikoina läänityksenä Pentti Steninpojalla (Yö ja Päivä). Styffe: Skand., s. 217.
[28] Engelbrektin kanavatyö on kaikille tuttu asia.
[29] Arkkipiispa Johannes. Tämän haureellisesta elämästä olemme edellä muistutuksessa [1] esittäneet päteviä todistuksia. Vieläkin voisimme esittää muutaman valtioarkistossa löytyvän notaarion-asiakirjan mukaan, jota Reuterdahl on käyttänyt teoksessaan: Sv. kyrkans hist., III, 11, s. 358, muist. 7. Muuan avioerojuttu oli alistettu piispan ratkaistavaksi, mutta tuomitsemisen sijasta hän itse valtasi vaimon ja taivutti sitten muutaman vallanalaisensa naimaan hänet. Vaimon entinen kihlattu veti asian Eerikki kuninkaan ja neuvoston eteen, ja arkkipiispa tuomittiin syylliseksi.
[30] Hillen-järvi. Tämä järvi eli ne kaksi järveä, joita sanotaan "ylä"- ja "ala-Hilleniksi" ovat Norrbärken pitäjässä. Näistä toisen järven rannalla, "mutta piilotettuna", on kaivos, jonka nimi on "Norrgrufvan" ja jota Belgstingiä koskeva tarina pitää hänelle kuuluvana (kts. Hülpher: Resa i Dalarne, s. 614). Siitä on jouduttu sekottamaan Hillen ja Plogen. Me olemme seuranneet tarua, että Belgsting oli asunut läntisessä Silfbergin kartanossa ja että siis Plogen-järvi tämän hukutti, jonka tähden Hillen tässä on vaihdettava Plogeniin.
[31] Pilkkalaulu Juhani Flemingistä. Molemmat säkeet on otettu Isosta Riimikronikasta, Script. R. Sv. I, 11, s. 77.
[32] Helmikuun 5 päivään.
[33] Tukholman linnan piiritys. Kertomus on otettu osaksi Isosta Riimikronikasta (ed. paik. s. 79), osaksi Olaus Petriltä (ed. p. s. 291). Marskin piirityksestä sanotaan Riimikronikassa:
Starck Bolvärcka lot han ther göra
Ok om nattetijdh them uthföra:
The Danske thet ey trodde,
För än Bolvärken reda stode.
Sva snart thet mörckte vordo the framsatt,
The Hoffmän fyllte them med jord fullbratt,
The haffde ther skytte hool uppa.
Nedan under kulor, som män i staa etc.
[34] Katso tekijän Kertomuksia Ruotsin hist.
[35] Niilo Engelbrektinpoika. Tästä ei paljoa tiedetä. Lokakuun 15 p:nä 1436 tehty kirjallinen tuomio osottaa hänen silloin olleen tuomarina Norrbon kihlakunnassa. Että hän veljensä eläessä piti tämän puolesta hallussaan Örebron linnaa, näkyy muutamasta Engelbrektin syysk. 9 p. 1434 Tuomas piispalle kirjoittamasta kirjeestä (Handl. tili Skand. hist. VIII, 3, jossa kirjeellä kuitenkaan ei ole päivämäärää. C.G. Styffe lukee sen vuoteen 1435; Reuterdahl vuoteen 1434. Linköpingin kimnaasinkirjastossa säilytetään erästä jäljennöstä, jossa on vuosiluku 1434. Tätä jäljennöstä olemme seuranneet teoksessamme: Ber. ur Sv. Hist., II, s. 103, 4). Edelliseltä ajalta on helmikuun 15 p:nä 1426 päivätty kirje, jossa Niilo Engelbrektinpoika Engelbrekt veljensä neuvosta myöpi maata Stenkvistan pitäjästä Eskilstunan luostarille (Dipl. Dalec., I, 263). Engelbrektin vaakunakilvessä oli 3 liljanpuolikasta kolmion ympärillä ja se oli erilainen kuin sekä isän että veljen. Edellisen on jaettu kahtia ja sen toisella pohjalla on heraldinen liljanpuolikas, toisella riippuva siipi.
[36] Molemmat läsnäolleet vuoritilalliset, jotka allekirjoittivat sovintokirjan, mainitaan Isossa Riimikronikassa.