ENSIMÄINEN LUKU.
"TULKOON VALTAKUNTASI."
Valtakunnan merkitys. — Ihmisluokkia, joiden mieltä se kiinnittää. — Luokkia, jotka ovat vihamielisiä sitä kohtaan, ja miksi he ovat sillä kannalla. — Valtakunnan läheisyys. — Sen taivaallinen ihanuus. — Sen nykyinen pystyttäminen.
Tärkein tapahtuma maailman historiassa on Jumalan valtakunnan pystyttäminen ihmisten keskuuteen, Herran Jeesuksen ja hänen valittujen kanssaperillistensä, Evankeli-seurakunnan voittajain, käsiin. Tämän suuren tapahtuman, johon, kuten Raamatun tutkistelujen edellisissä osissa on osotettu, kaikki Jumalan lupaukset ja esikuvat osottavat, näemme olevan ei ainoastaan hyvin lähellä, vaan välittömästi täytäntöön käymässä. Ei kukaan niistä, jotka ovat heränneet huomaamaan nämä asianhaarat, ja jotka oikein, tahi vaikkapa osittainkin, ymmärtävät niitä, ja joiden sydämet ovat täydessä sopusoinnussa Jumalan suuren aikakausisuunnitelman kanssa ja jotka näkevät, että tämä valtakunta sovelluttaa Jumalan yleismaailmallista lääkettä, huokaavan luomakunnan syntiä, kurjuutta ja kuolemaa vastaan, voi tuntea muuta kuin mahdollisesti sellaista mielenkiintoa sen pystyttämisestä, sen ajasta ja tavasta, että se nielee heidän kaikki muut harrastuksensa.
Kaikki, jotka empimättä luottavat sen rukouksen täyttymiseen, jonka Herramme itse opetti meidät rukoilemaan — "Tulkoon valtakuntasi, tapahtukoon tahtosi maan päällä niinkuin se tapahtuu taivaassa" — tuntevat vilkkainta mielenkiintoa pyyntönsä täyttymiseen nähden, jos vain ovat rukoilleet sydämestä, hengessä ja totuudessa.
Saatamme nähdä, että maailmakin, jos se vaan saattaisi käsittää tämän valtakunnan oikean luonteen, kohta lausuisi sen tervetulleeksi, minkä se lopulta tekeekin, kauvan etsittynä siunauksena, joka tuo mukanaan tuon kultaisen tuhatvuotiskauden kalliit edut, joita niin kauvan on toivottu.
Eräs yleinen luokka voisi mahdollisesti kumminkin asettua tätä vanhurskauden hallitusta vastaan. Tämä luokka käsittää kaikki, jotka eivät rakasta rakkauden kultaista sääntöä ja jotka sen sijaan, että rakastaisivat toisia niinkuin itseään, ovat taipuvaiset näkemään toiset poljettuina, sorrettuina ja heidän oikeutensa ja vaivansa kohtuullisen palkan ja hedelmän heiltä kiellettynä, voidaksensa itse elää loistavassa tuhlaavaisuudessa, "hekumassa" (Jaak. 5: 1—9) enemmän kuin sydän saattaa toivoa tai kohtuullisuus vaatia. Nämä pitävät kiinni nykyisestä yhteiskunta-järjestyksestä ikäänkuin henki siitä riippuisi, ja näyttävät vaistomaisesti kauhistuvan luvattua Messias-valtakuntaa. Ja heissä ylläpitää toivo sitä ajatusta, ettei se koskaan tulisi, niinkuin David sanoi: "Heidän sydämensä ajatus on, että heidän huoneensa (perheensä) pitää ijankaikkisesti pysymän, ja heidän majansa suvusta sukuhun, ja heidän nimensä kuuluisaksi tuleman maan päällä… Tämä heidän tiensä on sula hulluus; kuitenkin heidän jälkeentulevaisensa sitä suullansa kiittävät." — Ps. 49: 12—14.
Uskomatta tahi myös sivuuttaen profettain moninkertaiset todistukset tästä valtakunnasta — sillä se oli alati heidän aiheensa, josta "Jumala on ammoisista ajoista puhunut (kaikkien engl. k.) pyhäin profettainsa suun katitta" (Apt. 3: 21) — näkyvät monet kauhistuvan tätä valtakuntaa ja vaistomaisesti aavistavan sen totuuden, että, jos Jumala pystyttäisi valtakuntansa, hallittaisiin sitä oikeudella; ja että, jos käytettäisi oikeutta, täytyisi monen maan hallitusmiehen vaihtaa paikkaa alamaistensa kanssa tahi kentiesi joutuisivat vankeuteen; ja moni suuri, ylhäinen, imarreltu raharuhtinas tulisi riisutuksi vääryydellä saavutetusta kunniastaan, maineestaan, ja rikkaudestaan ja esiintyisi oikeassa karvassaan, epäjalona. Nämä pelkäävät, vaikkeivät usko todistusta siitä, "Ettei ole mitään peitettyä, joka ei tule ilmi, eikä mitään salattua, joka ei tule tunnetuksi" (Matt. 10: 26). Ja yhdessä näiden epäjalojen kanssa — näiden rikkauden ja vallan väärien taloudenhoitajien kanssa, jotka lopultakaan eivät ole näiden varojen käyttämisessä "älykkäitä" kuten se, jonka viisautta kiitettiin vertauksessa (Luuk. 16: 1—9) — seisoo vielä suurempi luokka, jota ilman he kaatuisivat. Tämä suuri luokka, jolla kenties nykyään ei ole muuta kuin kohtuullinen osansa kunniaa, virkoja, rikkauksia ja mukavuuksia, toivovat joskin hyvin heikosti, että tulee vielä päivä, jolloin saattavat kieriä ylellisyydessä "halvan kansan" kadehdittuina suojelusherroina. Nämä epäjalot, itsekkään turhamaisuuden orjat ja vaihtelevan onnen leikkikalut! Ja näiden joukossa — oi! se on totta —- on muutamia, jotka kantavat Kristuksen, hänen, köyhien ystävän, nimeä, ja huulillansa anovat ainoastaan jokapäiväistä leipää ja hurskaalla pilkanteolla rukoilevat: "Tulkoon valtakuntasi", vaikka he jokaisella sanallaan ja teollaan sekä kohtelullaan kanssaihmisiänsä kohtaan osottavat, kuinka paljon he rakastavat nykyistä väärämielistä hallitusta, ja haluten vääryyttä, eivät he suinkaan mielellään soisi Kristuksen valtakunnan tulevan.
Omituista on — päivänselvässä ristiriidassa siihen asemaan nähden, jolle monet, jotka väittävät olevansa Jumalan lapsia, asettuvat — että usein tapaa moniaita sosialisteja ja muita, jotka hylkäävät kaiken kirkollisen, ja sen kanssa liiankin usein Raamatun ja kaiken uskon ilmotettuun uskontoon, mutta kumminkin todella käsittävät muutamia vanhurskauden periaatteita, tunnustaen ihmisten yhteisen veljeyden, j.n.e. kuten muutamat heidän kirjoistaan mitä kauniimmin osottavat. He näyttävät odottavan ja tavottelevan sitä yhteiskunnan yhdenvertaisuutta ja niitä yleisesti suotuisia olosuhteita, joita uudelleen ja uudelleen luvataan Raamatussa tuloksena Kristuksen valtakunnan pystyttämisestä ihmisten keskuuteen, kun Jumalan tahto on tapahtuva maan päällä. Ja kumminkin, sosialisti raukat, näyttää pikemmin siltä kuin heidän taistelullansa tasa-arvoisuuden puolesta suureksi osaksi olisi juurensa heidän köyhyydessänsä ja tietoisuudessaan tavallisten mukavuuksien ja etujen puuttumisesta kuin periaatteiden perustuksella; sillä annapas jonkun heistä periä tahi ansaita suuri rikkaus, niin saattaa olla melkein varma, että hän hylkää sosialistiset oppinsa.
Hyvin varoen on niiden pyhien vaellettava, jotka rukoilevat: "Tulkoon valtakuntasi, tapahtukoon tahtosi", jotteivät heidän rukouksensa olisi ainoastaan huulien höpinää, johon heidän sydämensä ja elämänsä ei ollenkaan yhdy. "Oman suusi mukaan olen tuomitseva sinut" on eräs mitä enimmin sydäntä tutkiva ja ankara nuhde, jonka tuomari tulee lausumaan muutamille, jotka ovat tunnustaneet olevansa hänen palvelijoitansa ja ikävöivät hänen rakkaudesta rikasta ja oikeudenmukaista valtakuntaansa. Asettakoot siis kaikki, jotka siten rukoilevat ja uskovat tulevaa vanhurskasta hallitusta, nyt jo tekonsa ja sanansa sen oikeudellisten säädösten mukaisesti, niin paljon kuin heidän vallassaan on.
Ne, jotka ovat omaksuneet edellisten osien opetukset, tulevat näkemään ettei Jumalan valtakunta tule olemaan ulkonainen, näkyväinen valtakunta, jolla on maallinen loisto, vaan valtakunta, jolla on jumalallinen ihanuus ja voima. Tämä valtakunta on jo tullut toimivaan valtaansa, vaikkei se vielä ole voittanut ja raivannut pois tämän maailman valtakuntia, joiden vallanaika ei vielä ole kulunut loppuun. Niinmuodoin se ei vielä ole saanut täydellistä valtaa maallisen herrauden yli. Sen pystyttäminen on nyt kumminkin tapahtumaisillansa, kuten ajanmerkit ja myöskin ne ennustukset, joita on tarkastettu edellisessä osassa, ja toiset, joita tarkastetaan tässä osassa, osottavat.
Seuraavat luvut tulevat esittämään ennustuksia, jotka osottavat eri asteita nimikristityn seurakunnan ja maailman valmistuksessa valtakuntaa varten, ja kiinnittävät huomion muutamiin merkitsevimpiin muutoksiin, joita on ennustettu tapahtuvan sen pystyttämisen aikana. Mikään ei saata olla tärkeämpää tahi herättää syvempää mielenkiintoa nykyään elävissä pyhissä, jotka ikävöivät perintö-osaa tässä valtakunnassa, ja etsivät yhteistoimintaa Mestarin, Pääelonkorjaajan ja Kuninkaan kanssa siinä työssä, jonka aika nyt on tullut ja joka nyt on tapahtumaisillansa.
* * * * *
TYÖHÖN.
Työhön vain! työhön vain! Työ on koht' päättynyt.
Jäljiss' Mestarin astuos innolla nyt.
Hänpä neuvollaan johtaa ja voimia suo,
Kun teet työtä, min Herra sun tiellesi tuo.
Kestä ain', kestä ain'!
Toivoen, valvoen,
Kunnes työsi jo loppuu vain.
Työhön vain! työhön vain! Kenpä nääntyvä lie,
Sille lähteelle elämän näyttäös tie.
Risti, lippumme voittoisa taisteluss' on,
Kun me saarnaamme: lähde on ehtymätön.
Kestä ain', kestä ain'!
Toivoen, valvoen,
Kunnes työsi jo loppuu vain.
Työhön vain! työhön vain! Paikka kullekin on.
Eksytysten jo valta koht' kaatunut on.
Nimi Herran se korkeuksiin saa kaikumaan,
Kun käy siunausten lähteet nyt pulppuamaan.
Kestä ain', kestä ain'!
Toivoen, valvoen,
Kunnes työsi jo loppuu vain.
Työhön vain! työhön vain! Herran voimassa näin.
Katso kasvonsa kääntynyt on meihin päin.
Kohta kunnian pappeina, herroina maan
Käymme lähteestä kaikille juottamaan vaan.
Kestä ain', kestä ain'!
Toivoen, valvoen,
Kunnes työsi jo loppuu vain.