KOLMASTOISTA LUKU,
Valtakunnan perustaminen, ja kuinka se ilmestyy.
Vaeltaminen uskossa. — Kutka muodostavat valtakunnan? — Henkisen valtakunnan perustaminen. — Korottaminen "päämiehiksi kaikkeen maailmaan". — Kaikkien kansojen toivo. — Läheinen yhteys valtakunnan ja sen palvelijain eli "päämiesten" välillä. — Jaakobin tikapuut. — Mooseksen peite. — Suuria muutoksia suoritettu. — Onko mitään vaaraa siitä, että uuden hallitsijan käsissä on niin paljon valtaa? — Rautavaltikkahallitus, kuinka kauvan? — Maailman kääntäminen. — Kansa syntyy yhtenä päivänä. — "Kaikki, jotka haudoissa ovat." — Hänen valtakuntansa kasvaminen. — Sijaishallitus luopunut. — Jumalan tahto tapahtuu maan päällä.
"Ja kaikkien kansojen toivo on tuleva." "Ja tapahtuu päiväin lopulla, että Herran huoneen vuori on vahvistettuna vuorten huipulla, ja se on muita kukkuloita korkeampi."
"Siihen aikaan nimitetään Jerusalem Herran istuimeksi, ja sinne,
Jerusalemiin, kokoontuvat kaikki kansat Herran nimen tähden; ja
he eivät enää vaella pahan sydämensä kovuuden mukaan."
— Hagg. 2: 8, engl. k.; Miika 4: i; Jer. 3: 17.
Kun Jumalan suunnitelman tutkistelemisissamme olemme saavuttaneet suuren "koston päivän" hädän lopun ja nähneet, kuinka Jumalan viha palaa syntiä ja itsekkäisyyttä vastaan, on meiltä nyt mieluisampana tehtävänä tutkia Raamatun valossa, kuinka Jumalan valtakunta pystytetään, jonka valtakunnan kautta kaikki maan sukukunnat siunataan ja uusi, pysyväinen ja paljon parempi asiain järjestys perustetaan menneen ja nykyisen puutteelliseksi tunnustetun järjestyksen sijaan.
Vaikka läheiset kauheat tapahtumat jo heittävät varjon eteensä, aiheuttaen pelkoa ja tuskaa maailmassa, niin voivat kumminkin ne, jotka katselevat kaikkia "Korkeimman kätköstä", nähdä hopeajuovan reunustavan hädän pilveä. Se antaa heille aihetta nostaa päänsä ja iloita siitä, että lähestyy heidän lunastuksensa ja apu kaikille, jotka ovat ostetut kalliilla verellä, kun "vanhurskauden aurinko koittaa ja autuus hänen siipiensä alla". — Mal. 4: 2.
Monet niistä aineista, joita on käsitelty edellisessä, ovat niin ilmeisiä, että niiden pitäisi vaikuttaa melkoisesti luonnolliseenkin ihmiseen. Mutta nyt alamme tutkia ainetta, joka vaatii selvempää näköä, huolellisempaa Herran sanan harrastusta ja lujempaa uskon käsitettä, sillä se käsittelee asioita, jotka eivät ole näkyväisiä, paitsi uskonsilmille. Kumminkin odotetaan Jumalan kansan vaeltavan uskossa eikä näkemisessä sekä luottavan siihen, että mitä Jumala on luvannut sen hän voi myöskin runsaasti täyttää. — Room. 4: 18—21.
Näistä asioista ei voi kukaan tietää mitään oman oppinsa tai viisautensa kautta, mutta kaikilla, joilla on voitelu Pyhältä, on usko Jumalan voimaan, niin että hän voi sanoa: "Ei yhtäkään ole jäänyt täyttämättä hänen hyvistä sanoistansa, jotka hän… puhunut on." (1 Kun. 8: 56.) Ja nämä voivat kärsivällisyydellä ja ehdottomalla luottamuksella odottaa kaikkea luvattua, tulevaa hyvää.
Edellisissä tämän aineen [I osa 13 ja 14 luku; II osa, 4 luku] tutkisteluissamme opeimme, että "pakanain ajat", jotka käsittävät sen väliajan, joka on esikuvallisen valtakunnan poisottamisen välillä Israelilta ja totisen Messiaan valtakunnan täydellisen perustamisen välillä nykyisten maailman valtakuntien raunioille, päättyvät lokakuussa v. 1914. Me näemme myöskin, että Herran läsnäolon aika 1874—1914 on "elonaika", jona aikana hänen valittu morsiamensa kootaan ja jonka jälkeen tulee hädän aika, jolloin nykyiset laitokset kukistetaan valmistuksena uudelle valtakunnalle. Tarkastakaamme nyt profetallisen sanan valossa (Ps. 119: 105; 2 Piet. 1: 19) yksityisseikkoja, jotka ovat kaikkein korkeimman valtakunnan perustamisen yhteydessä, joka tulee viidenneksi maailman vallaksi maan päälle, jolla ei ole mitään loppua, ja joka tuottaa siunauksia kaikille alamaisilleen, kun taas kaikki toiset valtakunnat ovat suuressa määrin tuottaneet tyytymättömyyttä ja painostusta "huokaavalle luomakunnalle". Ei ihmettä, että esikuvassa ilmaistiin, että se saatettaisiin voimaan riemupasunan puhaltamisella (3 Moos. 25: 9), ja että profetta vakuuttaa meille, että se lopulta tunnustetaan "kaikkien pakanain (kansojen) toivoksi". Puhuessamme "Jumalan valtakunnan", "taivaan valtakunnan" perustamisesta, tulee meidän muistaa, mitä jo olemme oppineet [I osa, 14 luku] Raamatusta valtakunnan kirkkaudesta ja niistä, jotka muodostavat sen.
1) Se on Jumalan valtakunta siinä merkityksessä, että taivaallinen Isämme on se suuri kuningas, joka on järjestänyt suuren pelastussuunnitelman, josta tuhatvuotinen valtakunta muodostaa osan. Se on myöskin Jumalan valtakunta siinä merkityksessä, että se perustetaan ja pidetään yllä hänen voimansa kautta. (1 Kor. 15: 24—28.) Edelleen on se Jumalan valtakunta siinä merkityksessä, että se edustaa häntä suurena, yihäisimpänä hallitsijana sekä ilmottaa hänen lakinsa, rakkautensa ja armahtavaisuutensa Välittäjän kautta, jonka hän on varannut.
2) Se on myöskin Kristuksen valtakunta — Jumalan rakastetun Pojan valtakunta, sen kautta, että Kristus uuden liiton välittäjänä ja Isän edustajana on tuhatvuotisen valtakunnan toimelias hallitsija, jotta hän kukistaisi pahan, hävittäisi synnin ja saattaisi lunastetusta suvusta kaikki, jotka ovat halukkaita tulemaan täydellisesti ennalleenasetetuiksi Jumalan kaltaisuuteen ja suosioon ja ijankaikkiseen elämään, täydelliseen sydämen tottelevaisuuteen Isää ja hänen lakejansa kohtaan.
3) Se on myöskin pyhien valtakunta, senkautta että he "kuninkaallisena papistona" (Ilm. 5: 10) hallitsevat, tuomitsevat ja siunaavat maailmaa Herransa, Jeesuksen yhteydessä. — Room. 8: 17, 18.
Varsinaiseen valtakunnan luokkaan kuuluvat ainoastaan Herra ja tämän Evankelikauden "valitut", joista ja joille hän sanoi: "Älä pelkää, sinä pieni lauma; sillä Isänne on nähnyt hyväksi antaa teille valtakunnan". Näistä sanoo myöskin Herra profetia Danielille: "Valtakunta, valta ja kaiken taivaan alla olevien valtakuntien voima annetaan Korkeimman pyhälle kansalle, sen valtakunta on ijankaikkinen valtakunta, ja kaikki vallat palvelevat ja tottelevat sitä". — Dan. 7: 27, engl. k.
Mutta muistettakoon, että kaikki nämä "muuttuvat" ylösnousemisessaan (ensimäisessä ylösnousemisessa, Ilm. 20: 4—6; 1 Kor. 15: 42—46, 50—54; Joh. 3: 5, 8) eivätkä he enää sen jälkeen ole inhimillisiä olentoja, vaan "jumalallisesta luonnosta osallisia" ja yhtä näkymättömiä ihmisille kuin Jumala ja taivaan enkelitkin ovat. Niinollen on joku ilmotusväline välttämätön kirkastetun Seurakunnan ja niiden välillä, jotka se tuomitsee [katso 1 Kor. 6: 2 ja I osa, 8 luku] ja nostaa alennuksesta, synnistä ja kuolemasta. Sellainen ilmottaminen henkiolentojen ja ihmissuvun välillä on tapahtunut muinaisina aikoina siten, että henkiolennot ovat ilmestyneet liharuumiissa ja siten ilmottaneet Jumalan määräyksiä muutamille eteville henkilöille. Sillä tavalla näkyi enkeleitä Aabrahamille, Saaralle, Lootille, Gideonille, Danielille, Marialle, Jeesuksen äidille, Sakariaalle ja m.m. Samalla tavalla ilmestyi Jeesus henkiolentona opetuslapsilleen ylösnousemisensa jälkeen, koska oli välttämätöntä antaa heille muutamia opetuksia, sillä "pyhä henki ei ollut vielä annettu, koska Jeesus ei vielä ollut kirkastunut". — Joh. 7: 39.
Mutta me emme odota sellaista ilmotusta hengellisten hallitsijain ja heidän maallisten alamaistensa välillä Tuhatvuotiskautena, sillä me huomaamme, että Jumala on tehnyt sen määräyksen, että eräs ihmiskunnan luokka, jonka jäsenet koeteltiin jo ennen Evankelikautta ja huomattiin täydellisen inhimillisen luonnon arvoisiksi, tulevat koko Tuhatvuotiskautena olemaan välirenkaana henkisen valtakunnan, pyhien ja heidän alamaistensa, ihmiskunnan, välillä.
4) Vaikkei tämä välirengas muodosta valtakuntaa sanan varsinaisessa merkityksessä, edustavat he kumminkin niin täydellisesti sitä ihmisten keskuudessa, että ihmiset tunnustavat heidät valtakunnan hallintomiehiksi: he edustavat ihmisten edessä valtakuntaa ja ovat sen ainoat näkyväiset edustajat, ja sentähden kutsumme heitä "valtakunnan maalliseksi puoleksi". — Luukk. 13: 28.
Aabraham, Iisak, Jaakob ja kaikki profetat sekä muut vanhat arvokkaat, joihin Herra ja apostolit viittaavat (Matt. 8: 11; Hebr. 11: 4—40) sellaisina, jotka ovat läpikäyneet koetuksensa, herätetään kuolemasta täydelleen ennalleenasetettuina täydelliseen inhimillisyyteen. He eivät sentähden tarvitse "tuomion ylösnousemista", tuhatta vuotta pitkää, niinkuin muu suku. Tämä täydellisyys saattaa heidät kykeneviksi suorastaan saamaan tietoja hengellisiltä kuninkailta ja papeilta, ilman että noiden henkiolentojen tarvitsee ottaa liharuumiita julkaistakseen maailmalle lakeja j.n.e. Samaten kuin Aadamkin, kun hän oli vielä täydellinen, voi seurustella suorastaan taivaallisten voimien kanssa, samaten seurustelevat nämä arvokkaatkin hengellisten kanssa, sittenkuin heidät on herätetty samaan täydellisyyden tilaan.
Nämä maalliset hallitusmiehet eivät tule "kuninkaalliseksi papistoksi", vaan suuren Kuninkaan määräyksen mukaan tulevat he "päämiehiksi kaikkeen maailmaan", maailman hallitusmiehiksi, opettajiksi ja johtajiksi.
Läheinen yhteys valtakunnan ja sen edustajain välillä.
On selvää, että valtakunnan maallinen puoli on läheisessä kosketuksessa, yhteydessä ja yhteisvaikutuksessa todellisen valtakunnan, henkisten hallitsijain kanssa. Ne ovat toisiinsa sellaisessa suhteessa kuin isä ja lapset saman taivaallisen hallituksen myötävaikuttavina osina: taivaalliset olennot muodostavat lakiasäätävän osan ja maalliset osan, joka painaa lain mieliin ja on toimeenpanijana, niinkuin on kirjotettu: "Siionista (hengellisestä valtakunnasta) on laki lähtevä ja Herran sana (Jumalan sanoma päämiesten kautta) Jerusalemista". — Jes. 2: 3.
Valtakunnan perustaminen.
"Siitä lähtien (Johannes kastajan päivistä) Jumalan valtakuntaa julistetaan, ja jokainen (joka vastaanottaa todistuksen Jumalan sanomana) tunkeutuu siihen." — Luukk. 16: 16. Enemmän kuin kahdeksantoista vuosisadan aikana on tämä sanoma, valtakunnan tarjoaminen, suorittanut tarkotetun työnsä kooten "valittuja", "voittajia", maailmasta. Koko tänä aikakautena ovat he odottaneet Isän aikaa heidän korottamisekseen valtaan kuninkaina ja pappeina, hallitakseen ja opettaakseen maan lunastettua kansaa ja siten antaakseen heille tilaisuuden pysyväiseen elämään uskon ja tottelevaisuuden kautta. Koko tänä aikana on valtakunnan luokka kärsinyt väkivaltaa Ismael- ja Esauluokilta ja Saatanalta, "tämän maailman jumalalta", sekä hänen sokaistuilta palvelijoiltaan, Jeesuksen sanojen mukaan: "Taivaan valtakuntaa vastaan hyökätään, ja hyökkäävät tempaavat sen itselleen". (Matt. 11: 12.) Herramme Jeesus, valtakunnan pää, kärsi aina ristin kuolemaan saakka, ja kaikki hänen seuraajansa ovat kärsineet enemmän tai vähemmän maallista vahinkoa, sentähden että heidät on otettu "pimeyden vallasta ja siirretty Jumalan rakastetun Pojan valtakuntaan". — Kol. 1: 13. Syy tähän pahan vallan alle alistumiseen enemmän kuin kahdeksantoistasadan vuoden aikana ei ole ollut ylösnousseen, taivaaseen astuneen ja kirkastetun Herramme voiman puutteesta kansansa suojelemiseksi, sillä hän selitti ylösnousemisensa jälkeen: "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä". (Matt. 28: 18.) Tätä vallan käyttämistä on viivytetty määrättyä tarkotusta varten. Isän suunnitelmassa oli määrätty aika syntiuhrin antamista varten ja toinen määrätty aika valtakunnan perustamista varten voimassa ja suuressa kirkkaudessa hallitsemaan ja siunaamaan maailmaa, ja sillä välillä on ollut kyllin riittävä aika "valitun" Seurakunnan kutsumiseksi ja valmistamiseksi Kristuksen kanssaperillisiksi valtakunnassa. Syntisten vastarinta ja pahan vaikutus on ollut sallittua, jotta "kutsutut" puhdistuisivat, tulisivat koetelluiksi ja pyhitetyiksi sekä soveliaiksi valtakuntaluokan jäseniksi. Niinkuin oli pään laita, niin on ruumiinkin laita, sillä Jumalan suunnitelma on tehdä jokainen uuden luomuksen jäsen täydelliseksi kärsimysten kautta. — Hebr. 5: 9. Mutta nyt olemme tulleet Evankelikauden loppuun, ja valtakuntaa ollaan perustamaisillaan. Herramme, voideltu Kuningas, on nyt läsnä lokakuusta 1874 profettain todistuksen mukaan niille, joilla on korva kuulla. Hänen muodollinen kuninkaalliseen virkaan ryhtymisensä tapahtui huhtikuussa 1878, ja valtakunnan ensimäinen työ (hänen "valittujensa" kokoaminen), niinkuin Herra osottaa vertauksissaan ja ennustuksissaan, on suorituksen alaisena. Herra selitti apostolin kautta, että "Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin", ja että Seurakunnan ylösnouseminen tapahtuu silmänräpäyksessä. [III osa, 6 luku] Sentähden perustettiin valtakunta 1878, Jeesuksen ja niiden nukkuneiden pyhien, jotka jo ovat valmiita ja huomatut arvollisiksi muodostamaan morsiamen, ruumiin jäsenet, edustaessa sitä, ja sen täydelliseksitekemisestä puuttuu niiden "valittujen" kokoaminen Herran luokse, jotka vielä elävät ja ovat jälellä, ja joiden koetteleminen ei ole vielä loppunut.
Mutta valtakuntaa ei viivytetty odottamalla sitä, että elävät jäsenet täyttävät juoksunsa, vaan valtakunnan työ alkoi heti, ja elävät pyhät tällä puolen esirippua saavat nauttia "Jumalan valtakunnan salaisuuksien" tuntemisesta ja ryhtyä valtakunnantyöhön ennen "muuttumistaan", ja kuolemassaan (eivät he nuku vaan) "muuttuvat" juuri kuolinhetkenään, ylösnousten osaansa autuaassa ja pyhässä ensimäisessä ylösnousemisessa (Ilm. 20: 6), niinkuin on kirjotettu: "Autuaita ovat ne kuolleet, jotka Herrassa kuolevat tästälähin. Niin, henki sanoo, he saavat levätä vaivoistaan (sillä muuttumisessaan vapautuvat he maallisesta ruumiista ja samalla kaikesta väsymyksestä); sillä (mutta) heidän tekonsa seuraavat heidän mukanaan". — Ilm. 14: 13.
Kaikki tämä on sopusoinnussa Raamatun ilmotuksen kanssa siitä, että täytyy ensin perustaa Jumalan valtakunta, ennenkuin sen työ ja vaikutus voivat osottautua "nykyisen pahan maailman" valtakuntien — niiden valtiollisten, rahallisten ja hengellisten voimien — täydellisessä hävittämisessä, heti "pakanain aikain" täyttymisen jälkeen, jotka päättyvät lokakuussa 1914. Vahvistaaksemme tämän, ottakaamme varteen muutamia raamatunpaikkoja.
Niitten tapahtumain kuvailemisessa, jotka tapahtuvat seitsemännen pasunan aikana, huomataan seuraava järjestys: 1) Maan kuninkaana ottaa Herra vallan, ja hänen hallituksensa alkaa. 2) Seurauksena tästä kohtaa suuri tuomion hätä koko maailmaa. Profetallisesti ilmotetaan meille, että Kristuksen hallitus alkaa ennen hädän aikaa ja ennen pyhien ja profettain ylösnousemista, mutta että se jatkuu kauvan senjälkeen (tuhantena vuotena), kunnes hän on "tuominnut" koko ihmissuvun, palkiten ne, jotka kunnioittavat Herraa, ja hävittäen ne, joiden vaikutus on turmiotatuottava. Huomaa nämä kohdat seuraavassa raamatunkohdassa:
"Me kiitämme sinua, Herra Jumala, Kaikkivaltias, joka olet ja joka olit, siitä, että olet ottanut käteesi suuren voimasi ja ruvennut hallitsemaan. (Jumala vaikuttaa Kristuksen kautta — kaikki on Isästä ja Pojan, hänen kunnioitetun edustajansa, kautta.) Ja pakanakansat ovat vihastuneet (sentähden että Jumalan hallitus on alkanut), mutta sinun vihasi on tullut; ja tullut on aika tuomita kuolleet ja maksaa palkka palvelijoillesi profetoille ja pyhille ja niille, jotka nimeäsi pelkäävät, pienille ja suurille, ja turmella ne, jotka maan turmelevat." — Ilm. 11: 17, 18. Meille ilmotetaan myöskin, että valtakunnan hallitus alkaa ennen Babylonin lankeemusta, ja että Babylon lankeaa valtakunnan tuomioiden tuloksena. Tämän huomaavat myöhemmin muutamat Babylonissa, jotka esitetään valoa ja vapautta saavina Kristuksen kautta sen lankeemuksen jälkeen, sillä he sanovat:
"Totiset ja vanhurskaat ovat hänen tuomionsa; sillä hän on tuominnut sen suuren porton, joka turmeli maan huoruudellaan, ja on kostanut hänelle palvelijainsa veren." — Ilm. 19: 2—7.
Profetta Daniel oli Jumalan henkeyttämä toistaakseen ja selittääkseen Nebukadnessarin näyn pakanain vallasta, mikä oli esitetty suuren kuvapatsaan kautta. Näky osotti, kuinka kivi löi kuvapatsaan jalkoja, ja tästä johtui pakanavaltojen täydellinen kukistuminen. Tämä kivi laajentui senjälkeen, kunnes se täytti koko maan. Selitys osottaa, että Jumalan valtakunta perustetaan ja saa täyden vallan, ja että maallisten hallitusten kukistuminen on suoranainen tulos tämän valtakunnan voimasta. Danielin henkeytetty todistus kuuluu:
"Mutta niiden kuningasten päivinä (viimeisten pakanavaltojen, jotka ovat esitetyt kuvapatsaan kymmenessä varpaassa) on taivaan Jumala valmistava valtakunnan (joka on kyllä ollut edustettuna koko Evankelikauden aikana, mutta jota maailma ei ole tuntenut), joka ei ijankaikkisuudessa kukistu (niiden vaihtelevien pakana valtakuntien vastakohtana, joita kuvapatsas esitti) eikä sen hallitusta jätetä toiselle kansalle (niinkuin maailman valta on siirtynyt kansalta toiselle). Se on murentava ja lopettava kaikki nämä valtakunnat, mutta on itse pysyvä ijankaikkisesti." — Dan. 2: 44, 45.
Herra vakuuttaa uskollisilleen, että hänen valtakuntansa perustamisen aikana ja pakanavaltojen kukistamisen aikana on voittava Seurakunta hänen kanssaan ja ottaa osaa tähän työhön. Hänen omat sanansa ovat:
"Joka voittaa ja ottaa minun teoistani loppuun asti vaarin, sen minä annan pakanoita vallita, ja hän on kaitseva heitä rautaisella sauvalla, niinkuin saviastioita särjetään — niinkuin minäkin sen Isältäni sain." — Ilm. 2: 26—28. Vertaa psalmi 149: 5—9.
Emme voine tarkkaan päättää, mitä tämän suuren työn piirteitä Herra ja hänen kirkastetut pyhänsä esiripun takana nyt suorittavat, mutta me ymmärrämme, että he toimeliaasti työskentelevät niiden saman valtakunnanluokan jäsenten kanssa, joiden työ ei ole vielä päättynyt tällä puolen esirippua. He työskentelevät meidän kanssamme elonkorjuussa: 1) Kokoamalla eläviä "valittuja", 2) sanomalla Siionille: "sinun Jumalasi on kuningas", valtakunta perustetaan, ja 3) julistamalla Jumalan koston päivää.
Maallisen hallituksen perustaminen.
Emme voi odottaa, että valtakunnan maallinen puoli perustetaan, ennenkuin pakanain ajat ovat kokonaan päättyneet (lokakuussa 1914), sillä kun Jumala antoi pakanoille vallan tähän aikaan saakka, ei hän erehtynyt, ja hänen suunnitelmansa eivät muutu. Mutta kun Jumalan valtakunnan maallinen puoli perustetaan, on siinä ainoastaan israelilaisia, sillä sellainen on Jumalan lupaus eli liitto Aabrahamin ja hänen luonnollisen siemenensä kanssa. Parhain suosio, hengellinen valtakunta, tarjottiin ensin lihalliselle Israelille, ja se olisi ollut heidän, jos he olisivat olleet sydämestään valmiit ottamaan sen vastaan asetetuilla ehdoilla: kärsimällä Kristuksen kanssa ja sitten kirkastumalla hänen kanssaan. (Room. 8: 17.) Israel toivoi todella ja etsi parasta, mitä Jumalalla oli annettavana. Mutta "mitä Israel tavottelee, sitä se ei ole saavuttanut; mutta valitut ('pieni lauma', valittu sekä juutalaisista että pakanoista) ovat sen saavuttaneet, ja muut ovat paatuneet" — ei kumminkaan ijäksi, vaan siksi, kunnes valittu hengellinen siemen, todellinen valtakunta, on tullut täysilukuiseksi. — Room. 9: 31—33; 11: 7, 23, 25—32. Kun israelilaiset erilaisissa epäuskon tiloissa kokoontuvat takasin Palestiinaan Jumalan suosion alaisina lupauksen mukaan, ei heistä kumminkaan ketään lasketa Jumalan valtakunnan maallisen puolen osaksi tai yhdistetyksi siihen, ennenkuin he ovat oppineet tuntemaan Kristuksen Jeesuksen Jumalan Pojaksi, Israelin ja maailman ainoaksi Lunastajaksi ja Vapahtajaksi.
Valtakunnan maalliseen puoleen kuuluu alussa, uskomme, ainoastaan ylösnousseita vanhanajan arvokkaita, Johannes Kastajasta aina Aabeliin saakka: "Aabraham ja Iisak ja Jaakob ja kaikki profetat." (Vertaa Matt. 11: 11. Luukk. 13: 28. Hebr. 11: 39, 40.) Vanhoilla arvokkailla ei ole osaa valtakunnan hengellisessä puolessa, koska heitä ei ole "kutsuttu" siihen. Ei ollut mahdollista, että ketään voitiin kutsua tähän korkeaan eli "taivaalliseen kutsumukseen", ennenkuin Herramme Jeesus oli suorittanut lunnaat. Kumminkin saavat he huomattavan aseman yli maailman, koska he ovat osottaneet uskoansa ja rakkauttaan pahan hallituksen aikana ja tavalla, joka on saanut osakseen Jumalan tunnustuksen. Niinmuodoin ovat he valmiita ja ovat osottautuneet arvokkaiksi hengellisen hallituksen maallisiksi palvelijoiksi ja edustajiksi. Sopusoinnussa tämän kanssa puhutellaan Kristusta seuraavin sanoin: "Sinun isäisi sijaan tulevat sinun poikasi; niitä sinä asetat päämiehiksi kaikkeen maailmaan". — Ps. 45: 17.
Vanhat arvokkaat ovat erilaisia kuin muu ihmiskunta, ei ainoastaan siinä, että heidän koetusaikansa on päättynyt kun ylimalkainen koetteleminen juuri silloin alkaa, vaan he ovat myös erilaisia kuin muut siinäkin suhteessa, että he jo ovat saaneet uskollisuudestaan palkinnon: he ovat täydellisiä ihmisiä, ennalleenasetettuja kaikkeen siihen henkiseen ja siveelliseen Jumalan kaltaisuuteen, joka kadotettiin Aadamissa, ja ruumiillisten kykyjen täydellisyyteen. Siten he eivät ainoastaan ole maan "päämiehiä" (taivaan valtakunnan, Kristuksen ja morsiamen, maallisia edustajia) vaan he edustavat itsessään henkilökohtaisesti sitä, minkä kaikki halukkaat ja tottelevaiset saavuttavat uuden liiton aikana.
Kun Aabraham, Iisak ja Jaakob sekä kaikki vanhat arvokkaat herätetään ja ne näyttäytyvät jälleen kokoontuneitten israelilaisten keskuudessa Jaakobin lopullisen taistelun aikana. Gogin ja Magogin kanssa, tulevat he nopeasti huomatuiksi erinomaisten kykyjensä kautta, jotka erottavat heidät kaikista muista. Heidän täydelliset kykynsä käsittävät nopeasti nykyisten päivien tiedot ja keksinnöt ja he tulevat huomatuiksi monella tavalla, niinkuin oli Jeesuksen Kristuksenkin laita, josta sanottiin: "Kuinka tämä osaa Raamattua, vaikkei ole käynyt oppia?" (Joh. 7: 15.) Ja niinkuin Jeesus opetti selvästi ja puhui varmoin, ratkaisevin sanoin eikä häilyvällä ja epävarmalla tavalla, niinkuin heidän kirjanoppineensa, niin on myöskin näiden täydellisten vanhojen arvokkaiden laita, kun he näyttäytyvät ihmisten joukossa. Sitäpaitsi voivat nämä arvokkaat, "päämiehet", suorastaan seurustella hengellisen valtakunnan, Kristuksen ja seurakunnan, kanssa, niinkuin Herralla oli sellainen yhteys enkelten kanssa, ja niinkuin Aadam nautti samallaisesta henkilökohtaisesta seurustelusta Jumalan kanssa, ennenkuin hän rikkoi ja joutui kiroukseen. Nämä uuden maan, uuden yhteiskuntajärjestyksen, "päämiehet" ovat täysin soveliaita kunnioitettuun asemaansa.
Niinmuodoin näemme, että kun Jumalan aika on tullut hänen valtakuntansa perustamiseksi ihmisten keskuuteen, huomataan hänen palvelijansa soveliaiksi ja valmiiksi palvelukseen, ja heidän paremmuutensa viisaassa valtiotaidossa, heidän maltillinen harkintansa ja heidän arvokas itsensähillitsemisensä, heidän henkilökohtainen jokaisen armon ja hyveen lahjan nauttimisensa viehättää ihmisiä ja voittaa nopeasti heidät — kun he ovat tulleet suuren hädän aikana kuritetuiksi — voimakkaaseen yhteistyöhön. Jo ennenkin kuin heidät on tunnettu, on Israelin kansa epäilemättä huomannut heidän etevämmyytensä muihin ihmisiin verraten.
Ja muistakaamme edelleen, että suuren hädän ajan tarkotuksena, joka pian alkaa, on juuri koko maailman kivisydänten musertaminen, ylpeiden taivuttaminen tomuun, yhteismaan kyntäminen kärsimyksen, ahdistuksen ja tuskan syvillä vaoilla ja sillä tavalla maailman valmistaminen tuhatvuotisen valtakunnan suurille siunauksille. Ja se palvelee ajateltua tarkotusta, niinkuin profetta selittää: "Kun sinun (Herran) tuomiosi kohtaavat maata, niin oppivat maanpiirin asukkaat vanhurskautta". (Jes. 26: 9.) Tähän aikaan ovat ihmiset oppineet, että itsekkäät suunnitelmat ja kaikki suunnitelmat, joita langenneet ihmiset voivat keksiä ja suorittaa, ovat puutteellisia ja johtavat ainoastaan erilaisiin ahdistuksen ja hämmennyksen määriin. Kaikki odottavat siihen aikaan vanhurskasta hallitusta ja epäilevät samalla kertaa sen mahdollisuutta, aavistamatta kuinka lähellä se on.
Israelin kauvan elänyt toivo valtakunnasta osottautuu sinä aikana uudessa vireydessään niiden keskuudessa, jotka lupausten perustalla ovat kokoontuneet Palestiinaan. Kun silloin vanhat arvokkaat ilmottavat heille ylösnousemisensa, ja kun ryhdytään oikeudenmukaisen hallituksen perustamiseen, huomaavat he epäilemättä pian, että suunnitelma on Herran, ja että todellinen valtakunta on hengellinen, sekä että Jeesus, ristiinnaulittu, on heidän kuninkaansa, ja uskon ja ymmärryksen silmällä katsovat he silloin ylös siihen, "jonka he lävitsepistäneet ovat", — silloin "he valittavat hänen tähtensä, niinkuin ainokaista poikaa valitetaan, ja murehtivat häntä, niinkuin esikoista murehditaan. Sinä päivänä on suuri valitus Jerusalemissa." Ja Jumala "vuodattaa Daavidin huonekunnan päälle ja Jerusalemin asukasten päälle armon ja rukouksen hengen". — Sak. 12: 10, 11.
Gogin ja Magogin sotajoukkojen täydellisen tappion sanomaa ja Israelin ihmeellistä pelastusta heidän vihollistensa käsistä seuraa nopeasti uutiset heidän kuuluisain "isäinsä" esiintymisestä, jotka silloin ovat ylösnousseet, ja hallituksen perustamisesta näiden ollessa johdossa sekä Israelin yleisestä kääntymisestä kauvan hyljätyn Messiaan tykö. Epäilemättä pitävät pakanat paljon tästä petoksena; juutalaisia pidettänee herkkäuskoisina, ja vanhoja arvokkaita katsottanee teräväpäisiksi pettäjiksi.
Mutta ne siunaukset, jotka seuraavat hallituksen perustamista uusissa olosuhteissa Palestiinassa, aiheuttavat niin ihmeellisiä ja nopeita muutoksia Israelin, hyvinvoinnissa, että ne kummastuttavat silloin laitonta ja lohdutonta maailmaa ja saavat monen sekä ajattelemaan että sanomaan: olkoonpa, että nämä miehet, jotka väittävät olevansa ylösnousseita profettoja, ovat pettäjiä tai ei, niin on heidän työnsä kumminkin juuri sitä mitä maailma tarvitsee. Jumala antakoon, että he tahtoisivat ottaa johdon koko maailmassa ja saattaa järjestyksen ja rauhan yleiseen hämmennykseen! Ja silloin he lähettävät tarjoomuksensa noille ihmeellisille "päämiehille" pyynnöllä, että he ulotuttaisivat hallituksensa kaikkialle, koska heidän vanhurskas ikeensä on osottautunut niin hyväksi Israelille. Profetta esittää tämän seuraavin sanoin:
"Ja tapahtuu päiväin lopulla, että Herran huoneen vuori (valtakunta) seisoo vahvana vuorten huipulla (valtakuntana, joka on parempi toisia valtakuntia ja hallitsee niitä) ja on kukkuloita korkeampi, ja kaikki kansat virtaavat sinne ja sinne kulkee paljon kansaa, ja he sanovat: tulkaa, astukaamme Herran vuorelle (valtakuntaan), Jaakobin Jumalan huoneeseen, että hän opettaisi meille tiensä, ja me vaeltaisimme hänen poluillansa. Sillä Siionista (hengellisestä valtakunnasta — kirkastetulta Kristukselta, päältä ja ruumiilta) on laki lähtevä, ja Herran sana Jerusalemista (jossa on maallisen edustajahallituksen paikka 'päämiesten' käsissä). Ja hän tuomitsee (sitä ennen — suuressa hädän ajassa) pakanain kesken ja toimittaa oikeutta monelle kansalle. Ja he (Herran rangaistusten tuloksena ja senjälkeen hänen lakinsa ja sanansa seurauksena) takovat miekkansa vantaiksi ja keihäänsä viikatteiksi; kansa ei nosta miekkaa kansaa vastaan, eivätkä he enää sotaa opettele." — Jes. 2: 2—4; Miika 4: 1—4.
Suhde valtakunnan ja sen maallisten päämiesten välillä.
Niinkuin voisimme odottaakin, on yhteys valtakunnan kahden puolen välillä helppo ja suoranainen, ja senkautta tulee ihmiskunnan valvonta ja opetus täydelliseksi; "päämiehet" ovat nim. jumalallisen ilmotuksen kanavia. Tämä näyttää olevan viitattu Herran sanoissa Natanaelille: "Tästedes saatte nähdä taivaan olevan avoinna ja Jumalan enkelten (Jumalan sanansaattajien, uuden talouden päämiesten) nousevan ylös ja laskeuvan alas Ihmisen Pojan päälle" (kreikk. nousevan ylös Ihmisen Pojan luo ja laskeuvan alas sieltä.) (Joh. 1: 51.) Eikö Jaakobin uni tikapuista, jotka olivat taivaan ja maan välillä, ja siinä ylös- ja alaskäyvät enkelit, olleet ennustus niinhyvin kuin unikin tulevasta läheisestä yhteydestä taivaan valtakunnan ja maan välillä, jolloin Jaakob itse saa osansa tietoja-antavana sanansaattajana maailman siunaamistyössä? Uskomme niin olevan. — 1 Moos. 28: 10—12.
Raamattu opettaa selvästi ja raamatuntutkijat tunnustavat ylimalkaan, että Mooses, lakiliiton välittäjä, oli esikuva Kristuksesta uuden liiton Välittäjästä; mutta kaikki eivät ole tunnustaneet, että Mooses oli esikuva täydellisestä Kristuksesta, päästä ja ruumiista, ja että tässä merkityksessä on Kristusta muodostettu koko Evankelikauden aikana. Tämä on kumminkin ainoa sovitus kuvasta, joka sopii moniin asianhaaroihin, esim. Apt. 3: 22, 23.
Lakiliiton säätämisessä Siinain vuorella näyttää Mooses olleen esikuva täydellisestä Kristuksesta, päästä ja ruumiista Tuhatvuotiskauden astuessa voimaan, jolloin uusi liitto saatetaan maailmalle "seitsemännen pasunan" soitua, koston päivän synkän pimeyden ja "suuren maanjäristyksen" j.n.e. kauhistettua ihmisiä ja tehtyä heidät valmiiksi kuulemaan suuren opettajan ääntä ja ilolla vastaanottamaan hänen uuden liittonsa. Tämän osottaa selvästi apostoli (Hebr. 12: 18—22), joka näyttää askel askeleelta tekevän vertauksen täydelliseksi. Israel oli lähestynyt Siinain vuorta ja lopulta saavuttanut sen, siitä lähti sellaisia kauheita näkyjä ja ääniä, että kaikki pelkäsivät ja vapisivat; mutta me lähestymme Siionin vuorta ja sen kirkkautta ja siunauksia, jotka ovat paljon parempia kuin Siinailta lähteneet. Mutta näitä suurempia siunauksia seuraa vielä kauheammat torven äänet, pimeys ja maanjäristys, lopullinen kaiken järkyttäminen, joka voi järkkyä (kaiken mikä on syntistä ja ristiriidassa Jumalan tahdon kanssa), jotta ainoastaan se, mikä on totista ja pysyväistä, jäisi. Tämä on sisällys näissä sanoissa: "Koska saamme valtakunnan, joka ei järky, olkaamme kiitollisia ja siten palvelkaamme Jumalaa, hänelle mielihyväksi". — Hebr. 12: 28.
Jos jatkamme tämän kuvan tutkimista, huomaamme, että Mooses esikuvassa meni senjälkeen ylös vuorelle (valtakuntaan) ja kirkastettiin, s.o: hänen kasvoinsa iho säteili, niin ettei Israel voinut katsella häntä. Tämä näyttää esikuvaavan seurakunnan (Kristuksen, pään ja ruumiin) täydelliseksitekemistä kirkkaudessa. Ja se peite, jota Mooses jälkeenpäin piti kansan edessä, mutta pani pois, kun hän oli Herran kanssa vuorella, näyttää esikuvaavan valtakunnan maallista puolta, "päämiehiä kaikessa maailmassa", joiden kautta Kristus puhuu kansalle ja jotka edustavat Kristusta, kun taas kirkkaus kätketään. Tämä näyttää olevan sattuva valaistus siitä läheisestä yhteydestä, joka on maallisten "päämiesten" ja taivaallisten kuningasten ja pappien välillä. Mooses meni ylös vuorelle keskustelemaan Jumalan kanssa vuoren ollessa pilven ympäröimänä ja salamien valaisemana, ja ukkosen jyrinän järkyttäessä maata. Tämä esitti sitä tosiasiaa, että Kristuksen ruumis tulee täydelliseksi, viimeinen jäsen "muutetaan" ja otetaan vastaan valtakuntaan aikana, jolloin nykyinen asiain järjestys muodostuu uudestaan sellaisessa suuressa hädän ajassa, jollaista ei maa ole koskaan ennen kokenut.
Niinkuin ensimäiset lakitaulut, jotka murskattiin, esittivät lakiliiton puutteellisuutta lihan heikkouden tähden, niin esittivät toiset taulut uutta liittoa, jonka välittäjänä on Kristus, ja joka ei epäonnistu. Tätä uutta liittoa, jonka vahvistamiseen jokainen "valitun" seurakunnan jäsen ottaa osaa koko Evankelikautena, ei anneta maailmalle tiedoksi, ennenkuin "Kristuksen ruumis" on täydellinen. Huomaa nyt se tosiasia, että, kun toiset laintaulut (jotka edustivat uutta liittoa) annettiin, Mooses muuttui, niin että hän senjälkeen piti peitettä kansan edessä, koska hänen kasvonsa loistivat.
Valtakunnan perustamista seuraa niin kauheat tapahtumat, että koko maailma vapisee kauhusta ja ilolla tunnustaa Herran Voidellun koko maan kuninkaaksi. Ja niinkuin israelilaiset pyysivät, ettei Herra enää puhuisi heille — niin kauheiden näkyjen ja äänien todistajana oltiin Siinailla — samaten on asianlaita täälläkin: Kaikki kansa pyytää, että Herra Jehova lakkaisi puhumasta heille vihassaan ja lakkaisi peljättämästä heitä kiivaudessaan ja vanhurskaassa tyytymättömyydessään, ja he ovat iloisia saadessaan sensijaan kuulla suurta Välittäjää ja tunnustaa hänet siksi kuninkaaksi, jonka Jehova on pannut hallitsemaan heitä — Immanueliksi, Mooseksen suureksi vastakuvaksi, verholla peitetyksi (kätketyksi) profetaksi, papiksi ja kuninkaaksi. Vertaa Hebr. 12: 19 ja Ps. 2: 5, 6.
Halukkaasti ja odotuksella ottaa Israel vastaan uuden valtakunnan, niinkuin on kirjotettu: "Sinun kansasi tulee halukkaasti valtasi päivinä." (Ps. 110: 3, engl. k.). Israelilaiset ovat odottaneet juuri valtakuntaa (vaikka he ovat olleet sokeita Evankelikauden korkeammalle, hengelliselle kutsumukselle). Se on ainoastaan paljon ihanampi ja pysyväisempi kuin he koskaan ovat aavistaneet. Silloin sanoo moni Kristukseen uskovainen, joka ei ole oikein perillä asioista: "Herra, Herra, emmekö sinun nimesi kautta ennustaneet (profeteeranneet, saarnanneet)… ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimatekoa?" (Matt. 7: 22.) Näitä ei tunnusteta Kristuksen morsiameksi, vaan heidät jätetään saamaan osansa itkussa ja hammastenkiristyksessä, suuressa hädän ajassa, ja tulevat he epäilemättä Jumalan kansaksi lahkolaisten sijasta ja tulevat mielellään Herran vallan päivinä. Ja ennen pitkää tunnustetaan todellakin, niinkuin tekstimme selittää, Jumalan valtakunta kaikkien kansojen toivoksi.
Siveellisiä ja yhteiskunnallisia uudistuksia.
Herran laki, joka lähtee Siionin vuorelta, valtakunnasta, ja Jerusalemista, maailman uudesta pääkaupungista, ja jonka Herran "päämiehet" ilmaisevat kaikelle kansalle, käy heti käsiksi siihen, mikä tunnustetaan huutavaksi pahaksi. Siveellisiä uudistuksia toimitetaan joka suuntaan; yhteiskunnallisia ja uskonnollisia kysymyksiä järjestetään sopusoinnussa oikeuden ja rakkauden kanssa. Herra "panee oikeuden oikonuoraksi ja vanhurskauden vaa'aksi" (Jes. 28: 17); kaikki maan asiat oikaistaan vanhurskauden luotinauhan mukaan ja saatetaan mitä tarkimpaan sopusointuun sen kanssa.
Kuinka paljon tämä merkitseekään kaikenlaisten liikkeiden tukahuttamiseksi, jotka houkuttelevat ja pettävät ihmisiä heidän langenneen luontonsa heikkouden ja tasapainon puutteen tähden,, henkisissä ja siveellisissä ominaisuuksissa! Paloviinapolttimot ja niiden myyntipaikat, olutpanimot ja olutpuodit, porttolat, biljardihuoneet, kaikki aikaahukkaavat ja luonetta-alentavat toimet lopetetaan, ja niiden palvelijat saavat sellaista tehtävää, joka koituu heidän omaksi ja toisten hyödyksi.
Samaten lopetetaan sotalaivain rakentaminen ja tehtaat, joissa valmistetaan sotatarpeita sekä lakkautetaan maa- ja meri-armeijat. Uusi valtakunta ei tarvitse sellaisia, vaan sillä on runsaasti ja yllin kyllin valtaa säätää vanhurskautta ja rangaista pahantekijöitä, juuri kun ne ovat päättäneet toimia, ja ennenkuin he vielä ovat ennättäneet tehdä lähimäiselleen mitään pahaa, sillä ei kukaan voi vahingoittaa tai turmella pyhässä valtakunnassa. (Jes. 11: 9.) Kumminkin määräävät oikeutetut ja oikeudenmukaiset tuomarit, että toinen kuolema on kohtaava parantumattomia. — Jes. 32: 1—8; 65: 20—25; Ps. 149: 9; 1 Kor. 6: 2.
Pankeilla ja välitysliikkeillä ja muilla sellaisilla toimilla, jotka nykyisissä olosuhteissa ovat hyödyllisiä, ei silloin enää ole sijaa, sillä sukukunnan uusissa olosuhteissa vaaditaan kaikkia kohtelemaan toisiaan yhden perheen jäseninä, ja yksityispääoma ja rahojen lainaamistarve kuuluu menneisyyteen. Maatilanomistajat ja asioimisliikkeet saavat myöskin uutta tointa, koska uusi kuningas ei anna lainvoimaa patenttikirjoille ja muille toimille, joita nyt suoritetaan. Hän selittää, että kun hän Golgatalla osti Aadamin ja koko hänen sukunsa, osti hän myöskin Aadamin vallan koko maan yli (Ef. 1: 14), ja hän tahtoo jakaa sen, ei itsekkäille, ahneille ja voitonhimoisille, vaan parhaat paikat hän antaa sävyisille (nöyrille). — Matt. 5: 5.
Herra selittää tästä uudesta kuninkaasta ja tuomarista (päästä ja ruumiista), Mooseksen vastakuvasta: "Ja hänen päällänsä lepää Herran henki, viisauden ja taidon henki, tiedon ja Herran pelvon henki. Ja Herran pelko on hänelle hyvä haju, eikä hän tuomitse silmänäöltä eikä nuhtele korvakuulolta. Vaan hän tuomitsee vaivaiset vanhurskaudessa ja toimittaa oikeutta maan raadollisille. Ja hän lyöpi maata suunsa sauvalla, ja huultensa hengellä tappaa jumalattoman. Ja vanhurskaus on hänen lanteittensa vyö ja uskollisuus hänen kuvettensa side." — Jes. 11: 2—5.
Jostakin voi näyttää, että Jumalan suunnitelman mukaan maa tulee paratiisiksi köyhille, mutta surun asumukseksi niille, jotka nyt ovat tottuneet loistoon ja yltäkylläisyyteen, ja joilla on ylivalta joukkojen yli joko erinomaisten lahjain, suotuisten asianhaarain tai petollisten liikesuhteitten kautta. Mutta sellaisten on muistettava Tuomarin sanat, jotka lausuttiin enemmän kuin kahdeksantoista vuosisataa sitten: "Voi teitä, te rikkaat, sillä te olette jo saaneet lohdutuksenne. Voi teitä, jotka nyt olette kylläiset (tyydytetyt), sillä teidän on oleva nälkä (te tulette tyytymättömiksi)". (Luukk. 6: 24, 25.) Aluksi ovat he taipuvaisia valittamaan etujensa menettämistä, ja niinkuin nykyään on niiden Jumalaapelkääväisten, jotka ovat rikkaita, vaikeata saavuttaa se sydämen ja elämän tila, joka palkitaan valtakunnan osallisuudella, samaten kohtaa silloin niitä, jotka ennen ovat tottuneet rikkauksiin, vaikeudet, joita ne eivät saa kokea, jotka ovat harjaantuneet vastoinkäymisen koulussa.
Mutta se yhteiskunnan välttämätön tasottaminen, joka tapahtuu koston päivän anarkian kautta, täytyy tulla otetuksi vastaan, ja yleisen vanhurskauden hallituksen edut huomataan ja tunnustetaan varmaankin yleisesti; se tapahtuu kumminkin hitaasti — muutamilta menee siihen vaan lyhyt aika, toisilta pitempi. Mutta kaikki oppivat huomaamaan, että näiden jumalallisten järjestystoimenpiteitten alaisena voivat kaikki, jotka tahtovat, tulla siunatuiksi, todella onnellisiksi, ja käydä pyhyyden raivattua tietä suuremmoiseen inhimilliseen täydellisyyteen (Jumalan kuvaksi) ja ijankaikkiseen elämään. (Jes. 35: 8.) Mikä nyt jo yleisesti on huomattu, osottautuu silloin täydellisesti oikeaksi, nim. että nykyisillä apuneuvoilla vaadittaisiin ainoastaan kolmen tunnin määrätty suunniteltu työ päivittäin jokaisen henkilökohtaisia tarpeita varten. Ja taivaan valtakunnan johdossa eivät vapaahetket aiheuta siveellistä, ruumiillista vahinkoa, niinkuin asianlaita olisi nykyisissä olosuhteissamme, pahojen vaikutusten ja kiusausten ollessa joka puolella ja käyttäessä hyväkseen perittyjä heikkouksia.
Päinvastoin, kun Saatana on sidottu, paha hillitty ja ulkonaiset kiusaukset raivattu pois, käytetään kirkastetun Seurakunnan johdolla vapaahetket opintoihin, jotka tulevat yhä huomattavammiksi ja mieltäkiinnittävämmiksi: opintoihin luonnosta ja luonnon Jumalasta, hänen kunniakkaista ominaisuuksistaan, hänen viisaudestaan, vanhurskaudestaan, rakkaudestaan ja voimastaan. Silloin johtavat vapaahetket inhimilliseen täydellisyyteen, joka on ihmisten juoksun ja koetusten määränpää, sillä tulee muistaa, että uusi hallitus ei ainoastaan valvo alamaistensa suurempia etuja vaan myöskin pienempiä. Se on sanan täydellisimmässä merkityksessä "isällinen hallitus".
Ihmiset katselisivat kyllä vakavilla huolilla yksinvaltaisimman hallituksen perustamista, minkä maailma koskaan on tuntenut, jossa koko ihmissuvun elämä, omaisuus ja kaikki edut ovat ehdottomasti ja ilman vetoamista kuninkaan käsissä, jos ei olisi niin, että mitä vakuuttavimmat todistukset osottaisivat, että jokainen valtakunnan järjestystoimenpide on tarkotettu edistämään alamaisten menestystä. Tämän välittäjävaltakunnan kuningas rakasti niin niitä, joita hän tulee hallitsemaan, että hän antoi oman henkensä heidän lunastushinnakseen senkautta hankkiakseen heille oikeuden henkilökohtaiseen koetukseen ijankaikkista elämää varten, ja hänen tuhatvuotisen hallituksensa tarkotuksena on juuri auttaa heitä tässä koetuksessa. Mitä voi enempää toivoa? Lunastajana on hänellä täydellinen oikeus sen ehdottomaan hallitsemiseen, minkä hän osti omalla kalliilla verellään; ja kaikki, jotka käsittävät tämän rakkauden, jota hän on osottanut, antaisivat, jos heidän annettaisiin valita — mikä ei kumminkaan tapahdu — halukkaasti hänelle kaiken vallan ja voiman sekä alistuisivat ilolla hänen vanhurskaan tahtonsa alle.
Mutta onko täysin luotettavaa uskoa itsensä "pyhien", jotka ovat valtakunnan kanssaperillisiä, kanssahallitsijoita ja tuomareita, yksinvaltaiselle hallitukselle? Kyllä! Niinkuin Jeesus Kristus osotti, että hänellä on taivaallisen Isän henki ja että hän on Jumalan "kirkkauden säteily ja hänen olemuksensa perikuva" (Hebr. 1: 3), niin täytyy kaikkien niidenkin, jotka tulevat kuulumaan "pieneen laumaan", hänen kanssaperillisiinsä valtakunnassa, osottaa, että heillä on "Kristuksen henki" — pyhän rakkauden henki. Yksi heidän kutsumisensa ehto on, että he olisivat "hänen Poikansa kuvan kaltaisia" (Room. 8: 29), ja kenenkään muun ei tunnusteta "tehneen kutsumistaan ja valitsemistaan lujaksi". Ja niin tapahtuu, jotta he voisivat harjottaa sääliväisyyttä ja osanottoa niitä kohtaan, jotka asetetaan heidän hoitoonsa ja johtoonsa. Sentähden heidät on valittu heikoista ja epätäydellisistä, ja he ovat oppineet, mitä merkitsee hyvän taistelun taisteleminen totuuden ja vanhurskauden puolesta eksytystä ja syntiä vastaan. Niin, he voivat luottaa kuninkaallisen papiston alipappeihin niinhyvin kuin suureen ylimäiseen pappiinkin ilman pelkoa. Jumala uskoo heille vallan, ja tämä on paras takuu siitä, että he käyttävät valtaansa vanhurskaasti, viisaasti ja rakkaudellisesti maailman siunaamiseksi.
Rautavaltikkahallitus.
Kansoja hallitaan voimalla, vastustamattomalla vallalla, kunnes vanhurskas järjestys on perustettu yleisen kukistamisen kautta. Jokainen polvi on notkistuva, ja jokainen kieli on tunnustava Jeesuksen Kristuksen vallan ja kirkkauden, ja ulkonainen tottelevaisuus on pakollinen, niinkuin on kirjotettu: "Hän on kaitseva heitä rautaisella sauvalla, niinkuin saviastioita särjetään". (Ilm. 2: 27.) Tämä lyöminen ja musertaminen kuuluu oikeastaan koston päivään, ja vaikka rautavaltikka jää Välittäjän käteen koko Tuhatvuotiskaudeksi ei sen käyttö todennäköisesti ole välttämätöntä, sillä kaikki vastarinta kukistetaan perin pohjin tuossa suuressa hädän ajassa. Niinkuin profetta esittää asian, sanoo Jumala tänä kurituksen aikana meluavalle omapäiselle ihmiskunnalle: "Lakatkaa ja tietäkää, että minä olen Jumala, ylhäinen kansain keskellä, ylhäinen maan päällä". (Ps. 46: 11.) On kumminkin koko Tuhatvuotiskauden työ tehdä oikeus oikonuoraksi ja vanhurskaus vaa'aksi kaikissa pienissä ja suurissa asioissa jokaiseen koko ihmiskunnan yksityiseen henkilöön nähden. Ihmiskunnassa tulevat kaikki niinmuodoin olemaan Jumalan opettamia hänen "valitun" liiton palvelijansa, suuren profetan, papin ja kuninkaan (pään ja ruumiin) kautta — profetan opettajan merkityksessä, kuninkaan hallitsijan merkityksessä ja papin välittäjän merkityksessä, joka auttaa kansaa ja antaa sille armonsa ja suosionsa. Nämä virat ovat yhdistettyjä, sillä vakuutetaan: "Sinä olet pappi ijankaikkisesti Melkisedekin tavoin", ja Melkisedek oli pappi valtaistuimellaan. — Hebr. 7: 17; Sak. 6: 13; Apt. 3: 22; 5 Moos. 18: 15.
Henkilöksi esitettynä viisautena selittää uusi kuningas: "Minun on neuvo ja toimi, Minä olen ymmärrys, minun on väkevyys. Minun kauttani kuninkaat hallitsevat ja ylimykset oikeutta säätävät. Minun kauttani hallitsevat päämiehet, valtamiehet, ja kaikki maan tuomarit. Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat; ja jotka minua etsivät, ne löytävät minut. Rikkaus ja kunnia on minun tykönäni, vakaa varallisuus ja vanhurskaus. Minun hedelmäni on parempi kuin puhdas, kallis kulta, ja tuloni parempi kuin valittu hopea. Minä vaellan vanhurskauden tietä, keskellä oikeuden polkuja, että perinnöksi antaisin rakastajilleni totista hyvää; heidän tavarahuoneensa täytän minä… Sillä joka minut löytää, se on elämän löytänyt, ja on saanut suosion Herralta; mutta joka minusta eksyy, hän vahingoitsee sielunsa; kaikki, jotka minua vihaavat, ne rakastavat kuolemaa." — Sananl. 8: 14—21, 35, 36.
Israel valaistuksena.
Nähtävästi saa maailma tilaisuuden nähdä Israelissa Jumalan hallituksen vaikutukset ja sen käytännölliset edut silloin vallitsevan anarkian vastakohtana, niin että kaikkien kansojen enemmistö, "toivoo" valtakunnan hallitusta. Tämä kuvataan voimakkaasti Israelille tänä aikana asetetuissa profetan sanoissa:
"Nouse, ole kirkas, sillä valkeutesi tulee, ja Herran kunnia koittaa ylitsesi. Sillä katso, pimeys peittää maan ja synkeys kansat, mutta sinun ylitsesi koittaa Herra ja hänen kunniansa näkyy päälläsi. Ja kansat kulkevat valkeudessasi ja kuninkaat (maan ylhäisimmät) sinun koittosi paistetta kohti." (Tämä tarkottaa hengellistä Israelia, vanhurskauden aurinkoa, mutta myöskin sen maallisia edustajia — uudestaan suosioon asetettua luonnollista Israelia.)
"Nosta silmäsi, katso ympärillesi! kaikki nämä ovat kokoontuneet, tullaksensa sinun tykösi; poikasi tulevat kaukaa, tyttäresi käsivarsilla kannetaan. (Vertaa Hes. 16: 61.) Silloin saat nähdä ja iloita, ja sydämesi sykkii ja levittää itsensä; sillä meren paljous (anarkistiset joukot — katso Ilm. 21: 1) kääntyy puoleesi, pakanain voima tulee tykösi… Ja suitsutusta tuovat ja Herran kiitosta julistavat." — Jes. 60: 1—6, 11—20.
Todellakin tästä tulee ihana päivä, jolloin sokeain silmät avataan ja monta käännetään vanhurskauteen! Siitä tulee päivä, jolloin totuus, eikä pelko ja väärät selitykset, aiheuttaa herätystä ja kääntymisiä. Siitä tulee aika, jonka profetta mainitsee aikana, jolloin kansa syntyy yhtenä päivänä. (Jes. 66: 8.) Tämä kansa on Israel: 1) hengellinen Israel, "pyhä kansa", 2) luonnollinen Israel, sen maallinen edustaja. Ja Israelista lähtee se valo, joka saattaa kuritetun maailman polvilleen ja alkaa luvatun Herran pyhän hengen vuodattamissa "kaiken lihan päälle niiden päivien jälkeen", niinkuin se on vuodatettu hänen palvelijainsa ja palvelijattariensa päälle. — Joel. 2: 28.
Tämä on se pelastuksen päivä, josta profetta Daavid lauloi (Ps. 118: 19—27):
"Tämä on se päivä, jonka Herra teki;
nyt iloitkaamme ja riemuitkaamme…
siunattu olkoon se, joka tulee Herran nimeen…
[Vertaa Matt. 23: 39.]
Herra on Jumala, joka meille valon soi."
Niinmuodoin näemme, että tulevaisuuden kasvatus- ja opetusuudistukset aljetaan ihmisten sydämissä, ja ensin painetaan mieliin tämä opetus: "Viisauden alku on Herran pelko". (Sananl. 9: 10.) Nykyisen ajan kasvatuksessa on yhtenä suurena vaikeutena kasvatuksen puute tähän ensimäiseen viisauden asteeseen. Mutta valtakunnan johdolla alkaa jokainen armon työ oikealla tavalla ja saatetaan täyteen täytäntöön.
Ei kukaan lunastetun suvun jäsen ole niin alhaisella kannalla, ettei Jumalan armo voi saavuttaa häntä valtakunnan kaikkivaltiaan ja siunatun välityksen kautta. Ei mikään synnin alennus ole niin syvä, ettei armeliaisuuden käsi voi tarttua tuohon verellä ostettuun sieluun ja auttaa sitä, eikä mikään tietämättömyyden tai taikauskon pimeys ole niin suuri missään ihmissydämessä, ettei Jumalan totuuden ja rakkauden valo voi tunkeutua häneen ja antaa tietoa uuden päivän ilosta ja riemusta ja suotuisasta tilaisuudesta tulla tottelevaisuuden ehdoilla siitä osalliseksi. Ei mikään sairaus, joka voi tarttua ja saastuttaa ruumiin, ole liian vaikea suuren lääkärin parannettavaksi. Ei mikään muodottomuus eikä puutteellisuus eikä mikään mielen heikkous voi vastustaa hänen parantavaa kosketustaan.
Kaikki jotka ovat haudoissa tulevat esille.
Suuri ennalleenasettamistyö, joka siten on alkanut elävien kansojen keskuudessa ulottuu pian niihinkin maan sukukuntiin, jotka nukkuvat kuolemassa; sillä tulee hetki, niin, ja se ei ole kaukainen, jolloin kaikki, jotka ovat haudoissa, kuulevat Ihmisen Pojan äänen ja tulevat sieltä ulos, jolloin kuolema ja kuoleman valtakunta (hauta) antavat takasin kuolleensa sekä meri antaa takasin kuolleensa. (Joh. 5: 28, 29; Ilm. 20: 13.) Niin, myöskin Gogin sotajoukot ja Israelin syntiset, jotka ovat hukkuneet taistelussa Herran päivänä, herätetään ylös aikanaan, ei laittomana joukkona, vaan kuritettuina ja katuvina yksityisinä ihmisinä, häpeän ja hämmennyksen vallassa tämän päivän valossa. Mutta myöskin näille osotetaan armahtavaisuutta ja hekin saavat tilaisuuden tulla nostetuiksi kunniaan ja hyveeseen.
Vanhain arvokkaiden ylösnouseminen ja sairaiden ennalleenasettaminen terveyteen uskon rukouksen vastauksena herättää varmaankin ihmisissä, kun he ovat saaneet ajattelemisen aikaa ja ovat ehtineet tulla tajuihinsa suuren hädän hävityksen jälkeen, ajatuksen ja toivon muiden — heidän sukulaistensa ja ystäväinsä — mahdollisesta ylösnousemisesta Kristuksen lupauksen täyttymisenä siitä, että kaikki ne, jotka ovat haudoissa, kuulevat hänen äänensä ja nousevat ylös. Eikä näytä uskomattomalta, että uskon rukousten vastauksena kuolleiden ystävien herättämisestä tämä suuri työ alkaa ja jatkuu. Me huomaamme sellaisen tavan järjellisyyden mikä näyttää meistä olevan parempi kuin muut, joita voimme ajatella, sillä silloin nousevat kuolleet vähitellen ja päinvastaisessa järjestyksessä kuin he kuolivat. Ja niinmuodoin valmistettaisiin ylösnousseille koti ja sydämellinen vastaanotto sekä elämän mukavuudet juuri kun he palaavat elämään. He tutustuvat niinmuodoin helposti niiden kieleen, ja tapoihin, jotka ympäröivät heitä, kun sitävastoin, jos vastakkaista järjestystä seurattaisiin, herätetyt olisivat valmistumattomia uusiin olosuhteisiin ja olisivat kokonaan muukalaisia eivätkä olisi sukua sille sukukunnalle, jonka keskuuteen he tulevat. Nämä väitteet eivät kumminkaan pidä paikkaansa profettoihin ja vanhoihin arvokkaisiin nähden, jotka, kestettyään kokeensa, nousevat ylös täydellisinä ihmisinä, ja sellaisina ovat henkisesti, siveellisesti ja ruumiillisesti kaikkia muita ihmisiä parempia.
Ei ole todennäköistä, että kaikkien rukouksiin kuolleiden ystävien herättämisestä vastataan heti, sillä Herralla on vahvistettuja suunnitelmia heidän herättämisestään, ja niiden kanssa eivät sellaiset rukoukset aina ole sopusoinnussa. Se järjestys, jonka hän valitsee, riippuu — mikä myös käy selvästi ilmi seurakunnan ja vanhojen arvokkaiden ylösnousemisesta — määrätystä sopivaisuudesta sekä niihin nähden, jotka herätetään, että niihin ystäviin ja olosuhteisiin nähden, joissa he alkavat uuden elämänsä.
Tämä edellyttää jonkun määrän valmistusta niiden puolelta, jotka esittävät sellaisen pyynnön — sydämen ja elämän sekä suotuisten olosuhteiden valmistamista, niin että he voivat käydä eteenpäin pyhyyden raivatulla tiellä. Sellaiset ylösnousemiset olisivat niinmuodoin elävien uskollisuuden palkintona, samalla kertaa kuin ne vakuuttaisivat suotuisat olosuhteet herätetyille.
Ihania toiveita.
Mitä ihania toiveita tarjoaakaan uusi talous, kun se on pantu täydelleen voimaan! Siirtyminen armotaloudesta toiseen on muinaisina aikoina ollut tunnusomainen ja silmiinpistävä, mutta tämä on kaikista tapahtumarikkain.
Ei ihmettä, että ajatus sellaisesta näystä — kokonaisen suvun palaamisesta Jumalan tykö riemulla ja ylistyksellä ja ijankaikkisella ilolla heidän päänsä päällä — näyttäisi liian hyvältä ollakseen totta; mutta se, joka on antanut lupauksen siitä, on kyllin voimakas täyttämään kaiken hyvän suosionsa. Vaikka suru ja huokaus näyttävät melkein erottamattomilta meidän olennostamme, pakenevat suru ja huokaus kumminkin pois. Vaikka itku säkissä ja tuhassa on jatkunut koko tämän pitkän synnin ja kuoleman yön, odottaa kumminkin ilo Tuhatvuotiskauden aamuna ja kaikki kyyneleet pyyhitään pois jokaisilta kasvoilta, kauneus annetaan tuhan sijaan ja iloöljy murheellisen hengen sijaan.
Hänen valtakuntansa kasvaminen.
Valtakunta kasvaa ja näyttäytyy erilaisissa osissaan, niinkuin maalliset valtakunnatkin, kunnes se tulee suureksi vuoreksi (valtakunnaksi), joka täyttää koko maan. (Dan. 2: 35.) Englanti voi olla kuvana tästä. Tämän valtakunnan muodostaa ensiksi tämän valtakunnan hallitsija ja hänen hovinsa. Toiseksi lasketaan siihen parlamentti ja hallituksen ministeristö. Senjälkeen käsittää tämä valtakunta jokaisen englantilaisen ja jokaisen sotilaan, joka on vannonut alamaisen uskollisuutta ja tottelevaisuutta sille, ja vielä laajemmassa merkityksessä käsittää se kaikki voitetut alamaiset koko sen laajoilla alueilla, Intiassa ja muualla, jotka eivät julkisesti vastusta sen lakeja.
Niin on myöskin Jumalan valtakunnan laita. Alkuperäisesti on se Isän valtakunta, joka vallitsee kaikkialla. (Matt 13: 43; 26: 29.) Mutta Isä on vapaaehtoisesti päättänyt tuhannen vuoden aikana antaa maan vallan valtuutetulle sijaishallitsijalleen — Kristukselle ja hänen morsiamelleen, jotka ovat korotetut jumalalliseen luontoon ja korkeuteen — joka on saanut tehtäväkseen kukistaa ja hävittää pahan ja kohottaa kaikkia, jotka tahtovat tulla täyteen sopusointuun Isän kanssa uuden liiton armostarikkailla ehdoilla. Senjälkeen käsittää se maalliset palvelijat, "päämiehet", jotka ovat valtakunnan näkyväisiä edustajia ihmisten keskuudessa. Vielä laajemmassa merkityksessä käsittää valtakunta myöskin ne (sekä juutalaiset että pakanat), jotka, kun he näkevät valtakunnan perustettuna, tottelevat ja kunnioittavat sen kuningasta alamaisuudessa. Sen laajimmassa merkityksessä käsittää se niinmuodoin alamaisiksi kaikki, jotka tottelevat sen lakeja kun taas kaikki muut hävitetään. — Apt. 3: 23; Ilm. 11: 18.
Sellaiselta näyttää Jumalan valtakunta sijaiskuninkaan hallituksessa määrätyn tuhatvuotisen hallituksen lopussa: silloin vallitsee taistelemalla saavutettu rauha ja pakotettu vanhurskauden hallitus. Kaikki parantumattomat vastustajat ovat hävitetyt rautavaltikkahallituksen aikana (Ilm. 2: 27), niinkuin profetta Jesaja kirjottaa tästä ajasta: "Sadan vuoden vanhoina syntiset joutuvat kirottavaksi (heidät tuomitaan menettämään elämänsä)". Vaikka hän kuolisikin tämän ikäisenä olisi hän ainoastaan lapsi, koska hän ainoastaan ulkonaisenkin tottelevaisuuden kautta valtakunnan järjellisiä ja vanhurskaita toimenpiteitä kohtaan olisi voinut elää ainakin Tuhatvuotiskauden loppuun. — Jes. 65: 20; Apt. 3: 23.
Mutta sellainen rauha — pakollisen hallituksen kautta saatu rauha ja tottelevaisuus, vaikka se onkin sovelias olemaan todistuksena vanhurskaan ja puolueettoman hallituksen eduista — on kaukana Jumalan suunnitelmasta. Jumalan ihanne on valtakunta, jossa jokainen alamainen on vapaa tekemään oman tahtonsa, joka on täydessä sopusoinnussa Jumalan mittapuun kanssa, rakastaen vanhurskautta ja vihaten vääryyttä. Tämän Jumalan mittapuun täytyy lopulta tulla vallitsevaksi koko avaruudessa. Sentähden osotetaankin meille, että Tuhatvuotiskauden lopussa tulee "elonaika" niiden miljonien ihmisten seulomiseksi ja erottamiseksi, jotka silloin elävät, ja joilla kaikilla on ollut täysi tilaisuus täydellisyyden saavuttamiseksi. Se on samantapainen kuin "Babylonin", "kristikunnan", nykyinen seulominen nyt tapahtuvassa "elonajassa" ja se on myöskin verrattavissa seulontaan Juutalaiskauden "elonajassa". Tuhatvuotiskauden elonaika saa todistaa täydellisen eron niiden välillä, jotka ovat arvollisia ijankaikkiseen elämään ja niiden välillä, jotka tässä viimeisessä koettelemisessa eivät osottaudu sen arvoisiksi.
Mutta kun niinhyvin juutalainen elonkorjuu kuin Evankelikauden elonkorjuukin osottavat korjatuksi ainoastaan pienen lauman, mutta suuren joukon arvottomia, koska Saatana aina tähän aikaan saakka pettää ja sokaisee ihmiskunnan suuria joukkoja, voimme kumminkin kohtuudella odottaa, että Tuhatvuotiskauden "elonaika" antaa toisellaisen tuloksen, senkautta että on suuri joukko niitä, jotka ovat osottautuneet tottelevaisiksi ja uskollisiksi, ja jotka viedään ijankaikkiseen elämään, ja suhteellisesti vähemmistönä olevat "vuohet" hävitetään. Herran koetteleminen ei kumminkaan koske lukumäärää vaan laatua, ja hän vakuuttaa, että synti ja syntiset ja ne, jotka rakastavat pahaa, eivät pääse Tuhatvuotiskauden toiselle puolelle pannakseen alttiiksi sen autuuden ja rauhan ja siunauksen, joka kuuluu suureen ijankaikkisuuteen sen toisella puolen, sillä — siellä ovat kyyneleet pyyhityt pois "eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt". — Ilm. 21: 4.
Jumalan valtakunta on silloin ihmisten keskuudessa maan päällä niinkuin se nyt on enkelten keskuudessa taivaassa. Kristuksen välittäjävaltakunnan huomattavan piirteen — sen runsaan armahtavaisuuden heikkoja syntisiä kohtaan uuden liiton alaisuudessa — ei enää tarvitse olla voimassa, koska ei enää ole heikkoja, epätäydellisiä olentoja, jotka voivat hyötyä siitä.
Me voimme kumminkin helposti otaksua, että silloinkin kun kaikki ovat täydellisiä ja Jumalan kuvan kaltaisia, pysytetään jumalallinen järjestys vielä voimassa, sillä niinkuin järjestys on taivaan ensimäinen laki, niin tulee järjestys maankin ensimäiseksi laiksi, ja tästä käy selville, että tulee olemaan vanhurskaita valtoja ja hallituksia. Tämä Jumalan valtakunta maan päällä on maan ensimäinen menestyväinen tasavalta. Nykyiset yritykset laskea jokainen valtakunnan kansalainen kuninkaaksi ja jokainen toisensa vertaiseksi sekä valittu edustaja eli presidentti muiden samanarvoisten kansalaisten palvelijaksi pikemmin kuin herraksi ovat monin tavoin osottautuneet epäonnistuneiksi yrityksiksi, koska ihmiset nykyisin eivät ole yhtäläisiä henkisessä, siveellisessä, ruumiillisessa, rahallisessa y.m. suhteessa, ja koska ei kukaan ole todella sovelias olemaan riippumaton eli hallitsija, vaan heikkouden tähden ovat kaikki nyt lakien ja pakotuksen tarpeessa.
Mutta kun ihmiset valtakunnan välityksen kautta ovat saavuttaneet täydellisyyden, silloin ovat he kaikki kuninkaita, niinkuin Aadam oli, ennenkuin hän rikkoi. Ja näille kuninkaille yhdessä annetaan Jumalan valtakunta (Tuhatvuotiskauden lopussa), ja kaikki hallitsevat sopusoinnussa rakkauden lain kanssa, ja heidän presidenttinsä palvelee ja edustaa heitä. Oi Herra! Nykyään elävien pyhiesi tähden ja maailman tähden rukoilemme:
"Tulkoon sinun valtakuntasi!"
* * * * *
Rukous.
Mä laulan aina pyytäen:
"Oi Herra luokseis vie!
Mä yhteyttäis kaipailen,
Ett päättyis kaita tie.
Vaan kernaast' eelleen taivallan
Jos maksoi minkä vaan,
Myös ristin, pilkan katkeran,
Jos luokseis tulla saan."
Siks' Herran puoleen käännyn ain'
Hän syömmein toivo on.
Hän päivittäin on rinnallain,
Mun johtaa taivohon.
Ja jotta kruunun, kirkkauden
Mä kerran voittaisin,
Tään mailman hylkään turhuuden
Ja turvaan ristihin.
Kun ensin risti kannetaan
Ja täällä kärsitään,
Niin sitten tuolla kruunataan
Ja kanssaan hallitaan.
Siis kuljen Herraan katsoen,
Hän kautta vaarain vie.
Näin jäljissänsä astuen,
Jos onkin ristin tie.
Oi tulkoon Valtakunta sun
Ja pyhäin hallitus
Myös silloin poistuu risti mun
Ja koittaa kirkkaus!