KOLMAS VIHKO
N:o 38.[48]
Pitoihin kuhtuminen.
(Fredmans Sång, N: o 12).
"Venus, Minerva, Mars bland de djerfva" etc.
Venus, Minerva,
Mars, voiton Herra!
Niinpä kuin liekki sie leimahtat, hoi!
Pallas ja Klio,
Runolan piijat,
Jupiter, Pluto, Apollokin toi — — —
Mainiot, aimot,
Miehet ja vaimot,
Kaikki kuin taivoihin mahtua voi!
Kunniaksenne!
Tulkeepas tänne —
Näihinki pienihin pitoihin vaan!
Jospa ma saisin,
Tai uskaltaisin,
Kuhtua Teijätki, jalouessaan — —
Ruuvat on huonot,
Mitk' olen tuonut —
Rokka, ja rieska — ei paistiakaan.
Bakkuspa keksi —
Ajohon läksi …
Vaunuillaan mäni hään matkohillaan;
Febus ei voinut,
Vaikk' oisik koennut —
Ukko oil ummessa, vaivautuaan.
Ja Melpomene
Tauvissaik lienee,
Koska ei jaksanut vastatakaan.
Juno, hään yskäis —
Niinpä hään lystäis
Saunassa käyväkseen kylvettämään.
Mitäs mä taisin? —
Armaspa naisi
Vastappäin hipaisi tervehtämään.
Tyytyä täytyy —
Semmoista löytyy — —
Voikoon, ja eläköön, armias hään!
Huoltakos luulen,
Vaikka ma kuulen
Jott' ei ouk taivaasta apuakaan.
Bakkus, Kupido,
Kiitänpä niitä, —
Kuin mull' on Teitä, ei pakkoakaan.
Vähäppäs muusta,
Suuresta su'usta,
Jopama nukkua levolla saan.
N:o 39.[49]
Kolehmaisen kuolemasta.
(Fredmans Epistel, N:o 58).
"Hjertat mig klämmer, sorgligt jag stämmer qvinten på min fiol" etc.
Musta on mielein,
Kankia kielein —
Surkutteloopi suu, pling, plang!
Tuskain on tuima,
Kulkuin on kuiva —
Murhek on vielä muu! pling, plang!
Kahtokeepas, tuolla, pöyvän takaa —
Kolehmainen jopa kuollut makaa;
Hään kuin aina ennen oli vakaa.
Klingeli, plingeli, klingeli, plang.
Kauhistun, neätse!
Pöyvänki peässä
Pullonsak tyhjän neän, pling, plang!
Seinällä riippuu
Massi ja piippu —
Kolehmainen kuollut hään! pling, plang!
Nurkassapa, tuolla penkin alla,
Makoo ilot — pitkin lattialla,
Sarvet, torvet, huilut — kaikkialla.
Klingeli, plingeli, klingeli plang.
Kolkutan teällä,
Akkunan peällä —
Ei löyvyk yksikään, pling, plang!
Kallellaan kannu,
Pullo ja pannu —
Minkäs mä tuolla neän? pling, plang!
Olvet kaikk' on moahan läikähtänyt,
Tynnöri, kuin ankkuir — kuitiks' männyt. —
Kuolo, kurko, sen on tyhjäntännyt.
Klingeli, plingeli, klingeli plang.
No, niinkuin näyttää,
Tuoni jo käyttää
Kiirensäk perästäin; pling, plang!
Sillä en jouvak,
Laskuain nouvak —
Kohta ma kuolen, näin, pling, plang!
Jeäkääs hyväst'! Työ kuin tätä kahtoo;
Viinan-kielto olkoon nyt, jos tahtoo —
Kolehmain jo taivaass' olla mahto.
Klingeli, plingeli, klingeli plang.
Peä pohmelossa.(i)
(Toisen jatkoksi).
Viritän virttäin —
Ihteni hirtän,
Itkuss' on ilo suur'. pl. pl.
Vaikia vaiva
Kalloni kaivaa,
Peätäni särköö juur'. pl. pl.
Eikä löyvyk apuakaan jostaik —
Tuokee, veikot, peähän parannosta!
Niin mä teijät kiittelen ja kostan.
kl. pl. kl. pl.
Povessain polttaa
Viina, ja oltta
Halajaa minun peän'. pl. pl.
Keijuiset riehuu,
Lenteä ja liehuu —
Minnekkäs minä mään?
Voi mun sy'äin, voi mun sielu rukka!
Muinon loistit niinkuin vuohen-kukka —
Nyt on viinat saattanut sun hukkaan.
kl. pl. kl. pl.
Mitäs mä laulan?
Kuiva on kaulain —
Tuokeeppas tännek — tuon! pl. pl.
Jolla ma huuhtan,
Suurustan suutain —
Josta ma kerran juon! pl. pl.
Hyvä lanko — laitak laskut täynäk!
Tuoppas tännek voita, leipeä, säynäk —
Eikös siitten laulut laillen käynek?
kl. pl. kl. pl.
Nyt mull' on mielein!
Kevyt on kielein,
Viinat jo murhein vei, — pl. pl.
Jos ma nyt saisin
Vaimon, niin naisin —
Ottaisin eukon, hei! pl. pl.
Huoleet huoneestain ma sillen heittäis',
Itek viljasta ma viinan keittäis',
Jolla murheet kaikki muka peittäis'.
kl. pl. kl. pl.
Pulloss' on puutos,
Mieless' on muutos,
Isäntä kulta, hoi! pl, pl.
Missäs on maljais?
Kallis on kaljais,
Josta ma toanoin join, pl. pl.
Virvoitak minut viinallais vielä!
Eläk sie tuota, kultainen, kielläk —
Elkeätte, veikot, seisko mun tiellä!
kl. pl. kl. pl.
Tuhlajat tunkii,
Juomarit suinki
Viereeni veteäiksen; pl. pl.
Varkaat ja vorot,
Riijat ja torat,
Välillen veljeisten, pl. pl.
Onnetoin ma olen tähän tullut!
Viinallenki olen tullut hullu —
Hyväst' veikot, hyvästi mun pulloin.
kl. pl. kl. pl,
N:o 40.[50]
Tanssistapa tappeluhun.
Kapakassa, Katajan-nokassa.
(Fredmans Epistel, n:o 64). "Fäll dina ögon, och skäms nu din tossa, Komma på baler, och intet ha skor" etc.
Etkös sie häpiäk, tullakseis tännek?
Vieraissa käyvä, — ei kenkissäkään. (Fin.)
Uskallat vainenki tanssihin männä,
Herrojen parissa käyttäittämään!
Muovits sarvensak soittaapi hään — (V:llo.)
Niinpä mä neän! (V:llo.) (DC.)
Sarvetki, noi, (Corno.)
Kauniisti soi; (Corno.)
Muovitski, siellä, (V:llo.)
Puhaltaa vielä (V:llo.)
Piippuunsak iskeepi tuluksillaan.
Sauvunsak juopi, (V:llo.)
Pullonsak tuopi — (V:llo.)
Hyrsynki nahkaansak mahtuutti vaan.
Lienapa kellonsak piiloon jo pistää —
Huivinsak varastit puo'istapa! — (Fin.)
Nurkista naiset, ja sulhot kujista —
Toisenne toveriks' ottakaha!
Muovits, tartuppas viuluisik kiin! (V:llo.)
Soitak! Kass niin — (V:llo.) (DC.)
Yks' meri-mies (Corno.)
Tanssiipi myös — (Corno.)
Ruotsista lienee? (V:llo.)
Lempopas tiene! (V:llo.)
Leukansak leviä, pulloillaan suu;
Kouransak — vahvat, (V:llo.)
Noamansak — ahvat (V:llo.)
Poltti, ett' päivättyi mustaksi juur'.
Mikäpä tyttö tuon sylissään istuu?
Joka siin' keikkuu ja ketkistäiksen — (Fin.)
Tänäin hään tanssii, ja öylöinpä pisti
Tappurat vokkiinsak, ketreäkseksen.
Huomena viijään jo oikeuteen — (V:llo.)
Kapineineen. (V:llo.) (DC.)
Sarveisi paan (Corno.)
Voiteiseen, vaan. (Corno.)
Tuoppas tänn' sahtii! (V:llo.)
Nouvappas tahtii! (V:llo.)
Merimies tanssiipi, keikuttaa vaan.
Pieppäs nyt suutais! (V:llo.)
Luskutan luutais — (V:llo.)
Peijakas vieköön! sun muruiksi soan.
Voihtet ne välkkyy! — Jo pyörtyyvät neijot;
"Kepit, ja miekat, ma murskuksi saan" — (Fin.)
Silmissä sinelmät, mustelmat häjyt,
Kasvotki veressä, turvoksisaan.
Muovitspa kahteloo, akkunastaan, (V:llo.)
Kuutamaa, vaan; — (V:llo.) (DC.)
Sarvet — ne soi… (Corno.)
Pullon jo toi! (Corno.)
Rakkauen vuoksi (V:llo.)
Astui hään luoksi — (V:llo.)
Rohkeesti, uhosti, — tahtova ois.
Rakkaus palaa, (V:llo.)
Viinansak valaa. (V:llo.)
Poliisit tuloo, jo — joutukaa pois!
N:o 41.[51]
Tanssiloista.
Kirjoitettu ylhäisemmillenki kansan seävyillen.
(Fredmans Epistel, N:o 29).
"Movits tag dina pinnar På templets höga tinnar" etc.
Muovitspa, jouvuk tännek!
Kiiruusti, kuules, lennäk —
Klang, kalikoita,
Plang, palikoita,
Klang, plang, klang, plang!
Rumpuisi pistäk tuonek —
Auki on Fröjan huonek!
Klang, seisok siellä —
Plang, soitak vielä!
Klang, plang, klang, plang!
Neittopa huiskaa huivillaan poveheitaan…
Rumputtelek vaan! (Timp.)
Palikalla paan, — (Timp.)
Ja silmäilek neitoja, hunttuloissaan!
Herratpa kävelöövätten kannuksisaan,
Rinnassa risti, silkissä sukkaisissaan —
Nauraissaan, (Timp.)
Hoastaissaan. (Timp.)
Hattu kainalossa,
Silmät vaimoloissa,
Parahastaan. :,:
Naisia naurattaavat —
Kylmästä haukoittaavat,
Klang, reuhattelek!
Plang, peuhattelek —
Armotpa arat aina,
Klang, plang, klang, plang!
Silmänsäk maahan painaa —
Klang, rumpun päällä
Plang, jyskäk teällä;
Klang, plang, klang, plang!
Kuinkas nyt jaksat kultainen? "Hyvästipä!"
Rumpail lyöpi vaan, (Timp.)
Paiskaa nahkahan — (Timp.)
Niin tuoppas tänn' herkut ja hippehitaan!
Herrapa, kulta-hellollaan, neitsyyen vei
Aittaan; ja siellä sillen jo kokkaisen tei.
Vikkeläst', (Timp.)
Sukkelast', (Timp.)
Soattoipa hän piijan
Lihavaksi, liijan —
Ain' varpahast'. :,:
Voi, mitkä häjyt juonet!
Häpäisit ilon huoneet —
Klang, soittajoita!
Plang, moittajoita —
Klang, plang, klang, plang!
Huilutpa viheltäävät,
Neittoja viehettäävät.
Klang, piika itkee,
Plang, ilo pitkä —
Klang, plang, klang, plang!
Miksipä piika itkeepi? Jopa hään neä
Miten pettäjä, (Timp.)
Valan jättäjä, (Timp.)
Jo, nurkassa, toistapa sylissään pi'ää.
Puottipa kauno-kukkansak, — hitto sen vei!
Helmus oli haaskattu. — Herrat sen tei. —
Piika huus': (Timp.)
"Voi, pahuus! (Timp.)
Ei ouk uskomista,
Ei kunniallista!
Pettyy jo uus'." :,:
N:o 42.[52]
Hollimiehet.
Myrskylässä.
(Fredmans Sång, N:o 29).
"Grannas Lause, klang på lyran! Låt oss dänga, flänga", etc.
Noapurinpa Lauri soittaa, —
Keikutellaan Heikki!
Sotkek Simo korttiloita!
Valttia jo sain —
"Viisi silmää tuoppas tännek!"
Tommi sen jo veiki —
"Eikös sull' ouk valttii eneän?"
Tuotapa ma haen. —
"Olli, mitäs seisoot siinä —
Eikös sull' ouk viinaa"?
Kuules tyttö, Maija-Stiina,
Tuoppas tuoppi, hoi!
Kuules kuinka rahat helkkyy —
Vasket kauniist' välkkyy,
"Pekka, valjastappaa sälkö,
Jonka Poavo toi!"
"Siekös partais tuoppiin kastat?
Pyyhippäs nyt suutais"!
Kyyt-mies huutaa: "joutukasta…
Kyytiin, pojat, hei"!
Muistikseini, juoppas Maikki —
Voiteleppas kuutais!
"Lähtekee nyt kyytiin kaikki!"
— Senkös tännek vei! — —
"Risto pieppäs ruunais kiini!
Tappii ei ouk siinä. —
Ajappas nyt Jussi, niini
Minkä ottoo voi!"
Annappas nyt varsan juosta!
"Mikko, tuoppas ruoska!"
Rukkaseis ne makoo tuossa —
"Portti, auki, hoi!"
Kirsti, tanssii keikuttelek — Olli naurattaapi. Mitäs Liena, veikottelek? Tahvo pullon tuop'; Matti hoastoi häpäisesti — Kirsti tuskan soapi; Lassi lauloi hätäisesti, Soitteloo ja juop'. "Rinkiin, pojat, joutukaatte! Tahtii noutakaatte — Tanssia nyt koittakaatte! Kaikki polskan luo". — Elkeäpäs nyt tansik eneän… Jopa joutui tännek Herrat Helsinkistä. — Lennäk! Ryyitäänpä nuo. —
N:o 43.[53]
Joakon-päivänä olvelassa.
(Fredmans Epistel, N:o 78). Knapt Jeppe hant ur gluggen gå in, Trumslagarn knappt hant lyfta på pinn, etc.
Ei Pekka vielä ovesta peäs',
Eik' rumpail tuskin rumpuunsak — neäts!
Kuin Pulliainen — jopa sarvellaan,
Oil varoissaan. —
Ja tuskin tulta hiiluksen peäll',
Kuin viulu vinkui, kujissa teäll'.
Toi Pulliainen soittelipa niin
Jott' kuoltais siin'.
Ja Torvelainen, toruessaan,
Ovella seisoi, ja pillitti vaan. —
Hään sormilla soitti, ja temppunsak täytt',
Ja nyrkkinsäk juoturill' näytt'.
Mutt Ampiain, toi ahnakas mies.
Se suuttua suhahti — sempämä ties'!
Hään manaisi meitä kaikk' helvettiin…
Löi oven kiin.
Ei ykskään hiiskaht' kujissa teäll' —
Viel' kissaik istui pankonsak peäll',
Ja päiveä vasten irvisteli hään
Ikeniään.
Viel' laiturissa, laivohillaan,
Ei kipparitkaan, arvoillaan,
Viel' housujansak jalkoihinsak saa,
Jo noustessaan. —
Ei tuuli liikaht' köysiä siell' —
Niin varhain jotta vartiat viel'
Ei nähnyt kuin ilmat jo selkeni teäll',
Ja tirrit lens' mastojen peäll'. —
Niin aikaisin jott' Pulliain — vai
Jo ryypyn, tahi kaksi, jo sai;
Ja sanalla sanottu — kello jo oil
Nuon puoli kolm.
Voi, pahuus! kuin toi Pulliain huus' —
"Sen vieköön! — kaluin oil aivan uus'!"
Kyll' oisi soittan't — mutta eipä hään
Kyennytkään.
Vaikk' sarvi oli soma, ja uus'
Vaskesta tehty, läpimet kuus',
Niin eipä tuo antan't eäntelemisen —
"Sanoppas sen!"
Ja Pursiainki, turkihissaan,
Tuo karva-silmä seisoili vaan,
Ja vannoipa silmänsäk kourahan, niin —
Jo tarttuvan Juoturiin kiin.
Toraisa Matti, suutuksissaan,
Kiroilipa kaikki jo soitelmiaan. —
Hään paiskaisi pillinsäk seinähän päin,
Kuin suuttui näin.
Mutt Eukko, sill' oil toinen jo miet' —
Hään meitä hyvinä pitäisi viel';
Antoipa oltta ja leipä-palaisen-
ki miehellen.
Ja kosk' on Joakko tänäin, vaan —
Ja Joakko on koira, sen to'istan ma!
Niin Eukkopa kullenkin ryypyksen sai.
Ma kumarrain!
Sen muistiksipa vielämä join,
Mä kostelin häntä, jo torveni toin.
Niin vointukoon mummuni rauhassa voan.
Ja hallitkoon kapakassaan!
Hurraa, Emäntä! kunniakseis —
Vaan miesi on koira, — ja sekin on tos'…
Hurraa! ja hurraa! hänen kunniaksi —
Jeäk hyvästi!
N:o 44.[54]
Jeä-hyväiset.
Kesä-lämpöisenä, suurustellessaan, Tapiolan ruohistossa.
(Fredmans Epistel, N;o 82).
"Hvila vid denna källa! Vår lilla frukost vi framställa." etc.
Rupeeppas heinikossa!
Ja otak kontistamme, jossa
Lie viinaa, purakossa —
Ja jotaik eineeks' uskon mie.
Jo tuossa pullot paistaa! —
Ja viinaa heiss' on monellaista;
Otappas nyt ja maista
Mikäpä heistä paras lie!
Ottakaa Työ,
Jopa nyt ruohikossa —
Juokaa, ja — syö!
Istuitek heinikossa —
Tähänpä ruetaan nyt myö!
Jo ruetaan nyt myö. — (Corno.)
Katospa kuin on koria —
Ja tämä paikka — aivan soria,
Toi lehto, nuori, noria…
Jo viherteäpi ihana.
Lehvät, ne lipattaapi,
Kuin heihin tuulet puhaltaapi —
Varjonsak alla soapi
Myö istuitella suojassa.
Otappas ja
Tämä pulloisi korjaa!
Juuvaanpahan. — —
Katospa kuin on koria,
Ja tämä paikka ihana!
On aivan ihana. (Corno.)
Käkikin istuu puussa,
Ja kukkuu, tuolla, salmen suussa;
Kiurutki lenteä tuossa —
Ylähällä taivaassa.
Talossa renkit puivat,
Ja kalat rannoillen jo uivat, —
Jo suot ja maat on kuivat —
Ja nuoret nurmet ihanat.
Kohtapa seat,
(Ehkä tässäkin kuussa)
Moa-omenat. —
Käki jo istuu puussa,
Ja tuopi suen sanomat.
Tuop' suen sanomat. (Corno.)
Jo ruohot kaikki voivat,
Ja tuomikot — ne kukkiloivat,
Sarvetki jopa soivat,
Ja iloitteloo koko moa.
Oriit ja tammat hirnuu, —
Ja torpan tyttö voita kirnuu. —
Viilpytty sillä on hirmu,
Ja muniakin jonkun sa'an.
Pihassapa…
Jopa siihenki toivat
Leheksia. —
Nyt ruohot kaikki voivat,
Ja hajottaavat lemunsa. —
Hajottaa lemunsa. (Corno.)
Jo neito, toimessansak,
Levittelööpi ruokiansak,
Marjoja maijon kanssa,
Ja muna-voita tarjoo hään.
Kass kuin hään, tuolla, miehuu —
Ja, lusikoillaan, liukkaast' liehuu;
Kahvitki jopa kiehuu…
Ja piirakoitansakkin neän.
Syyväänpähän
Nytki tuomisiansak!
Mielellähän…
Neitonen, toimessansa —
Hään eipä jouvak kiireistään.
Ei jouvak kiireistään. (Corno.)
Soittakaa veli-kullat,
Kosk' on tuttuin tännek tullut;
Laulatkee niinkuin hullut —
Ja reuhatkaa, ja riemuitkaa!
Jo suurus-pulloin halaan,
Ja ryypyn peälle ruoka-palan,
Toisen — syötyä kalan.
Viinan tilkkaa maistellaan!
Otetahan,
Hänen muistikseen, pullot —
Juokaa nyt vaan!
Soittakaa veli-kullat…
Ja ollaanpa nyt riemuillaan!
Ja ollaan riemuillaan. (Corno.)
Viimeeks' mä kiitän Teitä!
Ja soan jeä-hyväkseni heitteä;
Elkeä unohtak meitä,
Sulo, armas, kultani!
Nyt toas meill' ero tulee,
Ja mullaks' muuttuvani luulen —
Jo Tuonettaren kuulen
Kyselevän perästäni.
Tok', kuitenki —
Ennen kuinpa tuo peitteä
Mun silmäni…
Viimeiks mä kiitän Teitä,
Hyvästi nyt mun kultani!
Hyvästi mun kultani. (Corno.)
N:o 45.[55]
Pioista poislähtiissämme.
(Fredmans Sång, N:o 21),
"Så lunka vi så småningom från Bacchi tempel och tumult". etc.
Niin hiihtäkäämme hiljalleen,
Ja jouvumm' juominkista pois!
Kyll' viinoa ois viljoin viel',
Niin paljon kuin myö jois'. —
Voan heitäk, veikko, jeä-hyväis'!
Ja kiiruhtak nyt kesken pois;
Sill' kuolo luitais kuoppaan veis',
Niin pian kuin vaan sois'.
Joski hautais tuntuu syvällen —
Tuoss' on viina-ryyppy, otak sen!
Otak kaksi, kolmet, perättään,
Niin kuolet mielellään.
Ja sieki nuori nauro-suu,
Ja puna-poski sulhais-mies —
Ja tuoki vanha vaivaisuus,
Joll' hauta jo on e'ess' —
Ja toipa, joll' on viekas kiel',
Ja tuoki, joll' on viisas peä,
Ja häänki, joll' on vähä miel' —
Ei ykskään tähän jeäk!
Josko hautais tuntuu syvällen, etc.
Vaikk' sanot Luojalt' iuovuiksi,
Viinasta viisauttais tuot —
Ja jouvut muka juovuksiin,
Niin usseen kuin sa juot.
Ja sieki! Runo-niekka, hoi!
Joka niin viisaan virren teit —
Jo tuoni kantelettais toi,
Ja virttäis hautaan vei. —
Joski hautais tuntuu syvällen, etc.
Ja sieki, joka soarnassais,
Et oikeen opik toimella;
Vaan joka soarnat soalistais,
Kaikella voimalla —
Ja Työki, jok' et kuulla voi.
Vaan viinoo liijaks' liikuttaa —
Jo kuolo sullen sanan toi,
Ja kirstuis kiiruhtaa!
Joski hautais tuntuu syvällen, etc.
Kait, tuossa mejän Tuomari!
Kuin sait mun viina-sakoillen;
Vaikk' olet itek juomari,
Ja armas akoillen. —
Ja tuokin ruma Ruununmies!
Sie varkaat kaikki varoitat;
Vaikka sa itek, ehkä ties,
Ruunua varastat.
Joski hautais tuntuu syvällen, etc.
Ja sie kuin roajat laittelet,
Ja sairaat kaikki terveiks' tiet,
Ja tauvin luita taittelet,
Vaikk' kuolemaks'ki lie —
Sie olet monta Tuonelaan
Jo jouvuttanut myrkylläis,
Ja olet ennen aikojaan
Tappanut veljiäis.
Joski hautais tuntuu syvällen, etc.
Ja toipa, sota-sulhainen!
Joka pavossa moatak sois' —
Kuuleppas, hyvä kultainen,
Karaisek luontohois!
Ja sie, kuin tyttölöitä hait,
Ja juoksit jouten kaiket yöt —
Ja josta naiset nauron sait,
Kuin tunnettiin sun työt — —
Joski hautais tuntuu syvällen, etc.
Ja toiki kaunis kauppias,
Jonk' suu on suloinen ja suur',
Ja joka out niin laupias,
Vaikk' olet viekas juur' —
Sie oot jo monta pettänyt,
Ja veijannut kuin kelpo mies —
Ja kunniaisi jättänyt,
Kussa sa voiton ties't!
Joski hautais tuntuu syvällen, etc.
Ja sieki, jok'et puolta piek,
Kuin toista pahoin soatetaan;
Ja vaikka itek syypeä liet,
Jos oikeen oatellaan. —
Ja sie, kuin oot niin kuuluisa,
Ja pitäät kunniaisi suur' —
Ja kuitenk', kaikkein luullessa,
Out' kelvotoinen juur'!
Joski hautais tuntuu syvällen, etc.
Ja sieki, joka verassa
Oot ylpiä ja pöyhkiä —
Ja tuoki, joka velassa
On köyhin köyhiä —
Ja toiki saita, joka ois
Niin ahnas aina rahan peäll' —
Tyhjennäppäs nyt kukkarois!
Jo tarvitaan sua teäll'.
Joski hautais tuntuu syvällen, etc.
Ja sie kuin muita moittelet,
Ja toista panettelet vaan —
Kass' nyt sun kuolo koitte'ee,
Ja suutais tuketaan!
Ja sieki, joka luulla voit,
Ja toisell' pahan sanan sait —
Ja toiki, joka kontin toit,
Kas nyt sie olet vait!
Joski hautais tuntuu syvällen, etc.
Jaa — kaikki kateet, tulkaa tänn'!
Ja kastakaatte kulkunne! —
Jos teill' on vihat välillänn',
Niin tuohon (X) sulkoon ne!
Vaan kunniata näyttäkee
Nyt tällen, perheen-miehelle!
Ja teijän velkaa täyttäkee
Hyvällä mielellä —
Joski hautais tuntuu syvällen, etc.
Myö kostelemm' ja kiitämme
Isäntee, ja Emäntee, myös!
Ja vielä kerran siittenkin
Ylistetään sun työs' —
Nyt pois jo hiljain hiihtämme,
Niin heitetään näin kelpo kest' —
Ja viimen juomm' ja kiitämme:
Hyvästi nyt! soas täst'!
Jo tuoni meillen sanan tuo!
Sill' puistamm' pullomme, ja juomm';
Ja juo, ja juo, ja juo, ja juo!
Niin kauvan kuin hään suo.(xx)
N:o 46.[56]
Vanha Jussi.
Juottilassa istuissaan.
(Fredmans Sång, 214).
"Gamle bror Jockum, Klang vid denna rågan! Hur mår din lilla son?" etc.
Kuulespa Jussi! — miten nyt on laita?
Kuinkas sun akkais, armas, voi?
"Kiitänpä nöyrästi! — Kuka sanoo taitaa?…
Tuossapahan! — En sanook voi.
Jaa, jaa, jaa! mun murhein on suuri!…
Mierukkapa minäik. — Viekäs hään!
Kaikkipa kummallen jo näytteä — —
Hitto hänen mieltäns' täytteä". —
Äläk ouk tuosta milläänkään! :,:
Mitäspä siitten mieltäisi nyt kaivaa? —
Vai toruuttenko toisinaan? —
"Ei! kuin ne tuosta puheet kerran saivat,
Niin mullen aina nauretaan.
Tuossapa neän tuon koiran-silmä!
Toinenki tuossa muka pilkka-suu. —
Suutunpa kyllä! Jos ma voisin,
Hiijen helvettiin ne soisin!"
Vähäppäs tuosta! Eikös muu? :,:
Voan, veikkoseini! — Liekös siitten muita
Kuin toiki yksi armoissaan?
"Voi, veli kulta! — kuin metässä on puita,
Niin niitä tapaat aitassaan. —
Itkenpä kyllä katkerasti — —
Poloinenpa poika!" — Mitäs tuo?
Täytäppäs pullois toisen puolen!
"Kohta, kultainen, ma kuolen". — —
Vieläpä vainen — Tuoss' on, juo! :,:
Kuulespa, Jussi! Eikös annak suuta —
Taputak leukais, lähtiissäis?
"Lämmittää kyllä lihani ja luuta —
Sanoopi: 'kahok ihtiäis'!
Lakkini peähäin kauniist' laittaa;
Mutta sill' on häijyt mielessään. — —
Kukapa, kultainen, tuon taitaa" — —
Juoppas vieläik! Ei se haittaak —
Riemussa vietäk päiviäis. :,:
N:o 47.[57]
Ukot, olvelassa ollessaan.
(Fredmans Epistel, N:o 18).
"Gubbarne satt sig att dricka, klappa på bälgen och hicka", etc.
Ukot ne kilvalla joivat,
Jokainen kannunsak toivat —
Silmänsäk pulloihin loivat,
Koittivat minkäpä voivat.
Mikko piippunsak sauvutti vaan —
Tupakkansak pöyvällen rippui;
Joivat niin hullusti, juovuksissaan,
Ett' hikipä hiuksista tippui.
Riemuissaan rallattelivat,
Riehuivat, rehentelivät,
Piijoistaan laulattelivat —
Joivat iloihtelivat.
Mikkopa pöyvellen nousi jo tuo:
"heer ä ju kanska praa att sitta!"
Kostuipa pullonsak. — Tuoss' on nyt juo!
Eipä ouk lasissais mitään.
Olven hään sillallen valaa,
Huonost' nuo kynttilät palaa. —
Mikkopa toista jo halaa
Suuhunsak viinoa soaha.
Lakkipa, peästä, jo putoisi pois,
Housutki valuivat ohemuksista.
Jokainen toista nyt avukseen sois'.
Ja kaikki oil hairauksissaan.
Hurraa! ne huusivat … taikka
Poisipa tieltä nyt kaikki!
Selkeänsäk muutamat saiki —
Sepä oil parasta laiki.
Jussipa kiljaisi: "juuvaanpa toas!
Nå så måå eer nu faan anamma!
Thet vaar ju heer ett förpannat kalaas —
Så lååt oss tå tricka tillsamman!"
Kuuleppas Mikkoni, kulta!
Mitäspä kysyisin sulta:
Sull' on rahaa kuin multaa —
Hopiaa ja kultaa?
"Lååt oss tricka nu Konunkens skåål!
Och heela riikets — liika mycket —
Tricka så mycket som struupen then tåål,
Thet är att följa sitt tycke."
Mikon tuon tekööpi mieli — —
Rupeepi juomahan vielä;
Suussaan ei hiiskukkaan kieli,
Umpi on silmänsäk siellä.
"Thet var en suup, som mik juurte så kott."
Juokaat veikot, juokaat poijat! —
"Nuu ha vi truckit allt vaa vii förmått,
Tappert viit laskan oss moijat."
N:o 48.[58]
Viinan juoja;
(Fredmans Sång, N:o 10),
"Supa klockan öfver tolf, Lefva bland förrykta" etc.
Juuvak kaiket pitkät yöt,
Nauraa hulluin kanssa — — —
Moassa on matalat työt,
Päivill' vaivojansak.
Empä huolik mistäkään — —
Tuoss' on pulloin! Jopa neän —
Jopa neän!
Jopa neän!
Jopa neän!
Jopa neän!
Siihen mieli taipuu —
Miesi rukka vaipuu.
Isän vanhan takissa —
Rikkinäinen retki,
Juomarien parissa
Juonma joka hetki.
Pulloni on aivan uus!
Oamun, päivin, illan-suuss',
Illan suuss'
Illan suuss'
Illan suuss',
Illan suuss',
Otan minkä voinen,
Niinkuin muuki toinen.
Jospa nousis' isäni
Vielä hauvastansak,
Niin hään sanois: "poikani,
Juoppas minun kanssain!"
Veli kulta! sanoisin,
Mielellä sen tekisin,
Tekisin,
Tekisin,
Tekisin,
Tekisin,
Siitten jouvuk, välleen,
Levollesi jälleen!
Jos ma rikkaaks' joutuisin,
Rahalliseks' kanssa —
Tottapa ois jouluksi
Mullaik kello kanssa.
Ostaisin, kuin moni muu,
Uuet kenkät, joka kuu —
Joka kuu,
Joka kuu,
Joka kuu,
Joka kuu,
Uuven karva-lakin,
Ja paremman takin.
Mutta kuivaa kulkkuinen,
Karsinoipi kaula —
Ukko, jouvuppas nyt tänn'!
Juoppas nyt ja laula!
Suosiolla, rauhassa,
Viimeisen jo ryypyn saan!
Ryypyn saan,
Ryypyn saan,
Ryypyn saan,
Ryypyn saan,
Siitten miesi nukkuu —
Viinoihinsak hukkuu.
N:o 49.[59]
Juopuneen horaajamista.
Telmätessään.
(Fredmans Sång, N:o 62).
"Aldrig ett ord! för ta mig tusan bänkar oeh bord", etc.
Ei puhettakaan!
Niin soakeli soikoon — suutunpa vaan!
Nuo penkit ja pöyvät — ja taivas ja moa —
Ne pelkäis, —
Ett' selkeäns'
Hyö, kohtapa, jokainen soa,
Tiijätkös sen?
Ett' soakeli soikoon! — - Muukalainen!
En perhana pelkeäkkään! — Peikkopa hään…
Niin kauvan kuin vielämä viinoa laskussain neän!
Pahainen koittaa…
Voittaa — —
Hoitaa
Noita.
Kyllämä kuritan tuon!
Pois tieltäin! :,:
Pois tieltäin! :,:
Jos et sa pulloisi juok.
Olkaapas vait!
Jo soakeli soikoon — selkäisi sait!
Jo paukutan peähäis, ett' halkiaa luu —
Niin tuokaa!
Ja juokaa!
Sill' Bakkus ei suvaihtek muu —
Hattuisi näin!
Kallellaan! Kokallaan! — takoapäin!
Ja nuttuisi pois! ett' näkisik kaikki,
Ett' tämäkin työ ompa saakeli kova ja vaikee,
Yksinki pappi —
Tappi —
Nappi…
Sappi…
Totta moav' — kaikkipa nuo —
Pois tieltäin!
Pois tieltäin!
Jos et sa pulloisik juo. —
N:o 50.[60]
Hanno Haikarainen.
Pahalaisellen kirjuttaessaan.
(Fredmans Epistel, N:o 73).
"Fan i fåtöljerna, stolarna kullra, Hej bullra i dörrarne, bullra", etc.
Perhana vieköön! Jo räystehet ryskeä,
Ja nurkissa paukkaa ja jyskeä —
Korttia näitä, jo
Nurkkahan heitäk! Kah
Piru jo talossa lie — — —
Kuuleppas kankuri,
Hullupa sie — Kannu ja ankkuri
Piilohon vie. —
Koassa, Hanno
Nyt lupaa, ja vannoo —
Valansak jo tie:
Olen, raukka, sanain tautta,
Luvaltain jo voitettu;
Velvoittelen, tämän kautta,
Noitettu —
Tahron kaikki piijat petteä,
Korttiloihin puuttua;
Vaimoni jo tahron jäätteä,
Ainoan.
Tuoppaa kirjais tännek!
Haek läkki, pännä! —
Tottapama pistän siihen nimeni nyt voan.
Juovuppas Liena! niin lennäppes tuonnek —
Ja sukkelast' lakaisek huonek!
Lakeinen kiini, jo
Laskek! kass niini. No
Ovenki sulkea vois'. —
Mitäs sie outat?
Niin jouvuppas pois!
Luutiais noutat —
Kah, tuossa ne ois'!
Lakaisek välleen
Nyt vieraallen tällen!
Sen, yöksi, häntä sois'? —
Verelläinkö nimi pannaan
Tähän velka-kirjahan?
Sinullen mä ihtein annan
Kokonaan!
Selvänä en olla mielik,
Enkä kirkkoon käyväkkään —
Sanastain en luovuk vielä
Ikänään.
Ei nyt mitään muuta:
Viijes Loka-kuuta;
Sormillainpa omillani, pakko-päivissään.
N:o 51.[61]
Juoppo-lallin valittaminen.
Yötä moatessaan, pitkällään, tien-ravissa.
(Fredmans Epistel, n:o 23).
"Ack du min moder! säg hvem dig sände Just till min faders säng?" etc.
Äitini kulta! mikä sun soatti
Vuoteellen isäni?
Siinäkös siitten yksissä jo moattiin —
Voipa poloni!
Halaisit vanhan —
Vaivani kannan
Sinun tähteisi;
Koskas sa huiskit,
Leikit ja kuiskit —
Virkoi vereni,
Mahoit piteä itekseis —
Neitsykäisyyteis!
Kutti! sun vuotees ja aänkyis-verkki,
Kussa sun neityys jätti!
Kutti! sun silmäis, ja sun piikuus-merkki,
Joka isäin petti!
Kutti! kuin kantoi
Kihlat, ja antoi
Suostumuksensa!
Kutti! kuin läksi
Sänkyyn, ja — täksi
Vuoksi — haluilla!
Vai liekös saunassa
Minun syntymää?
Uskollisuus se olkoon nyt sikseen — —
Kuttipa vanhempain!
Tässäpä, pitkällään, nyt makoon yksin —
Hyvän levon sain,
Kenkäni nätti,
Riepu ja rätti,
Paita mustana;
Huivi ja takki,
Karvaton lakki —
Minun turvana!
Mun ruumis syyhytteä — — —
Nostappas mun peä!
Kylmät on käteni, ja seäret laihat —
Puisteloo kaikki luut.
Vaipuuvat moahan, eikä mitään taijak —
Kahtoppas nuo muut!
Silmäini, veikot,
Ovat jo heikot,
Huonot kaikki tyyn';
Eikä mun kaula
Jaksakkaan laula —
Mikäs siihen syy?
Liekös viinaa viel'?
Tekisi mun miel'.
Janottaa minun — joisin, kuin härkä,
Vaikkapa mitä vaan;
Lieneenki juoppo — vaikk' en viinan märkeä
Olek soanutkaan.
Köyhä jos kohti,
Ryyppeä tok tohtii…
Kulkku kultani!
Kaikissa retkiss',
Kuoleman hetkiss',
Kastan suutani;
Ja, vaikka kuolen nuon —
Vieläik siitten juon.
Luukut jo peästään — aukaisek oven'!
Sänkyt jo heitetään —
Tähtipä koilta painetaan moan poveen,
Pilviin peitetään.
Päivä jo paistaa,
Tornit ne loistaa,
Ilma kaunis lie. —
Missä mun housut?
Tässäpä rousut,
Jotka krouviin vie.
Enkös siis viinaa soa?
Kuolen janosta.
No, niin mä tahon rohkaista mielein!
Horjua sinneppäin —
Nytpä mä voijan kulkuini ja kielein,
Kaikki jäsenein.
Hurraapa huuta!
Nyt ei ouk muuta —
Koatak laskuun, hoi!
Nytpämä voinnun,
Luonnun ja toinnun —
Enkä pelkeä noi…
Tuok tänn' viinaisi!
Kiitos kultaini. —
Moattuais, kiitän! — kostelen niitä,
Jotkapa häissäis joi;
Kätkyni tekiääki hyvin kiitän!
Siihen hirren toi. —
Voimaisi kiitän,
Tekojais siitten, — —
Vanha isäni!
Jospa ma taisimm'
Tavata, saisimm'
Ryypeä viikonki.
Tottapa juovuksiin —
Joutuisit moar' niin!
N:o 52.[62]
Kuollessani,
Ja olvelan rapuilla istuessani.
(Fredmans Epistel, N:o 79).
"Charon i luren tutar, Stormar nu börja hvina" etc.
Moan alta Matti huutaa,
Tuuli jo tuimistuupi —
Enkä selitäk muuta
Kuin sumua voan;
Silmäilen tuskin kuuta,
Tähetki lakastuupi —
Majani kohta muuttaa
Tuonek Tuonelaan.
Hauvanko tässä nyt joutaa? —
Karon jo purjensak soutaa…
Airot ne räiskyy,
Lainehet läiskyy;
Lautansak luopi,
Veneensäk tuopi…
Muotoja ihmis-haamun, joukottain, jo neän.
Poloisten eän'!… :,:
Jo kuulla soan.
Olvelan muorit, näissä,
Tuokeeha piiska-ryyppy!
Kohta nyt eron teistä.
Niinpä vielä juon!
Juoturit ovat äissään..,
En olek siihen syypeä —
Eivätkä, viha-päissään,
Pullon mullen suok.
Muoripa, runsas ja paksu,
Kuitappas velkain ja maksu
Kaloista noista,
Vanhastaik voista,
(Ostinki maljaa
Hapanta kaljaa),
Ja niistä potakoista, kuin ma öylöin sain!
Ne muistissain — :,:
pa juohtuu viol'.
Jälkeeni jopa seätän,
Istuissain kannun eäreen —
Niin, kuin Työ tässä neätten,
Luovun näistä nuon:
Teillenpä massin peätän —
Tyhjästä täynnä meärän;
Piipunki varren veärän
Annan, Teillen, tuon!
Kuin nyt voan kannuhun kahtoo,
Samassa juuvakki tahtoo —
Voi, kuin tuo paistaa!
Hyvällen maistaa — —
Voahipa tippuu
Suustain, ja rippuu
Pitkinpä viiksiäini. Sep' oil oltta, hoi!
Kuin mullen toi :,:
Soas tästä! Juon. —
Peätäni jopa painaa —
Vapisoo koko ruumis;
Hirvittää vielä aina,
Kuinma kuolen nuon — — —
Muistelen isää vainaa,
Äitini — hänen tuumiss' — — —
Laskuisi, kultain, lainak!
Vielä kerran juon.
Katoppas housuini! joita
Ostin sult' — tunnetkos noita?
Tahrattu takki,
Lainattu lakki,
Töppöiset puonnut,
Tallukset juonut — — —
Ja tuo vanha paita, jonka neätten — sen
Jo kultainen, :,:
Ma sullen suon.
Veneessä jopa seisoon!
Konstinsak Karon koittaa —
Kuolluita, joukko, eissään,
Reuhasi kaiken yön. —
Pelkopa olla näissä!
Pillillä Tuoni soittaa,
Vieraassa tässä väissä —
Mitkä lienöön hyö?
Taivaassa Ukkoki jyskeä,
Pauhaa, ja tultansak iskeä.
Otavat heilyy,
Välkkyy ja väilyy,
Tähet ne sammuu —
Usmat jo ammon
Pimitteä moan ja taivaan. Jopa kohta voan
Mään manalaan :,:
Hyvästi Työ!
N:o 53.[63]
Kuolemaisillani.
(Fredmans Sång, N:o 19).
"Ack döden är en faslig björn, Han kräfver lifvet hvarje timma", etc.
Tott' aika karhu surma lie,
Se voatii henken, joka hetki —
Toi iso kotka — peippo, sie,
Sen valtaa kyllä tuntenetki!
Kaikk' luonnon voimaa kumartaa — :,:
Voan Bakkusta tuo naurattaa.
Mutt' jospa voan niin tapahtuis',
Jott' kuolo minut tavoittaapi,
Ja velkain tulis kuitatuiks',
Kuin päivät minun lopettaapi,
Niin käyköhönpä miten voan — :,:
Tok juonma vielä kuolessaan'.
Niin sitten tahon käytteä niin,
Jott' nallit kaikki minut kantaa;
Yks iso nalli konttaa siin',
Ja toiset sillen kättä antaa.
Niin tulkee nallit! Tulkee voan! :,:
Kuin minun ruumis kannetaan.
N:o 54.[64]
Kalle Kaukoisellen,
Vaimonsak hauvattaissaan.
(Fredmans Epistel, N:o 81).
"Märk hur vår skugga, märk Movits mon frère!" etc.
Neätsek kuin varjomme, kultainen, neäk —
Moahan jo vaipuupi välleen!
Kulta, ja purpur', — ei puohtinsak piek,
Muuttuuvat mullaksi jälleen!
Nurmikin Tuomas jo, tuossa, ma neän —
Jo kolmasti hauta-kaivaja, hään —
Hiekan jo luopi ja sannan.
Jouvuppas avuksein, Muovits! niin veän
Poaen, kuin hauvallen pannaan.
Voi toivotettu ja haikia moa!
Jonnek me joutumme kerran —
Tuoni, ja aika, siin' yhistää soa
Köyhän, ja rikkaimman herran.
Sinnek ei kateus silmänsäk luo —
Ja lykkyki, liukkaasti lentävä, tuo
Kalmiston ympäir ei liehuk.
Vihamies siinäik — jos pahaakin suo —
Tyhjään hään riitoillaan riehuu.
Soitto jo kuuluupi! Kuparin eän' —
Lukkari portissa seisoo;
Laulain, ja kiljuen, kulkoopi hään,
Astuupi ruumiimme eissä.
Kirkko-tarhaan jo oikiaa tie,
Kuin halkipa heinien lauhtunein vie,
Ja kalloinki märkeneväisten!
Kunnek toi juoni, kuin murheissaan lie,
Itkulla kumarteleiksen.
Niin läksi levollen, torasta voan,
Suutari Kaukoisen vaimo;
Siin', kussa kuoppaan nyt kurkistellaan,
Kaipaat sa, kultain, tuo vainoo,
Hään tänäin joukostaan erkautui pois —
Eik' yksikään mielytteä meitä nyt vois'
Hään pulloimme täytteä kyll' taisi!
Janotti häntä! toi itekkin sois'
Juuvak niin paljon kuin saisi.
N:o 55.[65]
Maineheita muista maista.
(Fredmans Epistel, N:o 22).
"Glasen darra mellan knogen. Håll i glaset, du är mogen". etc.
Sulo-Suopainen luonto usseen levittelööpi, lämpöisissä maissa, kaikin kallihimmatki lahjansak; vaikka ihmiset siellä eivät voik kalpeita kasvojansakkaan kaunistaa sillä purpuraisuuella, jolla siellä hellästi loistavaiset kukkaiset, jo oamusta päiveä, punertaavat. Kaunokaisia neitsykäisiä nähhään heissä toisinaan viskoavanki vielä helmiänsäkki koskihin kuohuvaisiin. Viskoovan — sanonko ma? Niin moar' teköövättenki, lumi-karvan-valkoisilla sormillansak; jotka ovat itäläisten helmiä monta loistavampia. Nuoki kulta-kalat Kiinan moassa kohotteleiksen, tulikiven-karvaisessa höyryssä, silkko-sinisistä katiskoista, niottu ruusun-punaisilla nauha-käppyröillä. — Mitäs mä? Pelto-miehetki rikkaassa Indiassa — pienissä, loistavaisissa, liivilöissään, — ovat milt'ei verrattavina niihin hopeisihin tähkäpäihin, joita kulta-sirpillänsäk leikkuuttaavat. Juoma-astiansakki, puroilla siellä porisevilla, löytyy ylösnostettuna Kastanjin puihen latvoihin, konstillisesti kurotuilla esi-riipuilla. Paimen-tyttölöitä, verhoitettu silkillä ja härmyllä, kiikkuu, helmekkäisillä hattu-varjoillaan, pomeransin puissa, ja lieventää ilmassa mieluisia eänelmiänsäk. Siellä maksaa lasi Iso-Mogulin mainittavata ilta-sikunata (savi-viinaa) noin kymmenänen osan venäjän tenkaa! ja sitä Keisarillista kallista kusiais-viinaa, jota kusiaisista keitetään — ja jolla vieraita lähettiläisiä ravitaan, heijän sieltä pois-lähtässään — soahaan, puolella kopeekalla, niin paljon, veli-kulta, jotta:
Lasit soivat kouriissansak. —
Keisar, itek, hovissansak,
Kaiket päivät, oitistansak,
Ompi huhkiasansak.
Venuksen viina, ja Persiko,
Sielläki korvessa kasvaa.
Onhan tuo koko perkelettä, veli-kullat!
Punaisessa kauhtanassa
Istuupi hään vaippahassa;
Kansa kaikki, polvillansak,
Juopi pullojansak.
Mitähän silloin teköö? Juo!
Juopipa juovuksissansak.
Veli-kullat! Aulin-tapainen, moni-satoinen, luonto levittelööpi usseen vielä nytki kalliimmat lahjansak. Soas täst! Avuksi Jumala!
N:o 56.[66]
Ullan vesillen mäntyä, ja Kaisaniemehen tultuansak.
(Fredmans Epistel N:o 25).
"Blåsen nu alla! Hör böljorna svalla, Åskan går" etc.
Soittakaa kaikki!
Jo aallot sen saiki —
Hään on teäll';
Venus jopa vainki
On laineen peäll'.
Joutukaa Työkin,
Ja laulakaamm' myökin
Hänelle;
Vastatkohon hyökin
Nyt mereltä! (Corno.)
Kah, Venus, voimassaan!
Hään on jo toimessaan —
Ja Ahti ja Vellamo ovat hänen seurassaan.
Voahen neijot uiskeloo-
vat jo. (Corno.)
Linnut ne piiskuu,
Ja kalat hyö hiiskuu
Parvissaan;
Ahti jopa liikkuu-
pi voahessaan.
Tuulet hyö riehuu,
Ja aallot ne miehuu
männessään;
Pilvet jopa liejuu,
Jo päivän neän (Corno.)
Venuspa ompi teäll',
Purjehtii meren peäll' — —
Suloilla silmillä hään viitaisoo jo tänn' jo käell'.
Astuk moallen, kultainen,
Nopeen! (Corno.)
Puijaan jo riihtä,
Ja viljatki — niitä
Korjataan;
Käköisenpä siitten
Jo kuulla soan.
Koarnetki, joita
Neät koossa, ne koittaa
Siipiään;
Hiisi seki soittaa-
pi pillillään. (Corno.)
Hirvet jo tappeloo…
Porot ne pakenoo —
Ja souttain, jo soitolla, Venus nousee moalle jo!
Lähtööpikin onnelaan —
Jo voan. (Corno,)
Venus, suok meitä!
Veneisi jo heitäk
Rannalla,
Halutanpa Teitä
Jo arvollaan. —
Voi, veli-kullat,
Tuokaas tänn' pullot,
Tuokaa voan!
Soitelkohon hullut
Nyt sarvellaan — (Corno.)
Ulla on suotuissaan,
Keikkuupi koahessaan. —
Neän naisia, nuoria, myöskin hänen seurassaan…
Astuk, moallen, kultainen
Nopeen! (Corno.)
Puistossa tässä,
Mieluttaret lässä
Ainiaan;
Kaisaniemekkeessä
Jo kyllä soan. —
Laulappas siitten
Piijoista! niitä
Hyväilen;
Heijätpä mä kiitän
Ja ylistän. (Corno.)
Neitsyyttä hukataan,
Muoriksi soatetaan —
Jos soitetaan, voitetaan, — Niinpä, pojat, koitetaan!
Ulla, eläk pahaks' paak…
Tuota! (Corno.)
Jouvuppas, Neitti,
Majoihimme! Teitä
Iloittaa —
Silmäisipä meitä
Jo himoittaa.
Kuuleppas, Ulla!
Etkös sie jo tulla
Tahok tänn'?
Soatkin teällä kuulla
Nyt sarvein eän'. (Corno.)
Tapion neitopa,
Riemu sun majassa. —
Täss' löytyypi raukoja rakkauen pauloissa;
Niitäik joill' ei olekkaan —
Ei voan. (Corno.)
Soittakaa, miehet!
Jopa nyt lienet
Ulla teäll';
Suuret että pienet,
Niin soitak peäll'!
Helmukset heilyy,
Ja hameet ne väilyy
Halaissaan;
Tuskin jos säilyy-
pi paitakaan. (Corno.)
Armahtak hyväisi!
Avaappas syleisi —
Jo heikkona hervehtii henkeni sun tyköisi!
Syän tykkii, luonet hyö-
kin lyö. (Corno.)
Laulatkee kaikki!
Jo rakkaus saiki
Häntä tänn';
Iloitkaapa ain'kin
Nyt mielestänn'!
Juokeepas siitten,
Ja laulatkee mitä
Yhytten!
Tanssiapa kiitän,
Ja ylistän. (Corno.)
Pullot ja neijot, nuo,
Riemua meillen tuo —
Niin laulak, ja soitak, ja iloittelek voan ja juok!
Lauluini sen opettaa
Jo soa. (Corno.)
N:o 57.[67]
Ukko Noak.
(Fredmans Sång, N:o 35).
"Gubben Noach, gubben Noach, var en hedersman;" etc.
Ukko Noak, :,:
Oli kelpo mies;
Kuin läks' arkistansak,
Niin hään, kohta kanssa,
Istutt' viinaa, istutt' viinaa,
Missä moata ties'.
Noak souti :,:
Vanhan arkkinsak. —
Osti viina-pullot —
Semmoisia, hullut,
Nyt ne myövät, nyt ne myövät,
Juuvak kaljansa.
Hään kyll' arvais :,:
Jotta miehetki
Tahtoi juuvaksensak,
Kuin eläimiänsäk —
Silläpähän, silläpä hään
Viinan kasvatti
Eukko Noak :,:
Oli kunnon nais'!
Antoi ukon juuvak —
Toista käski tuuvak;
Mistä mie nyt, mistä mie nyt
Semmoisenki sais?
Ei hään kieltän't :,:
"Kuules, ukko, hoi!
Olek juomastaisi!" —
Ei — tuo armas naisi
Antoi soaha, antoi soaha
Minkä hään voan voi.
Ukko Noak :,:
Puna-poskillaan —
Sill' oil pitkät hiukset,
Parrat niinkuin viikset?
Pani pohjaan, pani pohjaan —
Joi, ja nauroi voan.
Silloin syntyi
Eleä moailmass'; —
Soatihinpa kyllä,
Eikä toisen silmä
Katehtinut, katehtinut
Niinkuin meijän moass'.
Muistin-pullot :,:
Niist' ei tietynä.
Sanottiin ei laisin:
"Jos ma luvan saisin?"
Ei! voan pohjaan, ei! voan pohjaan
Pantihinpa niin.