VIITESELITYKSET:
[1] Joski on virheitä hänen virsissään, puheen-päitä puuttuvia, niin — "aina virressä vikoja, kanteleessa käsnä-puita." Eikä kielletäkkään, jotta niitä löytyy joukossa huonoja ja joutaviaki — liionki niissä, joita Bellmanin jo kuoltua — toimitettiin ystäviltänsäk. "On joukossa jotaik, karjassa kirjaviaki," sanotaan; ja niin onkin näissä. Mutta ei se ollut hänen syy, eikä hänen tahosta — heijän julkenemista. Voan mitä myö hänessä kahomme moitittavana, on hänen tavansak toisinaan ottoa Roamatustammeki asioita — laulaaksensak, ja naurataksensak. Löytyyhän niitä aineita kyllä muuallaki — ei semmoisista kirjoista, jotka kuuluu henkellisyytemme harjoitukseksemme.
[2] Vuonna 1828 painatimme jo, Otavan 1:ssä Osassa, 3 näitä Bellmanin tapailemia lauluja; ja niinikeän, Suomalaisessa 1846, ja Sampo-nimellisessä kirjassa vuona 1847 julistimme 18 heitä. Mitä toas näihin kuuluu, niin on jo toista kymmentä vuotta, koska — kuin vielä heikkona makaisimme tauvin vuoteella, kauvan jo po'ottuani, enkä kyennyt vielä jaloillenkaan nousta — nuon ilman suotta, ajan kuluksi, suomentelimme kuuettakymmentä näitä lauluja; eikä tuo miksi vaivaksikaan meistä tuntuna, sillä nyt, niinkuin ennenki, syntyi se meiltä varsin huokiasti ja vielä rentonaanki — etenki niitä, joihen laulanto oli jo entuuelta meiltä tunnettu, liijaksiki jos en sitonut heitä varsin sanasta sanaan tähän ruohtalaiseen käytökseen; voan oli joukossa toki muutamia, jotk'eivät niin millään tavalla tahtonut suomeksi mukauntua. Moniaan vuoen jo sen perästä oli mieleni jo soaha heitä painetuiksiki, jonka vuoksi annoin (3:tena päivänä Moaliskuuta v. 1833) toista sataa näitä lauluja mielen-mitteliöillen, eli mieli-mittamollen (tili Censur komitén) tutkittavaksi. Voan sielläpä kovasti poiskielettiin heitä painattamasta, luullessaan muka heijän harjoittavan meissä juopumista. Voan eipä sitä toki syyksi sanottu, koska oli meillä luvalliset ruohtinkieliset laulunsak; mutta syytettiin aina sitä keisarillista asetusta, annettu 8:na päiv. Huhtikuuta v. 1830, joka epäisi muita kirjoja suomeksi painattamasta paihti henkellisiä, ja muan-viljelykseen kuuluvaisia; vaikka kyllä silloin jo tätä keisarillista käskyä monestin kahottiin mitättömäksi, kuin voan mieli teki asiata auttamaan; ilmankos siihen sanotaan: "laki niinkuin luetaan, asiata niinkuin ajetaan." Valitin kyllä tästä heijän peätöksestään moamme Peäholhottajallemme (Genralguvernören); mutta ei sieltäkään tullut sen paremmaksi. Muutamana vuonna jo sen perästä, kuin luulin miesten paremmin ju mielistyneen, pyysin mielen-mittuulta, jo toisen kerran, luvan soaha heitä painattaa. Kiellettiin toisen kerran, ja valitin uuvestaan Peäholhouksellen; eikä tullut apua mistään. Oli toas moniaita vuosia, niin — tulipa jo itek Keisariki Helsinkiin. No mitä muuta ollakkaan — kirjutin samassa nöyrimmän ja alammaisen rukouskirjan, sekä venäjäksi että ruohtiksi, kussa, suomen kielen opettajana peä-opistossamme, rukoilin armollisesti suomenkielellekin soaha samat oikeuvet mitkä oli jo ennen annettu moassamme löytyvillen ruotin ja venäjän kielille, tahi jotta ne kirjat, mitkä oli näillä kielillä luvalliset, myöski mahtaisi suomeksiki olla laitollisia ja luvallisia. Ja pyysin vielä niin hartahasti sekä silloin olevaista opiston hoitajata että vara-Peävalvottajata soahakseini minun kirjani Keisarin käteen. Voan eipä ne sitä ottaneet tehäkseen, eikä yksikään siihen uskaltanut: eikä minunkaan sopinut sinnek männä — vasten näihen kieltoa. Voan empähän heittänyt sitä vielä siihenkään. Kuin Suomenmoan Peaholhottajamme, Kreivi Berg, jokiin vuosi sen perästä läksi Pietariin, puhuttelin häntä tästä asiasta, ja pyysin häntä soattamaan tätä multa tehtyä rukouskirjaa suorastaan Keisarin korviin; jota hään, joka kaikissa oli suomenkielen puolustajana — myöski lupaisi. Voan silläpä se häneltäki jäi. Sanoi siellä takaisin tultuansak, kuin tästä häntä kyselin — unouttaneensak koko asian. Seuraavaisena vuonna, kuin jo uuvestaan läksi sinnek käymään, kävin vielä häntä toaski muistuttelemassa; jollon lupaisi juuri lujasti nouvattamaan tahtoamme, ja — pitiki mies sanansak. Kuultua anomuksemme, peätti Hänen Keisarillinen Majesteetinsak jo 27:na päiv. Helmikuussa 1860 armollisimman asetuksensak, jolla kumotti ja kukisti tätä ennen julistettua kieltoa vasten suomenkielen kirjallista käyttämistä. Nytpä luultaisi jo ehkä, jotta oli vapaus muka meillen annettu soaha näitä lauluja painattaneeksi. Vielä vainen! Kuin nyt jo kolmaasti kyselin tästä lupaa mielen-mittuulta, niin eipä annettukaan. Sanottiin voan entisten kieltojen jo soaneen laillisen voimansak, jota ei käynyt mielen-mittuulta rikoittaminen. Minun täytyi tästä toaski valittaa mielen-mittannon Peä-toimituksellen, josta asia lykättiin takaisin uuteen tutkintoon. Sillä tavalla juoksutettiin tätä asiata eis-akaisin. Viimeiseltä toki kiellot raukenivat, kahleet kovat katkistuivat. Mutta tulipa nyt taas toinen seikka. Mistä soaha kirjan (tahi painon) kustantajata? kyselin jo monelta, kyselin — voan en saanut; sillä mielen-valaistus ei ouk vielä niin paljon levinnyt tähän Suomen moahan, jotta varavammat miehet tuntisivat sitä velvollisuuteksensak, tievollisissa ja taijollisissa hankkeissa, olla toisillen avullisia, eikä aina ahnehtia tätä rahallista voittoa, mutta myöski väliä tätä henkellistä. Viimeiseltä jo suutuinki, rupeisin itek painattamaan heitä omalla kustannuksellani. Kuin olin jo puoleksi heitä painattanut, niin annoin pois kirjani nuon ikeän, ilman mitättömänä, paino-kustannoksiansak vastaan — Herra Thunbergille, kosk'en tahtonut ruveta kirja-kauppoihen kinaan, ennen tätä jo koitettuani. Olen näillä sanoillani ainoasti tahtonut teillen näytteä miten monet esteet, ja vastukset, meillä on ollut voitettavana suaha näitä lauluja teijän näkyvillen. Onneksiko se siitten lienöön — vaiko vahinkoksi.
[3] Aineensak puolesta eivät suinkaan nämät laulut taivaaseen yletäk, sillä toimittaavat peäkaupunkilaisten melekään huonommaista kansaa, jonka monet turhat tavat ja menot kertoileevat. Voan koska nykyjään luetaan alhaisemmallaki ihmisellä olevan melkeen samallaista ihmis-arvoa kuin ylhäisemmälläkin, niin ei käyk näijen laulujen sen vuoksi alentaminen, nopeemmin voan ylentäminen — aina sitä myöten kuin ovat hyvät tasollisesti, ja sukkelasti, toimittamaan meillen näitä heijän omia käytöksiänsäk. Voan jos tarkoin tutkimme näitä Bellmanin laulelemia, niin ei sillä kyllä jotta lausuuvat mitättömistä asioista; ovatten muutenki, aineensak puolesta, varsin köyhiä; sillä suurin osa, milt'eivät kaikki, puhuuvat melkeen samasta aiheesta, ellei asiasta; josta näkyy että ovat yhestä siemenestä syntyneet, yhestä kannasta kasvaneet. Niin e.m. alkaa ensin moni heistä lausua laulamisesta ja soutamisesta, siitten juohtuu joku juttu juomarista tahi juomisesta, jonka perästä joutuu tanssista tarinat, tahi myöski tappelusta. Vihtoin lausuu hään luonnon kauneuesta, ilman vaiheista ja vaikutuksista, j.n.e. Mutta jos näissä vähissä aineissa on jo kaikki heijän toimensakki, niin on hään ymmärtänyt, aivan merkillisellä tavalla, tällä runollisella juohutuksellansak, osoittoo mainiota älyänsäk, ja avata koko taitonsak avaraisuutta. Sillä se ei ouk juuri aineensa puolesta, mutta tämän aineensak monenaisessa käyttämisessään, kuin hänen Runotar ilmoittaa henkellisensäk luontonsa.
[4] Se onki jo vanhuuestaan ollut Suomalaisten lupa pilkka-runoillansak ilvehtiä, naurattaa, ja häväistä kelvoittomia käytöksiä. Uskommeki tämän keinon olevan monta-monuista parempi kuin sakottamista, ja joutavata käräjän-juoksuttamista; sillä tämmöisiä henkellisiä kurija, ja rankaistuksia, pelkeävät pahempi kuin pirua.
[5] Laulujen niinkuin soittojenki tällä tavoin, lopulla, kesken katkaistaminen ei ouk niin millään tavalla käynyt välttäminen. Mutta mitä heistä tässä vihossa puuttunoon, tavataan jo toisessa lisättynä.
[6] Keskustelek Sampo, Runolisto vuonna 1847, siv. 101.
[7] Mitä heijän laulamiseen kuuluu, niin on enin osa heitä joukossa (ei joukolla) laulettavana — yheltä, kahelta, vai useammaltaki — kuitenkin aina vuorottain. Muutenki heijän täytyy joskus laulaissa, soitantonsak puolesta, vähä mukauntuaki kielemme mukaan; niinkuin e.m. kuin lauletaan sanat soas täst! (Laulussa N:o 13) niin täytyy heijät jyrkkeämmästi laulaa kuin mikä soitosta näytteä.
[8] Koska Bellman näissä lauluissaan otti kuvaillaksensak halvan ja alhaisemman kansan mieltä ja luontoa, pitojansak ja tapojansak, niin totta hänen täytyi myöskin nouvattoo heijän puheitansakki; mitenkäpä hään oisi muuten heitä voinut kuvaistella. Niinpä jos joku sana tuliki hänellä vähän liijaksi sanottu, niin ei meijän piek siitä pahastua, eikä sitä paheksia. Tuloopipa se toisinaanki vielä muillaki monella, kesken puheen — kehnompiaki.
[9] Kahok Esipuhetta, siv. LXII, LXVII-LXXVII Keskustelek: "Forskningar i sjelfva grund-elementerna af Finska språkets grammatik", 16-18 lehen puoliskolla.
[10] Hyväksi heille, jotk'eivät kehtaa kieltämme käsitteä, ellei se maistak vähä omalta heijän murteeltansak, tahi tällä vanhalla kunnottomalla kirjoitus-tavalla — olemme, näissä alla-kirjoitetuissa muistutuksissamme, toimittanut mitkä tässä tienoon Savon sanoja — tavallisellaki kirjakielellä; joistapa kyllä havaihtaan mikä vähäinen heijän välillä on eroitus, ja mikä tyhjä hokkiminen joutavaisista vaivoistaan, ja liijan paljon tuskauntumisesta — heijän on käsittämisessä.
[11] Tällä pienellä värsy-sipaleella, jolla tässä aloitamme näitä suomennoksiamme Bellmanin runon-teoista, ilmoittaa hään jo kaiken hänen aineensakki, josta heissä lauletaanki: rakkauesta muka, ja juomisesta. Se olikin näistä, ja heijän hekkumallisesta elämän-laitasta, kuin kaikki nämät Bellmanin laulut kierteleiksen, jonkapa tähen tässäki sovitamme näitä sanoja heijän aloittimeksi, tahi alku-sanaksi.
Muistetaan myö (on Savon suomea) tahi "muistamme me", — heijät, t. heitä; meijät, t. meitä. — Sy'ämme toisellen lyö, on kyllä muukalaisuus (ruohtalaisuus) puheessamme; mutta koska ei löyvyk kielessämme sanaa, joll' ois sentapaista ymmärtämystä, niin eikös meijän suomeksi täyvyk sitä omistaa? Suomalaiset sanoisivat kyllä, pitemmällä ehkä puheen jatkamisella, "syämme tykkii toista rakastaissa" eli "rakkauesta toista kohtaan"; voan eipä se oisi vielä siihenkään varsin selvästi sanottu, tahi täyvellään (täsmällään). — Sankair (tahi sankari) on taas Norin ja Ruotsin suomalaisten sanan-tapa, kussa i sanan lopulla usseen pistetään viimeisen kerakkeen (tahi puustavin) eteen.
[12] Soitto ilahuttaa, viina mielyttää, ja vaimot huvittaa — niin ylhäistä kuin alhaistakin kansaa; kuitenkin kukiin tavallansak. Siksipä tässä laulussaki lausutaan soitannon mielen-viehättäväisestä luonnosta — liijoitenki vaimo-väessä; josta moni nauru-suinen neitonen on tullut siitä jo sovaistetuksi. Ilmankos Runoilia alkaa jo tässä, leikki-puheillansak, ilvehtiä — jo vainenkin hänen vaikutuksistaan.
Merkillinen on jotta jo muutamassa Franskan-kielisessä ko'otuksessa vanhoista henkellisistä virsistä, nimellä: "Cantiques sur differens sujets de pieté", löytyy tämän laulun soitanto (musik) eli laulanto (melodi) alkain sanoilla: "Chantons, en ce jour, Jesus et sa tendresse!"
Tiijät, t. tiedät. — Joussinen vipu, t. viulun joutsi, jolla viulua soitetaan (ruotiksi "stråke"). Piet t. pidät; — Junkkair, t. junkkari; juuvak, t. juoda; — oppina, t. oppinut.
Tämäki laulu on kahella laulettavana; sillä Muovits itek tässä jo vastaa puolestansa. Fredman on muuan liika-nimi, jonka Bellman oli itelleen omistanut, tullaksensa sillä tunnettu omiltansa.
[13] Tässäkin Runoilia, soitannon ja tanssimisen yllytyksillä, suloisilla sanoillaan kehoittaa ilolliseen ja hempiäiseen elämisen-tapaan.
Paan, t. panne. Huiluis voitteisehen paan; näillä sanoilla tarkoitetaan tässä vähemmin huilun voittelemista (jotta paremmin antaisi muka eäntänsäki, enämmän toki huiluttajan) — Jumalan ruuan ravittamisella, jotta soittaisi muka sitä paremmin.
Sanalla Lempi (Halutar, Cupido, parempi ehkä sanoa lempo?) merkitään tässä muuan nuori neitonen, joka, iloinen ja ylen-annettu, keikkuupi kepiästi, heiskaroopi hempiästi.
Bakkus ("Viinamoinen") josta näissä lauluissa alinomaisesti lausutaan, eli Greekkalaisissa ja Suomalaisissa viinan ja juomisen sekä henkellinen että ruumillinen harjoittaja, jota kunnioitettiin Juoma-Jumalana, hyvän viinan virvoittajana. (Luek "Otava", II osa, p. 138 ja 155).
[14] Kuin Eskolan emäntä Maija Mustotar pyysi Muovitsia (olvelassa yötä oltuansak) sarvellansak soittamahan, pillillänsäk piiskumahan; ja vieläki kehoitti pöyhkiästi ja ylpiästi puettuja piikojansak tanssiin, niin joutuipa kaupunnin Kuulostelia (eli Fiskali) sinnek; jollon Muovits — joka jo ennestäänki oli hänellen velkaa viina-sakkojansak — hiljan puikahti pois, ja läksi tipo-tiensäk.
Koa, t. kaada; lieneeki Muovits vielä ollut pohmelo-peässä, illallisesta ilosta; vaiko unen torkuksissa, koska varoiteltiin häntä laskuja koatamasta; — ta'a, t. takana; — out t. oot, eli olet; — nähhen, t. nähden.
Kuikaksi mainitaan tässä muuan hattu-päinen harakka, häjy hännätöin hevakka, joka koreilla voatteillansak, ja kalliilla kaula-kaluillaan, ylpäiliin muihen piikoin seurassa.
Katehet. Puhek on tässä muka, niinkuin sanotaan "lika-hirrestä tuvassa"; tahi josko oli joukossa muka semmoisiaki vieraita, jotk' eivät mieltyneet tällaisiin menoihin, ja ehkä vielä soavuttivat sanan iästä Kuulosteliallen; niin heitä kaikki käskettiin tästä hiiteen.
Pirun nimellä kunnioittaa tässä Muovits kaupunnin Fiskalia; joka yhtäkkiä tuli Rantakylään, sekä kielettyä tanssia epuuttamaan, että tanssittajoita sakoittamaan. — Ois, t. olisi.
[15] Tämmöisissä juoma-kunnissa ja tanssi-paikoissa — kussa liika-väki, ja kuikka-vieraita, tupahan tunkeiksen, vielä väki-pakollaki — tapahtuu usseen kyllä tappelusta, ja muutaik hävittömyyttä; niinkuin tässä kyllä nytki nähhään ja kuullaan; — rumpail, t. rumpali. Soan, t. saan; — tieh'ns, t. tiehensäk; — tuoh'n, t. tuohon; Tuuvak, t. tuoda; — juuvak, t. juoda.
[16] Tässäki toimittaa meillen Runoilia minkäläisiä iloja, ja huvituksia, soittamisen ja tanssimisen johtattamisella piettiin Jaakkolassa; ja lopettaa laulunsak, niinkuin muulloinki, puheilla — luonnon vaiheista ja vaikutoksista. Soitanto tähäni lauluun on otettu muutamasta vanhasta Norilaisesta kansanlaulusta, joka alkaa: Boer jeg paa det höje fjeld, etc.
lloa-roatais (Savolaista puhetta) merkihtee jotta teki iloa oikeen kunnolla, tahi mahottomasti. — Pa'assa, t. padassa; — piemme, t. pidämme. Jouvuitit, t. joudutit ihteisi: — Oisko, t. olisko; — lymyssä luimin merkihtee "salassa itekseen"; Joka sarvessaan on kiin, t. joka pitää pukin-sarvesta kiini, soittaaksensak muka. Ahti sanotaan olleen muinoisten Suomalaisten "Meri-jumala", jokapa aaltoja hallihti, meren tyrskyt tyyvytteli. — Tuimin tursaita merkihtee meren tyrskyjä.
[17] Sanotaanpa tässä laulussa syytä, minkätähen aina Muovits mieltyi soitantohon, puuttui viina-pulloloihin; sillä, neätsek, kuin oli vaimo-väessä vaivaloinen, narrina naima-kokeissaan.
Rouvissapa, t. krouvissapa (kapakassa, olvelassa, juottilassa). — Kanteil, t. kantelek. Soatti, t. saatti; — Määt, t. mänet; — Uottaa, t. outtaa, odottaa; Uulla, t. Olli, Uolovi.
[18] Eipä paremmin voi kuvaella tämmöisiä leikin-leiriä, kussa seännättömyys ja vallattomuus ovat valloillansak, kuin mikä on tähänki lauluun pantu. Tämänki laulun soitanto tavataan samassa vanhassa ko'otuksessa Franskan-kielisistä henkellisistä lauluista, josta jo muistutuksissamme 3:nella lehen puoliskolla puhuimme; kussa alkaa sanoilla: Tout n'est que vanité; jonkapa soiton-juohotus luullaan myöskin löytyvän "Aleksanderi-juhlan juoma-lauluissa" sepitetty Hendeliltä, esl-johtatuksessansa vaski-sarvehen (i inledningen för obligat-valdthorn).
Kiulunsak. t. olvi-tuoppinsak, eli kannunsak; — Koataa. t. kaataa; viulunsak roataa, merkihtöö jotta soitti hullusti, kahtomatak josko kielet katkiaa, vainko koppa lohkiaa; — Koavuk, t. kaadu; — laukut, t. langat. Soahak, t. saada; — pötköä t. tupakka-massi e. mälli; — loaja, t. laaja; — muutuksissansak, t. mielen-muutuksissaan.
[19] Tässäkin tanssissa — viinan tiloissa, ja olven oloissa — Mähöisellen naurettiin, pilan-päissä peuhattiin. Tehtiin muka "aisan kannattajaksi", kuhun peähän kulettajaksi. Sillä sill'aikoa kuin ukkoa juotettiin, niin kaunista vaimoansak kaulattiin, hyväilivät yks ja toinen. Niinpä ei ouk vanhoin miesten pyrkiä poika-miesten pariin: pitäköön kukin omansak. Eikä suotta sanotakkaan: — jota viina viivytteä, sitä sika imettää.
Teäll', t. täällä; — e'ess' t. edessä. Out, oot, t. olet; — kätessä, t. kädessä; — käess', t. kädessä; — neäts, t. näätse; — keännyit, t. käännyt itseisi; — paak, t. pane; — peä'äs, t. päähäisi; — hä'äss', t. hädässä; — väess', t. väessä; — e'ess', t. edessä; — käyttäit, t. käytät itseisi; — pie, t. pidä; — soa, t. saada; — ois, t. olisi; — myö, t. me; — työ, t. te; — eläs, t. äläs.
[20] Sukkelasti tässäki lauletaan semmoisista tanssiloista, kussa telmätään ja reuhataan; ja kussa toisesta lauletaan, ja nauretaan. Hauskuuteksi, laulaissaan, tulisi laulajan tässäki laulussa — aina, sormillansak, sanojansak, ja asian luontoa myöten osoittoo niitä juotto-rahvaasta, joista lauletaanki.
Ei ouk, t. ei olo; — soan, t. saan; — teköö, t. tekee; — neän, t. nään, näen; — eän', t. ääni; — uottaa, t. outtaa, odottaa; — hyppeä, t. hyppää; — ois. t. olisi; — soaha, t. saada.
[21] Kussakin tanssissa löytyy aina joku, vaimo-väestä (liijoitenki tyttölöistä) joka on muita hilpiämpi, kaunihimpi, ja rikoisampi; sitä kaikki kahteloo, miehet nuoret miettelöö. Niinpä tässäkin, Ullan tanssiessa, ihastuivatten ihanaisuutehensak, ihailivat itek kukiin. Tok ei ouk karvoin kahtomista, eikä puheen uskomista; niinpä Ulla tässäki huikenteli herroin kanssa, hylkäisi omaa hyväänsäk. Soitollinen juohotus tähän lauluun on synnytetty muutaman vanhan minuetti-nimellisen tanssin soittelosta.
E'ess', t. edessä. Paris, tuo Heleenan saapi. Mitenkä Paris, joka oli Troijan muinoisen Kuninkaan Priamon poika, houkuttelemisillansak pois-viekoitteli Spartan Kuninkaan Menelaoksen puolisoa, tuota kaunista ja ihanaista Heleenata (hänen miehensäk muka pois-ollessaan) jostapa siitten syntyi toipa kuuluisa Troijalaisten sota, jota Homerus ikuisti lanluillansak — siitä olette jo ehkä lukeneet "Otavan" I:sessä osassa p. 233, m.m.; mutta näillä sanoilla tarkoitetaan tässä, jotta kuin joutuivat tännek jouhi-noamat, tahik' tanssiin sota-herrat, niin tuli silloin jo vainenki hätä Jussi Julkuisellen, murhe muka morsiamestaan, kuin näki miten toiset häntä halailivat, vielä lisäksi likistivät; ilmankos se — korviansak raapi, kuin se tätä nähhä soapi; ja kuin toiset sitä tanssiin toivat — korvat hänen hullust' soivat. Out, t. olet.
[22] Jokainen omansak kiitteä. Sanotaan: "lapsensak lempokin nuolee". Niimpä tässä juomarit kapakkansak kehuu — viinaansak enin muuta. Niinkuin kapakoissaki usseen kuullaan päihtyneitä miehiä, pullonsak ääreen puhuvan valtakunnan asioista, niin antaa heitä Runoilia tässäkin aina välisten puhua puita heiniä. Näytteä muuten kuin tämä laulu oisi synnytetty 1769 vuuen tienoilla, koska valtakunnan silloin Norrköpingin kaupunnissa kokountuneet Herraspäivän-miehet, neuvoittelivat — Kuninkaan istuimellaan pois-sanottuansak — pankinsak pahasta pulasta, ja aseuttivat raha-asioitansak; joista vähä kyllä Bellman piti huolta — kuin oli voan vähä muka laskussaan, kopikoita taskussaan.
Hyövystä, t. hyödystä; — pi'in, t. pidin; — veän, t. väännän; — piän, t. pidän.
[23] Viinan juonnista, ja juopumuksesta, tässäkin puhutaan. Ensinnik kuinka iloisat monet istuuvat aikojansak kapakassa, ja siitten mitenkä — paljon siellä juotuansak — keäntyyvätten pyllyllään. Tämänki laulun sointoa tavataan Franskalaisessa laulannossa: "Air pe cousi, couça", ja löytyy muka "La Cle de Caveau"-nimellisessä laulujen joukossa, N:o 300.
Oisik, t. olisikin; — juuvak, t. juodaki; — koa'n, t. koavan, kaadun; — aprikoija, (sana soatu venäjän kielestä) merkihtee miettiä, arvaella; — mään, t. mänen; — voatii, t. vaatii, — työ ootten, t. te olette; — soan, t. saan: — oumme myö, t. olemme me.
[24] Näillä joutavilla jaaritoksilla, lapsellisilla lopsutoksilla, joita usseen kuullaan juopuneilta juominkiloissaan — alkaa Bellman näitä viina-virsiänsäk; ja joita hään on tässä ymmärtänyt asettaa niin sukkelasti, että heitä kuullaan mielellään, nauretaanpa vielä peälliseksi.
Juuvaanpa, t. juodaanpa; — kahoppas, t. katsoppas.
[25] Moni laulaapi lasistaan, moni puhuu puttelistaan; ja moni, toella sanottu — viskoo viimeisen kopeekkansak viinaan.
Mosel ja Reini ovat kahta erinäisiä, saksan moasta tuotua, viini-loatua; toinen soatu Mosel-virran, toinen Reini-kymin seutuvilla.
Kappaa, t. kahoppas; — outkos, ootkos, t. oletkos; — soan, t. saan; — outti, t. odotti; — tien, t. teen.
[26] Lystillinen on tämänki laulu, kuin tuota voan kunnollisesti lauletaan, kelvollisesti käytetään.
Moailma, t. maailma; — myöpä, t. mepä; — hyö, t. ne; — työ t. te; — soavat, t. saavat; — päissä, t. päissään; — paak, t. pane; — soarnaavat, t. saarnaavat; — poatuu, t. paatuu; — koatuu, t. kaatuu.
Näitä sanoja laulaessaan, kokee laulaja (tahi toinen, hänen käskyllänsäk) ensin astua pullonsak luokse, pöyvän peähän; ja siitten toas (lasinsak kanssa, kourassaan) käyvä takaperin paikkoillensak; koitellaksensak sillä, jos — mies muka hoipertelee. — Seisoskelein, t. itse seisoskelen.
[27] Viina monta iloitteloopi, lasi monta laulatteloopi. Oisik, t. olisikin; — soahvi, t. saahvi; — käv's, t. kävisi.
Bellmanin omassa käsi-kirjoituksessa löytyy laulun lopulla vielä seuraavainen värssy:
Seisot sa seppä, ja poskella voan
Irvistelet, kuin myö juovaan;
Ammuppas silmäisi soahvihin! Saan
Nauraa, jos suuttuiskin muuan.
Suuhuisi, kultainen, reunallen poat —
Mielek! niin kultoa kallista soat…
Seisot sa seppä, j.n.e.
[28] Monta juonta juopuneella: mikä toruu, mikä torkkuu — mikä nauraa, mikä itkee. Niinpä tässäki laulussa mänöö laulaja, aina välisten, juoturilta lohtutusta hakemaan, viinasta mielen-virvoitusta, kuin oli häntä hyljänyt hyväkin vaimo, piika pilkkana pitänyt.
Voan, t. vaan; — koatuuvat, t. kaatuvat; — hyö, t. he; — hoastatteloovat, t. haastattelevat; — join juovuksiin, t. juotin; — vuo'n, vuuen, t. vuoden; — taijan, t. taidan; — luonn', t. luonna; — kiesau'ta, t. kiesavita. Koa'ak, t. kaada. Muutenkin on muistettavana, jotta neljä viimeiset sanat (t. rivit) kussaki värsyssä, ovat surullisella eänällä, milt'ei itkusilmällä, laulettavana. — Pettit, t. petit.
[29] Istunto. Kaikki vanhat Bakkuksen vapasukuiset kokountuuvat tässä ikeän kuin oikeutta istumaan, koska näitä uusia veikkamoisia siihen kunniaan (tahi kuntaan) meärättiin, ja joukkohonsak laskettiin; jollon paneiksivat juuri pulskihin pukuisihin, julki juhla-voatteisihin. — Vainen, t. vainenkin, e. vain; — vaakuna, t. vapamerkki, jota kilvessään kantelivat vapaallisuutensak merkiksi, ja joihen kuvittamisella aina kokivat tarkoittoo voimallisimpia töitänsäk ja vehkeitänsäk. Köll', t. kölli, eli herja-nimi; — e'ess', t. edessäis. Ann'ttin, t. annettiin; — honka etc.. Näillä, ja seuraavilla sanoilla toimitetaan mimmoista hään sai vapamerkkinsäk. Kissoihin koirihin nai; näillä sanoilla ymmärretään niitä, jotk' eivät eneän tyyvyk omaan seätyynsäk, eikä pysyk vanhoillansak; mutta jotka naivat vieralaisia, tahi suurta sukua, tullaksensak sillä kuuluvaisemmaksi, tahi peästäksensäk entistä korkeampaan muka arvoon; — peäsi, t. pääsi.
[30] Annetaanha aina kunnon miehelle risti rintohinsak, tähti täyvellään, merkiksi hänen kunnollisuutensak: niin eikös siis näillen viinan-sankarillenki voisik semmoisia tarjoittoo, niinkuin tässä nyt tehdäänki? Bakkuspa heitä vielä lahjoittaa, vähä kullenki, sopivaisella latinan-kielisellä mahti-puheella, tahi vertaus-sanalla, niinkuin on tapana ollut monellaki miehellä semmoisella mahtisanalla kaunistuttaa vaakunansak, muillen mieli-muistiksi, itellen ilo-johteeksi.
Tähtiniekka, t. tähtikäs, tähtyri (riddare) — He latinalaiset sanan-parret, joita tässä käytätään, ovat hodie mihi, cras tibi, "tänäin mulle, huomena sulle" (eli "kukiin vuoronsak myötä"). — Patria ubi bene, missä hyvä, siinä eloni; — veni, vidi, vici, "voitinki, nähtyäni, tultuani"; — aut Caesar, aut nihil, "Keisariksi tahikka ei miksikään": eli niinkuin Suomalaiset sanoisivat, "ei puolesta jos ei kokonaisesta".
Pappia, t. keiliä (kägler) — pallo (klot), semmoinen pyörikkö, jolla keiliä heitetään. — Semper adsum, "olen aina saapuvilla", (tahi soatuvilla, e. lässä).
[31] Tämä juhlallinen tähtittäminen, niin kuin tuo toinenki, on tapahtuvana julkisesti ja juhlallisesti, soitolla ja monella johtattamisella, niinkuin seittyisiä tavallisesti sekä nähään että kuullaan. Sempä tähek tulisi myös näitä lauluja, lauluissaan, sopivaisella näyttelemisellä käytettäviksi.
Bom, bom etc. on voan jonku-joutava loilotus-sana, jota laulaissa ainoastaan pannaan toisten sanojen jatkoksi, ja joka ei itekseen merkihtek niin mitään: — veihtet, t. veitset, — puhaltaja, (herold.)
Ne tähän kuuluvaiset Latinalaiset sananparret ovat: tota die, "kaikeks' päiväks'", ja plus ultra, "enin muuta" (eli "ylenpalttisesti").
Muutamassa vanhassa käsi-kirjoituksessa on Bellman saman värsyn sialle asettanut toisen, kussa näytteä kuin olisi sisus-tikkaisilla, tahi pistäväisillä puheillansak, vielä tahtonut vähä tavoittoo papinseätyäkin; ja joka kuuluu arvaten näin:
Olkaatte hiljan!
Jumala viljan
Heittäkee! jo nyt ma kirkkohon mään, —
Pappi on tässä,
Lukkar'ki lässä —
Viinan virsi veisaa hään.
Pappi se juopi niinkuin yks'ki muu;
Lukkar, ei häänkään mikään maito-suu —
Bom, bom etc — mikään maito-suu.
Joukkio, (orden, brödraskap) t. joukkokunta, joukunto.
Joukko aurei velleris, tällä sanalla ymmärretään muista mainittavata kunnia-tähteä Spanian valtakunnassa, kuhuttu "Kulta-nahan tähti".
[32] Niinkuin Tähtiniekkojen, muissaki kansallisissa joukko-kunnissa, muinon täytyivät oikeen polvillansa, ja vieläpä vahvalla valallansak, vahvistaa lupauksiansak lujasti pitää, ja kunniaksensak käytteä tätä heijän kunnian osottamista, niin vannotetaan tässä myöski näitä Bakkuksen uroja samanlaisiin lupauksihin, tässä heijän juhlallisella vietös-juhlalla.
Juomair', t. juomari. — Mun, t. minuhun.
Voijetta; tapa oli myöski ennenmuinon, tämmöisissä juhlallisissa koroitus-juhlissa, voiteilla voijella näitä tähtiniekoiksi koroitettavia, koska heitä ristittiin muka ritariksi, niin kuin vieläki tehhään koska joku moan valtiaksi (e.m. kuninkaaksi t. keisariksi) ruunataan. — Rahakko, sillä nimellä mainitaan tässä sitä miestä, joka oli pantu joukion yhteisiä raha-varoja tallella pitämään (skattmästare, kassör.)
[33] Rukouksen nimellä, ja rukoilemisenki tavalla, on Runoilia tässäki kokenut somasti yhisteä niin juomarin kuin juoppo-kunnanki yhteisiä, ja mahtavampia, anomuksia Bakkuksellen.
Uottaa, t. outtoa, odottaa; — soaha, t. saaha, saada; — kirjahaisiin, t. rukous-kirjahaisi; — nouvappas, t. noudappas. — Perustuskielellä luetaan tässä "ei rakkaaksikaan". Vallan monessa kohin, näissä lauluissa, kahotaan rakkautta viinoa halvemmaksi; mistähän se tulee? Näytteä kyllä kuin olisi Runoilla jo tullut vaimoväen-rakkauestaan rankaistetuksi, voan ei vielä vialliseksi viinasta. Vai rakkauspa se on rakkauski viinaan.
[34] Koska tämä kaunis vesimatka kulki pitkin meren rantaa, niin puhutaan monessa kohin tässä laulussaki paikoista kaupunkin seutuvilla. Tämäki laulanto kuuluu olevan Frankriikista kotoperäisin, kussa sanotaan heijän jo laulanneen sitä kuninkaan Henriki IV:nen aikana.
Reiliin (Norin suomea) t. reilassa, orniukissa, järjestyksessä; — torvi, t. luikku; — syyväk, t. syömään. Drumsjö, t. Drumsö, on joksikin iso meren-soari, kuuluva Moamittari vainajan Siljanderin perillisillen; — Löfö, on toinen ulompana meressä nähtävä soari, joka on Polismestari Janssonin omainen; — Melko, on munan moisio tahi moa-tila meren rannalla, jonka on isäntänä Kauppamies Brenner; — Munksnäsin hovissa asuu Kenral Ramsay; — Meilaks' kuuluu toas Kreiville Kuscheleff-Besborodkolle; — Huoplaks' on Kauppa-neuvos Etholénin moatalo. — Parskuin, t. pärskyin, e. veessä loiskuttain; — koitetta, t. koittoa; — Töölö, vähä tullia ulkopuolella, on jo kaupunkin aluetta. Tässä oli ennen muuan ravintola (värdshus) jossa ryytimoassa tehtyssä suojassa kaupunkilaiset, suvella, aina keiliä heittivät, ja jonka puistossa, ja varvikoissa, hakivat juominkiansak. — Apelles oli muinonen kuuluisa Greekkalainen moalari, jonka tekemiä-kuvia piettiin mahottomassa arvossa; — Lappvikissa on rakennettu Houru- t. Hullu-huonek; — Sandvikissa on Herra Sinibrychowin olut-teko. — Rauhamäki on Ruhtinatar Jussupin linna ja kesä-olo (sommarnöje) ja on kylpyhuoneesta ensimänen Huvila (villa) korkialla kalliolla; — nasta, t. ylimmäinen nokka, huippu; — roiskaa, t. uiskeloo ja porraa t. reäkyy. — Papelo, t. keärittelemä; — semmoisilla joilla vaimoväki, voatetta sotkeissaan, hameitansak kiertää, jott'eivätten kastuis, eikä likaantuisi (keänneet); — suovallaan, t. suotuissaan; — takki, t, nuttu; — peittiin, t. peitti itsensäk.
[35] Tämmöisissä venek-matkoissa täytyy reisuvaisten usseen ensin rannalla, tahi veneessä, hetkesen aikaa outtaa, kunnekka karttua niin paljon väkee jotta on soutomiehillä kylläksi; jollon monesti halvan kansan suusta kuullaan kaikenlaista joutavata ja reuhoavaisla puhetta, niinkuin nyt tässäki kyllä nähhään että kuullaan. Vielä siittenkin veneessä moni jatkaa jaaritoksiansak, tahi lopettaa lopsutoksiansak.
Muikun-mättäjät, t. kalan-latojat, Ruotsiksi (sillpackare); — kölli-mies on herja-sana tarkoittava minkä virka t. ammattimiehen; — survaiseppas, t. tyrkkeäpäs, työnnäppäs, syseäppäs; — vokki, t. rukki; — rossa, t. kaksikko (2 kopeekkaa). — Mitkä nuo? kyseli häneltä vielä Muovitsi, neätsek, kuin rupeisi — veneessä istuissaan — tavoittamaan hänen poviansak; jostapa tyttö suuttui.
[36] Niinkuin olemme uskaltaneet muuttauttamaan Bellmania, runoineen lauluineen, sanoineen soittoneen, Suomenmoahan, niin olemme myöski rohenneet asettamaan tähän Helsinkiin, paikkoja Tukholmillen kuuluvia. Meillä ei suinkaan missään tässä löyvyk Hagan suloisia tahi mieluisia tienoja, kuitenkin olemme vuovanut hakea heitä Kaisaniemessä. Kaisaniemi on epäilämätäk niitä kauniimpia paikkoja meijän kuuluvissa, ilmankos vastapäin moni näistä lauluista kierteleiksen ja levitteleiksen ympärin näitä hänen seutujansak; joihen lehtoja, rantoja ja vesiä, Runoilia usseen kertoileepi, kuvailoopi, ja lauleloopi.
[37] Tässä mieluisassa mehtolassa, kauniissa tapiolassa, Kaisaniemessä kesällä, moni ilta istutahan, puihen alla astutahan, kävelööpi nuori kansa, kauneutta kahtomahan, ilmoa ihailemahan, ravintoa nauttimahan.
[38] Töölöön ilta-hämärässä tultuansak, veneellä vetoisella, pursilla pu'ottavilla, tien monen viittoamalla, olletikkin osottamalla — mikä melskä ja melskek, mikä vaivanen valitus, kavonneista kaluista, kapineistaan kaivanneista?
[39] Sotkek, t. hämmennäk, sevoitak; — konsanaan, t. yhtenään, ainiaan; — huuhat, t. huhdat; — luhat, t. luhtat; — ta'a, t. takana.
[40] Kukapa ei tässä kauniissa laulussa muistelee nähneensäk, tahi kuulleesak, mitenkä moni kaupunkilainen — niin ylhäisestä kuin alhaisestakin kansan seävystä — kiiruhteleiksen sunnuntaina, jo oamusta päiveä, peästä, kesäisinä aikoina, moallen hauskutellaksensak — mikä mihinkin, kuka kuhunkin. Mutta juohtuupi myös mielellemme nämät heijän yritykset, seävyssä alhaisessa ja harjoittamattomassa, monestin, paljaan juopumuksensak tähen, tyhjiksi rauvenneen, milt'ei mitättömiksi. Niinpä sanotaanki: "juok vähemmin, katok kaluis'!"
Kuin t. niinkuin; — ta'a, t. takana: — soa, t. saa; — keäntäiksen, t. keäntää ihtesäk; — pistäiksen, t. pistää itsensäk; — koatui, t. kaatu; — soirahti, t. luiskahti, liukastui; — vullottaa, t. rojottaa, e. venyttelöiksen.
[41] Laitollisemmin ei sovik suinkaan mitenkään kuvaella neityn nuoren ruumiillista kauneutta ja ihanaisuutta, yheltä päin; ja toiselta puolin — hänen ylönmielisyyttänsäk, irtonaisuutta ja vallattomuutta, kuin mitä Runoilia tässäki on kokenut lausua Ullan huikentelevaisesta ja kevyt-mielisestä elämän-laitasta. — Pistiin, t. pisti ihtesäk. — Laukumalla, t. "paukkumalla" (niinkuin ruohtalaisessa luetaan laulussa). Heitteliin, t. heitti itsensäk; — Paphos oli muuan soari Greekan meressä, jonka rannoilla Venus sanotaan meren voahesta syntyneen; ja kussa häntä palveltiin ja rukoiltiin. — Lännetär, t. länsi-tuulen henkitär; — Etelätär, oli taas tytär etelä-tuulen; — Suojatar, ja Suovatar, oli kaksi neitoista, Hempeyen tyttäriä, (af Grecerna).
[42] Moni kaunis piika-lapsi, moni kaupunkin kanainen, on viimenki joutunut näin pahaan katrakkaan, kauan kitkaisteltuansak, viikon vilkaisteltuansak. Kraus luullaan tämän soiton, osaksi ett'ei voan kaikkia, sepittäneen.
Öylöin, t. öyläin, eilän; — keänsiin, t. keänsi ihtesäk; — tei, t. teki; — hä'äss, t. hädässä.
[43] Sanotaan; "joka piteä suuren suun, pitäköön leviän selänki"; sillä moni sana saatattelee, moni puhek puotattelee. Tämä laulu tarkoittaa jo niitä aikoja, jollon Puolan valtakunta jaettiin kolmeen osaan; yksi pala kumpaisellenk. Niin niinnä aikoina soitettiin muuan kaunis soitanto, jota mainittiin "Puolan kuninkaan (tahi kuninkattaren) polskaksi", ja jota mielellään kyllä kaikilta kuultiin. Ainoasti Venäläiset eivät sitä suvaina kuullaksensak; ja heiltäkin oli kovastiki eletty tätä muistuttamasta. Voan siitäkö se Pöllöinen huolinut; — lauloi aina arvollaan, soitti vielä siittenkin. Ilmankos tässä Pöllöistä pöllytettiin, puheistansak pulmutettiin.
Kourissa, t. krouvissa; — pa'uus, t. pahuus; — tuoll', t. tuolla; puol', t. puolen; — peäss', t. päässä; — pling, plingeli-pling, on toas näitä mitättömiä sanoja, joita soitannon vuoksi käytetään ainoastaan toiston jatkoksi.
[44] Joka yön-silmässä lähtöö akkoja ajelemaan, vaimoja vaihtelemaan, niin totta sen kutkuttaa kupeita, kylki kylpyä kysyypi. Tämän soitanto on sama mitä Rousseau on käyttänyt Bergklintin laulussa "vastoin-käymisestä".
Pain, t. "pani" (Norin Suomalaisten puhetta); — suuain, t. suutani; — luikastiin, t. luikastihen — luiskahti. — Pong, pongtuli-pongtuli, on jo toas tämmöisiä Bellmanilta käytätyitä joutavia, laulaissa tavattavia, liika-sanoja — jotka itestään eivät merkihtek niin mitään.
[45] Olettenkos milloinkaan nähneet vanha noita-akka, joka kerjäten kulkoo apua pyytämässä, ennustain, ja taikuuksiansak harjoittain? Niin totta neätten häntä tässä, ihko elävänä. Tahi olettenko koskaan kuulleet mierossa käyvän herännehen vanha ikä-puolisen piika-ihmisen veissaavan henkellisiä virsiänsäk? niin totta kuuletten hänen tässä. Voan on tämäkin, nuorena, saattanut olla muihen ihmisten mukainen, ja iloisa ja naurava: vielä ehkä muita tyttölöitä ynsiämpi ja ylpiämpi; vaikka häntä nyt on vanhuus ja huonous jo voittanut ja painanut.
Vipelen, t. hyppäilen; — kiöpeli, on muuan joutava, missään löytymätöin, henkellinen olento, joka monen mielestä teköö kaikenlaisia moailmassa kummituksia; — vestää, t. miehuu, telmaa.
Polemeija ja pyteheija ovat tässäki varsiin semmoisia tyhjiä ja mitättömiä sanoja ilman niin mitään merkitystä, joita laulannossa tässä käytetään ainoasti toisten jatkoksi.
[46] Vaimo väin hempeys, ja miesten lempeys — ei ouk siihenkään aina luottamista! Bellman on toisinaan ottanut tavaksensak laulattella kertoilemisia Pyhästä Raamatusta. Se oisi toki soanut olla häneltä tekemätäk, sillä löytyyhän niitä aineita muualtakin kyll'kyllä tämmöisiin lauluihin — ei Roamatusta, Niinkuin yhessä laulussa kiitteä ukkoo Noakkia, niin kehuupi hään tässä toisessaki Susannan siveyttä, ja kunniallista käytöstä, koska häntä kahelta kovasti koiteltiin, alaistona vielä ahistettiin.
Ties', t. tiesin; — e'ess, t. edessä; — kosijat, t. kosio-miehet, sulhaiset, ylhät; — mielittelihin, t. heijän teki mielensäk; — viekastelihin, t. viekasteli itsensäk; niinpä viekoittelivat toinen toistansak, sillä jotta sanoivatten olevan jo ajan lähteä päivällisellen, soahaksensak sillä toistaan tästä kotiinsak juoksutetuksi, jotta saisi toinen muka, sillä välillä, yksin yritellä.
[47] Nauruuksi monellenki lausutaan tässä mitenkä ukko Partainen, muuan viinaan joutunut isäntä-mies, laittaa juopunutta Muovitsia kuhtumaan kummi-vieraita lapsensak ristiäiseksi; ynnä heijän keskenäisiä puheitansak, seurustelemisiansak, ja tyhmiä tapojansak; joista arvaa kontti-puheita käyneen tästä lapsen soamisesta.
Selkä-liina, t. satulan loimi (schabrack): — outak, t. odota; — tilari, t. mäys; — tuop', t. tuopa; — telmää, t. rehvata; — voahtena, t. vaahtena; — piek, t. pidäköö; — kujaissa, t. kujissa; — huuvak, t. huuta.
[48] Oivaltaa kyllä jokainen, jotta ylpeys ei sallik suinkaan suurten olla pienten tasalla, eikä rikkaiten istua köyhäin rinnalla; tätä Runoilia tässäki tarkoittaa, koska kaikki hänen kuhutut vieraansak esteleittivät, yksi yhtähällä toinen toisahalla, tullaksensak näihin pienihin pitoihin. Tässä on Runoilla ottanut kuhtuaksensak taivaan vallasväkiä juominkihinsak, joista montaki heistä tässä nimittää. Näistä Greekkalais-Ruomalaisista jumaluuksista oli Venus tahi Aphrodite (Kaunotar, Ihanatar) kauneuen ja ihanaisuuen jumalatar; — Minerva (Tiijätär) oli tievon ja viisauen jumalatar; — Mars, t. Ares (Sotalainen) oli soan jumala; — Pallas (Taitojatar) oli taijollisuuen Toimitar, vaimollisuuen ja rauhallisuuen Suojatar; — Klio (Kertojatar) oli tarinamuksen ja historian Runotar; — Runolan piijat, t. taivaan Runottaret, jotka luvultaan olivat yheksän; — Jupiter, t. Zeus (Taivahainen, t. Leimahtajainen) oli ukkoisen jumala, joka kaikista oli vanhin ja voimallisin; — Pluto (Manalainen) oli manalan ja tuonelan, tahi moan emon (eli moa-sisuksen) jumala; — Apollo (Runamoinen, t. Valaistajainen) oli valon, soiton ja runollisuuen m.m. jumala; Bakkus, t. Dionysios, (Viinamoinen), josta olemme jo paljon lausuneet, oli viinan ja riemahuttelomisen jumala; — Phoebus (Aurinkolainen) oli Aurinkon evustajana; — Melpomene (Surkutteliatar) oli suru-runollisuuen Runotar; — Juno, t. Hera (Emännätär) oli avaruuen ja aviollisuuen jumalatar; Jupiterin oma sirkku ja paras puoliso; — Kupido, t. Amor, Eros, Astrild, (Mielikki) oli lempeyen ja mieli-teon jumalainen. (Kahok 6:lla p:lla).
Rokka on paksumia laijia hernek-velliä, mitä Savossa syyvään; ja rieska t. kisko on ohran-jauhoista tehtyä, uunissa paistettua pannu-kaakkua. — Su'usta, t. suvusta, — Kupido, luek 121:lla p:lla.
Vanhemmassa alkuperäisessä kirjoituksessaan oli Bellman viimeisen värsyn siassa kirjoittanut nämät kaksi seuravaiset:
Mieleksein luulen,
Koska ma kuulen
Taivaanki valtojen joutuvan tänn';
Tuopa on hullu,
Jott' olen tullut
Joksikin juovuksi joutunehen.
Kissat ja koirat
Tännek ne toivat,
Voan ei ne vieraat kun toivottelen.
Vastuus ja vaiva
Mieleni kaivaa,
Kuin ei ouk taivaast' niin ainuakaan.
Bakkusta kiitän,
Vieläpä siitten,
Kuin hään mun mielyttää janottuan'.
Toisetpa heistä . ..
Vähäppäs näistä —
Jopa ma miellyn kuin viinoa suan.
[49] Ikävöittää juomariakin yksin juuvak, ja kaipaa häänkin viina-veljäksiänsäk. Niinpä tässäki kuullaan kujerroksia Kolehmaisen kuolemasta, mies-vanhan vaeltamasta. Usseenpa Runoilia vielä laulaa miehistä näistä männeistä, uroista jo uupuneista, valittamalla heijän vaivojansak, ja kujertain heijän kurjuuttansak.
Takaa t. takana; — vakaa t. vakava; — massi, t. tupakka-kukkaro; — neän, t. näen, nään; — hään, t. hän; — makoo, t. makaa, — kaikkialla, t. kaikin puolin; — teällä, t. täällä; — peällä, t. päällä; — ankkuir, t. ankkuri; — en jouvak, t. en jouda; — en nouvak, t. en nouda,- — mahto, t. mahtoi, — Pling, plang! ja klingeli, plingeli, klingeli plang ovat näitä synnyttämättömiä sanoja, joill' ei ouk pohjoa eikä pereä. — Kurko t. häijy, lempo.
(i) Sovitamme tässä, ilman suotta, ensimäisiä puuttuvaisia yrityksiämme Suomeksi tavoittaa tätä laulua jo 40 vuotta siitten, painettu Tukholmissa v. 1828, Otavan 2:sessa osassa p, 316, laulettavina samalla soiton johtatuksella kuin e'ellinenki. — Peän', t. pääni; — sy'äin, t. sydämmeni. — Ryypyn nyt soatuansak, laulaa mielellä jo mieluisammalla; toki ei kauvan kestänytkään, ennenkuin tuli jo tarvis toisenki soaha.
[50] Tässäki toimitetaan sentapaisia ilo-paikkoja, kussa pahimmatk; merimiehet ja ilkiämmät naisi-ihmiset joutuuvat yhteen, ja kussa tuskin poliisikaan voik käytteä kurinsak.
Käyttäittämään, t. käyttää ihtiäsi; — juuva savua t. veteä savua sanotaan Savossa ja Karjalassa kuin tupakoijaan, eli tupakkata poltetaan; — Hyrsy, t. olut-kannu (ölstänkan); — puo'istapa, t. puodistapa; — ketkistäiksen t. ketkaisteleiksen; — viijään, t. viedään.
[51] Näytteä kyllä niin kuin Bellman — joka jo monestin on lausunut rahvaan ja alhaisen kansan seännöttömistä tavoista, tanssi- ja leikin tiloissa — olisi tässä (tämän laulunsak omistamisella vallas- ja herras-väen seävyillen), ainoasti tahtona osottoo, jotta voisi toisinaanki, soiton ja ilon viehityksillä, heijänki seuroissa, ja tanssiloissa, harjoittoo irstaisuutta; ja että herroissakin tavataan vietteliöitä, niinhyvin kuin muissaki seutuissa; josta jo moni piika parka lie joutunut pilallen — itkeepi kaiken ikeänsäk. — Fröja, t. Freya (Miellytär) oli muinoisten Skandinavilaisten rakkauen ja mieli-suosion jumalatar; jonka veli, Freyr, oli moan heelmellisyyen jumala. Heijän oli vanhemmansak Niordur ja Skade (joka oli jättiläisen Thiassen tytär, ja Fröjan sisär).
Klang, ja plang, ovat mitättömiä ruohtalaisia sanoja, joita ainoasti laulantonsak vuoksi käytetään tässä toisten jatkoksi, ikeän kun muu rallittaminen; — neä, t. näkee; — pi'ää t. pitää; — tei, t. teki.
[52] Tässä Laulaja lausuu hollimiehistä, ja heijän elämä-tapansak. Niimpä nehhäänki vielä nytkin monessa holli-tuvassa kuinka piuvia pannaan, ja mitenkä viinoa siellä viljellään; josta syntyy samalaista ilkeä elämää, josta laulussaki puhutaan — jonkiin-joutavata rähinätä. Vielä sittenki kuin kyytihin tahoitaan, tahi kuin tuloo reissuvaisia, niin vielä kortit kököttää, viinat viivyttää. Siitten lähtiessään ajohon — mikä huuto, ja kilju! Vihtoin hullut — hurjasti ajamaan.
Sotkia, t. hämmenteä: — sälkö, t. rekiveto, kakstalvias-hevoinen; — lennäk, t. juovuk.
[53] Koska joku koiran-silmä oli toisia valehtellut, sanoen "huomenna olevan Joakon-päivä", niin muutamat musikantit (sotaväen soittomiehet) tätä kuultuansak läksivät jo hyvin varhain aamuisella Katajannokkaan, soittamisellansak Ampiaista nostattamaan nimipäivänsäk kunniaksi, toivoen sillä toki jotain suuhunsak soahaksensak; ehkä kyllä yksi heistä oli jo silloin juonut kylläkseen, kosk' ei soittamaankaan kyennyt. Ilmankos hyö sillä voan juoturia, (näin häntä herätettyänsäk) suututtivat, luultuansak heijän voan sillä pilkkoavan häntä.
Hiiskaht', t. hiiskahtanut; — liikaht'. liikahtanut; — soittan't, t. soittanut; — antan't, t. antanut. — Vannoi silmänsäk kouraan, on muuan kova kiroileminen. — Tos', t. tosi.
[54] Mieluisasta Tapiolan mehtolasta tässäkin suloisilla lauletaan sanoilla, laupiammalla vielä laulannolla, koska, Ullan kaupunkista pois lehtiissään, seuraisivat häntä tännek; kussa joivat, kussa söivät, lauloivat ja leikkiä löivät. Juohatus tähän soitantoon luullaan löytyvän muutamassa Pergoleseksen laulannossa "stabat mater".
[55] Tässä laulussa soapi jokainen osaltansak, moni ehkä vielä vähä liijaksiki; sillä "ei sana sioa tiek" ja "soapi aina leikkiä puhua, ehk'ei tarvis irvistellä." Silläpä sanotaankin — "hullu pilaan suuttuu, mies vastaa puolestansa". Muutenkin niin tätä laulaissaan (ja kaikki pöyvän ympärillä istuissaan) niin laulaja aina kerralla, ja vuorotellen, kullenkin — tapojansak myötä — tässä omistaa pullonsak; jollon toinenkin (jollen lauletaan) kohottaa omansak, ja sen tyhjenttäissä laulaavat kaikki toiset yhteisesti ne neljät viimeiset sanat (eli juonet t. rivit) kussaki värsyssä. Tämä soitanto on soatu Naumannin laulannosta, "Gustaf Vasa" nimellisessä käyttäittelemisessä, ja on myöski Envaldssonilta käytetty näyttäilemisessä "Kronofogdarne".
Perättään, t. perättäin. Joka koniin toit, tarkoittaa tässä kontti- t. juoksu-puheita. (X) Nimittäin punssi-maljaiseen. — Pitäät, t. pidät, piäk.
(xx) Tätä viimeisiä värsyä laulaissaan nousoo kaikki vieraat seisaallaan. Muutenki olemme tätä laulua suomentamisessa, paihti monian värsyn lisentämisellä, elikä liijan paljon eroneet tuosta Ruohtalaisesta laulusta, kussa molemmat viimeiset värsyt kuuluisivat arvolla näin:
Voan sie, joka pois lähtiissäis,
Et isännänkään muistiks' jois;
Vaikk' pität pullon käsissäis,
Kuin sanoo; "juoppas pois!"
Semmoista miestä ajetaan
Pois joukostamme, seuroineen,
Ja pulloo suustaan soatetaan —
Jos missään voan sen neän.
Jos hautais tuntuu syvällen, etc.
Jos oot jo soanut kylläkseis,
Niin kiitäk isäntäis, ja juok!
Jos meitä yksi tie täst' veis',
Niin lähek pois, ja juok'!
Voan ensin emännälle myö
Kumartelemme pullon kans';
Olemme juonut kaiken yö-
tä oikeen tavallans'!
Jo tuoni meillen sanan tuo, etc.
[56] Tämä laulu on vuorottain kahelta laulettavana; josta toinen, nuorukainen poikamies, irvis-hammas pilkka-suu, toinen vanha harmaapäinen hassu-peä, vaivaloinen parta-noama. Vaimostapa tässä kumpainenki laulaa. Vanha Jussi Jukarainen surkutteloo tässä nuoren vaimonsak huikentelevaisuutta, kapakassa istuissaan, pullonsak eäressä. Ja toinen, häntä juottaissaan, kyseileepi siinä — miten lie tämän hänen vaimonsak laita? tiijustellaksensak muka sillä — oliko jo hänen omia yö-polkujansak tullut ukollen kuuluvillen? Toinen vastaapi yksinvakaisesti, itku-silmin valittain näitä pahan moailman menoja, kauniin kaupunkin tapoja. Niinpä "kielsi vanha Väinämöinen, epäisi suvannon sulho, vanhan nuorta ottamasta, kaunista käkeimästä". Ilmankos Bellmanki monestin laulaa näistä avion-liitoksista nuorten ja vanhoin välillä. Semmoistapa se lie ollut Joakimin ja Susannanki. Vaikk'ei ollut aina valmis, suinkin suostumaisillahan.
[57] Joka ei ouk ennen juopuneita nähnyt, eikä kapakassa käynyt, niin luetkoon tätä. Niin on siinäki elämä! Muutoinki tässä nauretaan siitä joutavasta ruohtaloimisesta, tahi ruotsin kielen melskoamisesta, jota vielä toisinaanki tavataan monen miehen suussa.
Ohemuksista, s.o. lantehista tahi vyötäryksistä, nivuksista, t. koatioista; — laiki, t. laijiki.
[58] Istuissaan olvelassa, vaan luullessaan olevansak onnelassa, laulaa tässä itekseen muuan viinaan joutunut mies — hyviäkin hyräilemisiä.
[59] Tässä kuvaellaan, tavalla vielä varsinki valaisevalla, sitä torapuhetta ja kinaa, joka syntyy koska syvämmikko ja paha-kurinen juoppo tahtoo toisia toveriansak pakoittaa juomaan, vieläpä väkisekkin; tahi koska, jo liijan paljon juotuansak, estäisivät häntä enämmän tuota nauttimasta. — Muu, t. muuta.
[60] Viikon viinan vimmassa jo elettyänsäk, ja kirouksillansak pahaa miestä jo monesti manattuansak — jopa kuuluu nurkissa jyskeävän ja jyrisevän. Nytpä hätä peällä käypi, pakko paha paiskahtaapi. Hätäpäissään käskeepi jo siltoja siivoamaan, lattiata lakaisemaan, vento-vieraan jouvuttaissa. Sillä välillä aina kuullaan kuinka toinen juoppo, koassa, tahi toisessa tuvassa, pankon-peässä, surkialla suulla vannottaiksen perkeleen omaksi. Kaunis kyllä temppu juomarillen, hyljyksillen hyvä loppu. — Tie, t. teki. — Tahron, t. tahon, tahdon, tahlon. (Silläpä tämä Haikarainen murtaa vähä Renkon-kielellä). — Koassa, t. kodassa.
[61] Moni kahtoo tätä laulua ehkä sopimattomaksi, milt'ei ruokottomaksi; myö sitä vastoin piämme sitä varsin somaksi, vieläpä hyvin hirvittäväksi ja kauniimmaksi ehkä kaikista. Oisi yhtä muka jos syytettäisiin, e.m. vanhoin Greekkalaisten kivestä hakattuita kuvailemia, ja sanoisimme heijän ihmis-ruumiin muotostamisia olevan kovin hävittömiä, kuin kuvailoovat ihmisiä luonnollisessa alastomuuessa; eivät hameessakaan eikä housuissa. Ymmärtäväinen toki arveloo näitä heijän töitänsäk jalollisimmiksi, täyvellisimmiksi, ja taijollisimmiksi ihmisten teoiksi. Niinpä näytteä meistä varsin mahottomaksi synkäisemillä sanoilla, ja luontovaisemmalla tavalla kuvaella tien-ravissa joutuneen, ja siinä jo selvistyneen juomarin omatunnon tuskaa, ja hänen hirmuisia kiroilemisia tästä onnettomuutestaan; sanoen sitä vielä synnyttäjöihensäk syyksi, vika vielä vanhemminsak. Ja vieläpä siittenkin hänen viina-himonsak, ja juoma-halunsak; ja toas, toisappäin, vähä toas ryypättyänsäk, — tästä hänen mielettömästä ihastumisesta, hullusta houraamisesta.
Syntymaa, t. syntymä-moa. — Täksi vuoksi, t. tämän vuoksi. — Päästään, t. päästetään. — Rousut e. rousit, t. raput.
[62] Tässäki laulussa surkutteloo muuan villi viinan-juoja, mikä muka hullu humala-hurja, köyhyyttänsäk ja elämänsäk vaivaloisuutta, juohtuen vielä muistiinsak vanhempiensak varoituksia. Viho-viimeisiäkin voatteen-repaleitansak pois-luovuttamisella, ja tuttavillensak lahjoittamisella, on vielä viina-ryyppy, kovan kuoleman käsissä, hänen ainoa toivonsak, ja viimeinen turvansak.
Karon oli Greekkalaisissa ainoasti muuan Manalassa asuva lossimies, joka lautallansak, ylitik Styx nimellistä Tuonelan koskea, souvatti kuollujen sieluja; soahaksensa heitä sillä tuonek moan navoillen, eli moan sisimmäisiin syvämmihin, ollaksensa siellä — tahi ikuiseen iloon, tahi ijankaikkiseen kavotukseen; ja jonka myö kielellämme kuhtuisimme milloin "Manalan Matiksi", milloin taas "Nurmen" tahi "Tuonelan Tuomaksi" nimittäisimme.
Potakkoita, t. potiisia, pottuja, potaattia, e. moa-omenota, perunoita; — öylöin, t. eilen; massi, t. tupakka-kukkaro; — Tahtou, t. tahdon, tahon; — kahton, t. kahdon, kahon; — juuak, t. juoda; — eissäin, t. edessäin: — väilyn, t. väljyn, välkyn.
[63] Sanalla "Nalli", (joka ruotsiksi merkihtee "karhu") tarkoittaa Runoilia tässä "velkoittajoita" (velka-miehiä), jotka vaatiivat omansak, ilman kennen seälimätäk.
[64] Tässäki tavat muutamaa sanaa juoppo-ämmästäki. Kaikkipa tuo Bellmanki muistaa. Surkutellen häntä suuresti, vielä — hauvalla naurattaa.
[65] Niinkuin toisinaan juomapaikoissa kuullaanki jonnik-joutavia puheita, kaikenlaisia kehumisia, joilla pukurit siellä toisia vatan täyttä valehteloovat, niinpä Bellman tässäki laulussa antaa e.m. muuan vanhan meri-miehen — joku lie maita paljon liikkunut, merta monta laskenut — juteskennella toisillen viina-veljillensäk kaikellaisia kummituksia, maineitansak muista maista, soahaksensak heitä sillä luvin kummastuneiksi, kostoksi muka hyvästä suun ravinnoksesta. Toisetki hyvin jo päihtyneet kuunteloovat avo suin, pystyssä korvin, mitä tämä heillen lasketteloo, joutavia valehteloo. — Härmy (flor).
Tässä mainittu kusiais-viina syntyy sillä että pannaan viina-putteli seisomaan kusiais-pesään; jollon kusiaiset tunkeiksevat avonaisesta suusta tuohon sisään-peästäksensäk, ja joita siiten siilillä viinasta pois siivoitetaan, jollon viina on heistä soanut erinomaisen hyvän ju vilpaan mavun. — Sanalla venus ymmärretään tässä kohin muutamaa kallista ja hyvän-mavusta viina-loatua, jota mainitaan Huile de Venus; ja jota soahaan sillä jotta kuminoita ja kanelia hauotaan viinassa. — Persiko kuhutaan taas toista loatua viinaa, kuhun on pantu persikan nimellisiä he'elmiiä likoon.
[66] Jotapa paljoa mainitaan, niin sitäkin jo paljon toivotaan. Niinpä kuin kuulivat Ullan olevan Kaissaniemellen tulemoinaan, niin läksivät kaikki sinnek, häntä jo rannallen vastaan-ottamaan, sekä laulelivat että soittelivat. Kaunispa onki tämä laulanto, soitanto vielä sitä suloisempi, sanella vielä liljaksikin. — Puijaan, t. tapetaan rihtä, — paak, t. panek.