I.
KÄRSIMYSTEN JA SURUJEN SYVYYDESTÄ.
»Oi Jumala, auta minua! Sillä vedet käyvät hamaan minun sieluuni asti. Minä vajoon syvälle mutaan, jossa ei pohjaa ole; minä olen tullut syviin vesiin ja virta upottaa minut.» Ps. 69:2,3.
»Minä käyn kumarruksissa ja koukussa; koko päivän minä käyn
surupuvussa.» Ps. 38:7.
»Minun sydämeni murheet ovat moninaiset; vie siis minua ulos minun
tuskistani.» Ps. 25:17.
»Herra on kuullut minun itkuni äänen; Herra kuulee minun rukoukseni »
Ps. 6:9,10.
»Minulla oli paljon surua sydämessäni; mutta sinun lohdutuksesi
ilahutti minun sieluni.» Ps. 94:19.
— – Jokainen sydän tuntee oman katkeruutensa; kullakin sielulla on oma surunsa; kullakin ihmiselämällä on myrskyiset ja meluiset päivänsä, jolloin jokin äkkiä noussut kovan onnen tuuli näyttää puhaltavan pois kaikki sen ilot, sen silmän ruoka on pois otettu, ja kaikki sen toiveet ja suunnitelmat, kaikki mitä se ajatteli tehdä tai nauttia, peittyvät niin hämärään pilveen, että on mahdoton nähdä mitään tietä edessään; ihminen ei tiedä mihin sen on mentävä tai mihin sen on paettava apua saadakseen. Luottamus Jumalaan näyttää sillä hetkellä olevan poissa, ihmisellä ei tunnu olevan mitään voimaa, ei mitään toimintakykyä, eikä hän kykene tekemään mitään päätöstä toimiakseen jotain, uskoakseen jotain, välittääkseen jostain; itse maa näyttää horjuvan jalkain alla ja syvyyden lähteet syöksyvät esille.
Kun semmoinen päivä tulee, ajatelkoon ihminen silloin Jumalan liittoa ja rohkaiskoon mieltään. Onko auringon loiste taivaalta kadonnut, siksi että myrsky tuo mukanaan rakeita ja paleltavia tuulia? Onko Jumalan rakkaus muuttunut, siksi että emme voi tuntea sitä huolestuttavassa tilassamme? Onko auringon valo taivaalta kadonnut, siksi että maailma on pimeässä pilvessä ja sakeassa sumussa? Onko Jumala unohtanut antaa valoa kärsivälle sielulle, koska emme voi nähdä, missä meidän tiemme kulkee muutamina lyhyinä päivinä, jotka meille ovat täytetyt tuskallisella hämmennyksellä?
Ei. Jumalan sanoma jokaiselle surulliselle ja murheelliselle sydämelle maan päällä on se, että Jumala on valkeus eikä Hänessä ole yhtään pimeyttä; että Jumala on rakkaus eikä Hänessä ole ollenkaan julmuutta; että Jumala on yksi eikä Hän ole ollenkaan muuttuvainen. Sentähden voimme rohkeasti rukoilla Häntä, rukoilla vapautusta, kun suru ja surkeus valtaa meidät; kun meidän oma tai meidän omaisemme kuolinhetki lähestyy; kun tuomiopäivä tulee, josta on kirjoitettu: »Jumala tekee vanhurskaaksi. Kuka tuomitsee? Kristus on kuollut, niin, paljoa enempi, Hän on myös ylösnoussut ja rukoilee meidän puolesta.» Rom. 8: 33,34. Jumalan rajattomaan rakkauteen, jonka Hän ilmoitti meille Jesuksen Kristuksen elämässä, Hänen täydelliseen ja kokonaiseen tahtoonsa vapahtaa meitä, jonka Jumala ilmoitti Jesuksen Kristuksen kuolemasta, kun Isä ei säästänyt omaa Poikaansa, vaan vapaaehtoisesti antoi Hänen kuolemaan meidän edestämme, tähän rajattomaan rakkauteen voimme me uskoa ja sille jättää itsemme, kohtalomme, perheemme, ruumiimme, sielumme sekä niitten ruumiit ja sielut, joita me rakastamme.
National Sermons.
Ennemmin tai myöhemmin tulee Kristus kaikkien luo kastamaan heitä tulella. Mutta elä luule että tuo tulikaste tulee ihmiselle kerta kaikkiaan, kauhean surun muodossa tai kauhistuttavana todistuksena hänen omasta synnistään ja mitättömyydestään. Ei, useilla ihmisillä — ja kenties parhaimmilla ihmisillä — jatkuu tätä tulta kuukausi kuukaudelta, vuosi vuodelta. Salaisten koetusten kautta, kiusausten, joita ei kukaan ymmärrä paitse Jumala ja he itse, puhdistaa Herra heitä heidän salaisista vioistaan ja opettaa heitä salaisuudessa ymmärtämään viisautta; sen kautta poltetaan heistä pois oman tahdon akanat, itsepetos ja turhamaisuus, jotta vanhurskauttamisen puhdas kulta jäisi jälelle. Kuinka monella lempeällä ja pyhällä sielulla, jotka näyttävät iloisilta ihmissilmistä, onkaan heidän salaiset surunsa. He kantavat näkymätöntä ristiään päivät läpeensä ja paneutuvat sen päälle maata yöksi; ehkä saavat he kantaa sitä vuosi vuodelta hautaan asti, aina Kristuksen valtaistuimen juurelle laskeakseen sen siellä alas; ei kukaan paitse Kristus ja he itse saa koskaan tietää, mitä se oli, mikä se salainen kiusaus oli, minkä Jumala pani sen sielun päälle, joka meidän silmillä nähden näytti olevan liika hyvä tähän maailmaan. Näin Herra vartioitsee kansaansa ja koettelee sitä tulessa, samoin kuin sulattaja istuu uunin ääressä ja tarkastaa sulavaa hopeaa, kunnes hän tietää sen olevan puhdistetun kaikesta kuonasta, kun hän näkee oman kuvansa kuvastuvan siinä.
Town and Country Sermons.
Kärsimysten kautta tuli Kristus täydelliseksi; ja mikä oli paras tie Jesukselle Kristukselle, on varmaan myöskin hyvä tie meille, joskin se on jyrkkä ja orjantappurainen. Asettukaamme hiljaisuuteen Jumalan käden alaiseksi; sillä joskin Hänen kätensä lepää raskaana meidän päällämme, on se myöskin voimakas ja turvallista on levätä sen varassa, eikä kukaan voi repäistä meitä Hänen kädestään, sillä Hänessä me elämme ja liikumme ja olemme. Hän odottaa meitä vuosi vuodelta väsymättömällä kärsivällisyydellä ja antaa meidänkin sentähden välistä odottaa Häntä. Hänessä on täydellinen pelastus ja sentähden riittävä pelastus meille samoin kuin niille, joita rakastamme. Ja vaikkakin me Davidin kanssa menisimme alas tuonelaan, niin löydämme Jumalan siellä niinkuin David (Ps. 139:8; Ps. 16:10) ja tulemme kokemaan, ettei Hän hylkää sieluamme tuonelassa eikä salli pyhäinsä joutuvan häviöön. Usko sinä vaan Jumalaan. Ei mitään sinussa siitä, mitä Hän on luonut, ole joutuva häviöön; sillä se on yksi Jumalan ajatuksista, eikä mitään Hänen ajatuksistaan voi hukkaan joutua. Ei mitään kitketä sinusta pois muuta kuin sinun sairautesi; ei mitään polteta pois sinusta paitse kuona; se sinussa, josta Jumala alussa sanoi: »Tehkäämme ihminen omaksi kuvaksemme!» se on pelastettava ja elävä ijankaikkisesti. Niin, luota Jumalaan ja huuda Hänelle syvyydestä: »Joskin Sinä lyöt minua, rakastan minä Sinua; sillä Sinä rakastit minua Jesuksessa Kristuksessa, ennenkuin maailman perustus laskettiin.»
Sermons — Good News of God.
Oi te murheelliset ja kärsivät sydämet! Huolestuneet ja väsyneet sielut! Katsokaa Kristuksen ristiin! Siinä riippui teidän Kuninkaanne! Murheellisten sielujen Kuningas, ja vielä enempi, surujen Kuningas. Ah, tuskaa ja surua, sortoa ja rasitusta, kuolemaa ja tuonelaa — kaikkia on Hän kasvoihin katsonut, jokaista näistä, ja kokenut niitten voimaa ja opettanut niitä tuntemaan Hänen voimaansa, ja Hän on voittanut ne kuninkaallisesti. Ja sen jälkeen kuin Hän on riippunut kiduttavalla ristillä, on suru tullut jumalalliseksi, Jumalan kaltaiseksi, samoin kuin ilokin on. Kaikki mitä ihmisen turmeltunut luonto pelkää ja halveksii, sen asetti kunniasijalle ristillä Jumala, joka otti sen päälleen ja siunasi ja pyhitti sen ikuisesti. Ja nyt ovat köyhät autuaat, jos ovat sydämessään yhtä köyhiä kuin kukkarossaan; sillä Jesus oli köyhä, ja hengessä köyhäin on taivaan valtakunta. Autuaat ovat nälkäiset, jos he isoovat vanhurskautta niinkuin ruokaa; sillä Jesus isosi, ja isoovaiset ravitaan. Autuaat ovat murheelliset, jos he eivät sure ainoasti omia surujaan, vaan syntejään; sillä Jesus murehti meidän syntejämme, ja ristillä tuli Hän, joka ei synnistä mitään tiennyt, synniksi meidän tähtemme, ja siksi murheelliset saavat lohdutuksen. Autuaat ovat ne, jotka häpeävät itseään ja vihaavat itseään ja nöyryyttävät itsensä Jumalan edessä; sillä ristillä nöyryytti Jesus itsensä, ja sentähden heidät ylennetään. Autuaat ovat hyljätyt ja halveksitut; eivätkö kaikki ihmiset hyljänneet Jesusta hädän hetkellä? Ja miks'ei he silloin myöskin hylkäisi sinua, sinä yksinäinen raukka? Onko opetuslapsi suurempi Mestariaan? Ei, vaan joka tahtoo täydellinen olla, olkoon niinkuin hänen Mestarinsa.
National Sermons.
Elkäämme vanhaan totuttuun tapaan nimittäkö epäuskoa tyytyväisyydeksi; elkäämme asettako lausetta »tapahtukoon Sinun tahtosi» rukoustemme loppuun, siksi ett'emme usko rukouksen kuulemista. Vaan antakaamme Jumalan tahdon olla myös meidän tahtomme ja sitte sanokaamme: »Tapahtukoon Sinun tahtosi!» On olemassa väärää yhtä hyvin kuin totista ja pyhää tyytyväisyyttä. Kun murhe on tullut tai on tulossa tai nähtävästi on välttämätön toisten parhaaksi, sanokaamme silloin Mestarimme kanssa Hänen kuolintaistelussaan: »Ei niinkuin me tahdomme, vaan niinkuin Sinä!» Mutta rukoilkaamme rohkeasti, kunnes olemme saavuttaneet sen asteen.
Letters and Memories of Charles Kingsley.
Kristillisyys sekä kohottaa että syventää niin hyvin inhimillisiä kuin jumalallisia tunteita. Minä olen onnellinen; sillä kuta vähemmän on toivoa, sitä enempi on minun uskottava. Jumala tietää, mikä on parasta meille. Minä olen varma siitä, että me emme sitä tiedä. Minä alan huomata, että pysyväinen antautuminen Jumalan tahtoon on salainen syy pysyväiseen voimaan. »Joka päivä kuoleminen on niinkuin Böhme sanoo, tie jokapäiväseen elämään.»
Letters and Memories.
Kaikissa elämän koettelemuksissa on aina joku apu, jos vain ihminen etsii sitä oikeasta paikasta; ja joskaan se ei tule avuksi, niin tulee se kuitenkin korvaukseksi. Minä puhun mitä olen kokenut. Omasta lohdutuksestani en puhu, vaan siitä tiestä, millä sen saavutin. Sen minä sain yksinkertasesti en taistelemalla, vaan tekemällä voimallisesti työtä siinä, mihin Jumala oli minut asettanut, sekä täysin ja lujasti uskomalla, että Hänen lupauksillaan oli tosi tarkoitus eikä vain kuvannollinen merkitys, ja että Psalmit 10, 27, 34, 37, 107, 112, 123, 126, 146 ovat yhtä totiset meille käytännöllisessä elämässämme, kuin ne olivat vanhan ajan juutalaisille, ja että meidän aikamme epäusko estää ihmisiä yksinkertaisella, lapsellisella uskolla ottamasta vastaan Jumalan lupaukset sanallisessa merkityksessä.
Letters and Memories.
Elä pelkää pilviä, myrskyä ja sadetta; katso sateenkaarta pilvissä jopa itsessään sateessakin. Se on merkkinä siitä, että aurinko paistaa vielä, vaikk'et sinä voi sitä nähdä, ja että korkealla, pilvien yläpuolella on vielä päiväpaistetta, lämpöä ja pilvetön, sininen taivas. Usko Jumalan liittoa. Usko että aurinko voittaa pilvet, lämpö voittaa kylmän, hiljaisuus voittaa myrskyn, kaunis voittaa ruman, valo voittaa pimeyden, ilo voittaa surun, elämä voittaa kuoleman, rakkaus voittaa hävityksen ja nielevät virrat; tämä tapahtuu sen tähden että Jumala on valkeus, Jumala on rakkaus, Jumala on elämä, Jumala on rauha ja ikuinen ilo, Jumala on muuttumaton ja tekee työtä antaakseen elämää, iloa ja rauhaa ihmiselle, eläimelle ja kaikelle luodulle. Se oli sateenkaaren merkitys. Se on todistuksena siitä, että Jumala, joka loi maailman, on ihmisen ystävä ja ylläpitäjä; että Hänen lupauksensa ovat kuin ikuisesti kestävä päiväpaiste, joka on yläpuolella pilviä eikä pimene tai katoa, ei muutu eikä vähääkään vaihtele.
National Sermons.
Ellen minä uskoisi erityiseen Sallimukseen, ihmisten alituiseen kasvatukseen, niinhyvin pahain kuin hyväin, niinhyvin pienten kuin suurten seikkain kautta — ellen minä uskoisi tähän — en minä ollenkaan voisi uskoa mihinkään.
Letters and Memories.
Olkaamme tyytyväiset; me emme tiedä mikä on hyvää meille; vaan Jumala tietää sen. — Se on totta ja sinä huomaat sen todeksi (vaikka Jumala tietää että on hyvin vaikeaa saada ihmiset sitä oppimaan), ettei kristityille ihmisille olisi mitään suurempaa apua kuin tulla Kristuksen kaltaisiksi kärsivällisesti kestämällä ei ainoasti jokapäiväsen elämän kovassa työssä, vaan myös suruissa, vaikeuksissa ja sairauden sattuessa, milloin Jumala armollisessa hyvyydessään suvaitsee koetella heitä minkinlaisella vastoinkäymisellä. Sillä Kristus itsekin tuli sitte kotia iloon, kun ensin oli kärsinyt kipua. Hän ei ennen mennyt ihanuuteen kuin oli ristiinnaulittu. — Se on totta että sairaus ja kaikellaiset vaikeudet lähetetään ojentamaan meitä ja tekemään meille hyvää, mitä taivaallinen Isämme näkee meidän tarvitsevan. Se on totta ja sen tulet sinä huomaamaan todeksi, että ketä Herra rakastaa, sitä Hän kurittaa.
All Saints' Day Sermons.
»Meillä on oleva toivo siinä kärsivällisyydessä ja lohdutuksessa, minkä Raamatut antavat», sanoo Paavali (Rom. 15:4) ja vielä: »Mutta kärsivällisyydestä syntyy täydellinen työ» (Jak. 1:4). Vaan mistä saamme kärsivällisyyttä? Jumala tietää kuinka vaikea ihmisraukkain on tämmöisessä maailmassa aina olla kärsivällisiä. Mutta usko voipi synnyttää kärsivällisyyttä, vaikkei kärsivällisyys voi syntyä itsestään; ja usko kehen? Usko taivaalliseen Isäämme, Kaikkivaltiaaseen Jumalaan itseensä. Hän nimittää itseään »kärsivällisyyden ja lohdutuksen Jumalaksi». Rukoile. Hänen Pyhää Henkeään, ja Hän tekee sinut kärsivälliseksi; rukoile Hänen Pyhää Henkeään ja Hän lohduttaa sinua ja lievittää murheesi. Hän on luvannut antaa Pyhän Henkensä — Lohduttajan, rakkauden, uskon ja kärsivällisyyden Hengen — kaikille niille, jotka sitä rukoilevat. Rukoile Häntä Herran pyhän pöydän ääressä tekemään sinut kärsivälliseksi; rukoile Häntä että sinun oma tahtosi kukistuisi ja muuttuisi Hänen tahtonsa kaltaiseksi. Silloin sinun silmäsi aukenevat; silloin sinä Raamatusta näet varman lupauksen toivosta, ihanuudesta ja pelastuksesta itsellesi ja koko maailmalle; silloin sinä näet Herran ruumiin ja veren siunatussa sakramentissa varman merkin ja pantin, joka siirtyy kädestä käteen, suvusta sukuun, vuodesta toiseen, isältä pojalle, siitä että Hänen lupauksensa täytetään, — että kärsivällisyydestä syntyy täydellinen työ ja että toivo tulee toteutetuksi —, ettei yksikään Herran sana turhaan raukea tai jää syrjään, sillä ne kaikki täytetään.
National Sermons.
Jumala tarkoittaa sillä sinun hyvääsi, kun Hän lyöpi sinut alas, — ehkä Hän tahtoo antaa sinulle siunausta, vaikk'et ole sitä rukoillutkaan, näyttääkseen kuinka vähän sairaloinen tunteellisuus tai itseään kiusaava taistelu auttaa. Viisastelevat luonteet ovat taipuvaiset kiusaamaan itseään sillä tavoin. Semmoisena aikakautena elämästäsi on hyvä tulla uudelleen lapseksi. Tällä en minä tarkoita toistamiseen uudestasyntymistä, vaan mielen muutosta hiljaiseen ihmettelyyn ja lapselliseen luottamukseen, joka sallii kaikkien luontaisten kykyjen, kaikkien Jumalan antamain armolahjain, jotka myrsky on murtanut ja alas taivuttanut, uudestaan lempeästi kukoistaa kimmeltävässä valossa sateen jälkeen — elämän tämmöisenä ajanjaksona saamme vähän huo'ahtaa, emme tarvitse kovin paljon silmäillä taaksepäin tai tutkia itseämme, on parempi kätkeä se semmoiseen aikaan, jolloin mieli on terve ja voimallinen, — vaan nyt kylvemme hiljaisesti Jumalan läsnäolon valossa — tämä on enempi uskon aikakausi kuin työn, alituisen rukouksen aika huolimatta niin paljon selvistä lauseista kuin erityisestä, innokkaasta rukouksesta.
Letters and Memories.
Suru on raskas, mutta ei hedelmätön. Ei mikään tarvitse olla hedelmätön niille, jotka näkevät kaikki seikat niitten oikeassa valossa, renkaina siinä suuressa sekä heidän itsensä että yleisen kehityksen ketjussa. Silloin näkisimme ajan olevan täynnä elämää, huomaisimme kuinka joka silmänräpäys hautautuu ja syntyy lukemattomia tapauksia ja suunnitelmia taivaassa ja maan päällä, se ilmaisee Jumalan ajatuksia meistä — kaikki seikat liikkuvat hiljaa ja varmasti, huolimatta luulluista seisauksista ja hairauksista, edeltä päin määrättyä loppua kohti!
Letters and Memories.
Kaikissa tämän kuolevaisen elämän tapauksissa ja muutoksissa on ainoa lohdutuksemme täydellisesti ja lujasti ja elävästi uskoa siihen muuttumattomaan kuningaskuntaan ja muuttumattomaan Kuninkaaseen. Ainoasti tämä usko voipi antaa meille rauhaa, kärsivällisyyttä ja toivoa, vaikka taivas ja maa ympärillämme järiseisi. Sillä ainoasti siten me saamme nähdä, että se kuningaskunta, jonka alamaisia me olemme, on valon valtakunta eikä pimeyden, totuuden eikä valheen, vapauden eikä orjuuden, anteliaisuuden ja laupeuden eikä vihan ja pelon; että me elämme, liikumme ja olemme ei semmoisessa Jumalassa (»Deus quidam deceptor»), joka kätkee viisauden lapsiltaan, vaan valkeuden Isässä, josta kaikki hyvä ja täydellinen lahja tulee, joka tahtoo kaikkien ihmisten pelastusta ja totuuden tuntoon tulemista. Hänen valtakunnassaan me elämme, ja siihen Kuninkaaseen, jonka Hän on asettanut sitä hallitsemaan, voimme mitä täydellisimmin luottaa. Meidän tähtemme tuli se Kuningas taivaasta alas maan päälle; meidän tähtemme Hän syntyi tänne, meidän tähtemme teki Hän työtä, meidän tähtemme Hän kärsi, kuoli ja nousi jälleen ylös ja istuu ijankaikkisesti Jumalan oikealla kädellä. Emmekö siis voi uskoa ja luottaa Häneen? Antakaamme Hänen tehdä, mitä Hän tahtoo. Antakaamme Hänen johtaa itseämme, mihin Hän tahtoo. Mihin tahansa Hän viepi meitä, on se totuuden ja elämän tietä. Mitä tahansa Hän tekee, on se siitä rajattomasta rakkaudesta meihin, ota Hän osoitti ristillä. Mitä tahansa Hän tekee, kuuluu se siihen ijankaikkiseen suunnitelmaan: ilmoittaa Jumala ihmisille heidän Isästään. Sentähden joskin taivas ja maa järiseisi ympärillämme, luotamme me Häneen; sillä me tiedämme että Hän on sama eilen ja tänään ja ijankaikkisesti.
National Sermons.
Jos me uskomme, että Jumala kasvattaa ihmisiä, ovat kysymykset siitä, milloin, missä ja miten se tapahtuu, ei ainoasti tarpeettomat meille, vaan jos me otamme huomioon kuka on opettaja, ovat ne myös käsittämättömät; on kylliksi että uskomme Herralla ylitse kaiken olevan vaikutusvaltaa meihin kaikella tavoin.
Essaya
Ottamalla huomioon että me lopuksi tulemme totiseen, ylevään ja jumalalliseen elämään, joka on toimeliasta ja voimallista elämää, ei se niin paljoa merkitse, mitä merkillisiä ja väsyttäviä teitä eli minkä tuskallisen ja nöyryyttävän kehityksen kautta olemme saavuttaneet sen. Jos Jumala on rakastanut meitä, jos Jumala tahtoo ottaa vastaan meitä, niin alistukaamme rehellisesti ja nöyrästi Hänen lakinsa alaiseksi: »ketä Herra rakastaa, sitä Hän kurittaa, ja jokaista poikaa Hän pieksää, ketä Hän omakseen ottaa».
All Saints' Day Sermons.
Minä luulen että viisain tapa kantaa surua ei ole se, että koettaa kantaa sitä — niinkauvan kuin ihmistä ei sen kautta estetä jokapäivästen velvollisuuksien täyttämisestä — vaan että antautuu surun valtaan kokonaan ja vapaasti. Kenties on suru lähetetty ottamaan haltuunsa meidät ja jos me tyhjennämme maljan pohjaan asti, löydämme sieltä kenties jonkin parannusaineen, jota emme löytäsi, jos rupeisimme parantelemaan itseämme tai antasimme toisten sitä tehdä. Jos me aivan yksinkertaisesti sanomme: »minä olen viheliäinen, minun tulee olla viheliäinen», silloin saamme ehkä kuulla äänen sanovan: »kuka muu teki sinut viheliäiseksi kuin Jumala? mitä muuta Hän sillä tarkoittaa kuin sinun parastasi?» Ja jos sinun sydämesi vastaa kärsimättömästi: »minunko parastani? en minä sitä halua, vaan minä haluan sitä, jota rakastan», niin vastaa ehkä ääni sisältä: »sinä saat molempia aikanaan».
Letters and Memories.
Kun kaikki ympäri käydään, ei elämän ongelma olekaan niin vaikea, sillä se selviää itsestään — paraimmassa tapauksessa piankin — kuolemassa. Tee mikä oikein on mahdollisimman parhaalla tavalla, ja odota loppua. —
Jos tämä maailma voipi olla viheriä ja kaunis huolimatta sodista, rutosta, onnettomuuksista ja luomakunnan kirouksesta, kuinka ihana silloin tuleva maailma lienee? Lohduttakaamme itseämme, niinkuin Paavali teki (paljoa vaikeampina aikoina) sillä, että nykyisen ajan vaivat eivät ole verrattavat siihen ihanuuteen, joka meille ilmestyy. Rom. 8:18,22. Ei ole oikein mainita sitä Raamatun paikkaa, missä puhutaan luomakunnan huokaamisesta ja tuskasta, mainitsematta toista, nim. ettei se kaukaa huokaa eikä tuskaile. Tahtoisiko äiti, joka on huokaillut ja tuskaa kärsinyt synnyttäessään lapsia maailmaan, hylätä nämä lapset, ettei hänellä olisi ollut näitä tuskia? Meidän tulee uskoa sen päivän tulevan, jolloin maailma ja jokainen ihmisolento siinä, joka todella on huokaillut ja tuskassa ollut, ei tahtoisi kärsittyjä tuskia olemattomiksi silloin vallitsevan täydellisyyden tähden; mutta silloin me katsomme takasin tähän elämään, samoin kuin äiti muistelee kärsittyjä tuskiaan suurella ilolla ja riemulla.
Letters and Memories.
Minä kirjoitan Teille, siksi että jokainen ihmisten osanoton ilmaus voipi tuottaa hiukan lohdutusta, joskaan se ei muuta olisi kuin muistuttaa semmoisia kuin Te, ett'ette ole yksin maailmassa. Minä tiedän ettei mikään voi korvata semmoista tappiota kuin Teidän on, puolison kuolemaa. Mutta vieläkin on rakkautta maailmassa Teidän ympärillänne; eikä hänen rakkautensa ole kuollut, se elää vielä tulevassa maailmassa Teidän tähtenne ja kenties Teidän kanssanne. Sillä miksi eivät he, jotka ovat pois menneet, jos he ovat menneet Herransa tykö, olisi todella lähempänä meitä eikä kauvempana meistä taivaallisessa maailmassa, jossa he rukoilevat edestämme, ja onhan mahdollista että heillä on vaikutusta meihin ja että he johtavat meitä moninaisella tavalla, josta emme täällä kuolevaisten vankilassa voi edes uneksiakaan?
Niin, elkää pelätkö uskoa että hän, jota Te olette rakastaneet, vielä on Teitä lähellä ja Te häntä lähellä, ja te molemmat Jumalaa lähellä, joka kuoli ristillä teidän tähtenne. Tämän enempää en minä voi sanoa. Mutta siinä on lohdutus, jos todella voipi saada sydämensä uskomaan sitä.
Letters and Memories.
– – – Kaikki mitä minä voin sanoa tästä lauseesta, Matt. 22:30 (avioliitosta tulevassa elämässä), on se ettei sillä ole mitään tekemistä minun ja minun vaimoni kanssa. Minä tiedän että kun kuolemattomuus minun suhteeni merkitsee samaa kuin personallisuus, tulevat minun tunteeni häntä kohtaan olemaan samat kuin nyt. Tämä tunne on kehittyvä aivan odottamattomalla tavalla; se voipi mahdollisesti ilmestyä semmoisissa muodoissa, jotka ovat hyvin eroovia tähän elämään kuuluvista pyhimmistä sakramenteista, pyhistä toimista, jotka Jumala on asettanut. Se ei minua ollenkaan huoleta. Minä luulen tämän yhdistyksen olevan kuolemattoman kuin minun oman sieluni, ja minä jätän kaikki hyvän Jumalan huostaan.
Eikö avioliitto ole jokseenkin kuin kuva taivaassa täydelliseksi tulevasta yhdistyksestä? Ja emmekö tule taivaassa jälleen yhdistetyiksi vielä syvemmillä siteillä? Varmaankin, sillä jos Herramme Kristus maan päällä rakasti muutamia enempi kuin toisia, miksi me emme rakastaisi samoin taivaassa, ja kuitenkin rakastaisimme samalla kaikkia?
Näyttääkö siltä kuin minä ala-arvoisena pitäisin maallista onnea? Ei! minä kohotan sitä, kun teen sen korkeamman yhdistyksen sakramentiksi! Eikö se ajatus anna vielä erikoisempaa nautintoa; eikö se revi pois piikkiä jokaisesta ruususta, ja tee jokaista mesimaljaa täysin siunatuksi varmuudeksi tässä elämässä, kun saapi tuntea että meillä on enempi odotettavaa, että kaikki rakkauden ilmaukset täällä ovat vain tulevan täydellisen yhdistyksen heikkoja varjoja, jos me vain täällä työtä teemme, ja teemme niin kuin omaksi autuudeksemme.
Letters and Memories.
Kauhea tunne on saada edelliseen sukupolveen sidotut juuret näennäisesti ylös revityiksi ja sanoa: »Nyt olen irti, minä seison omilla jaloillani ilman mitään vanhempaa perustetta, mihin voisin nojautua». Mutta semmoinen ihminen uskokoon, että Jumala on Abrahamin Jumala, ja että kaikki elävät Hänestä, ja että me emme seiso yksin tai omin apuinemme yhtä vähän kuin lapsena ollessamme äitimme rinnoilla.
Letters and Memories.
»Autuaat ovat ne kuolleet, jotka Herrassa kuolevat; sillä he lepäävät töistään, mutta heidän työnsä seuraavat heitä.» Ilm. 14:13.
He lepäävät töistään. Ohitse ja ijankaikkisesti loppuneet ovat kaikki heidän taistelunsa, pettymyksensä, erhetyksensä, taantumisensa, jotka tekivät heidät onnettomiksi täällä, koska eivät täydellisesti voineet tehdä Jumalan tahtoa. Mutta heidän työnsä seuraavat heitä. Se hyvä, mitä he tekivät maan päällä — se ei ole ohitse eikä ole loppunut. Se ei voi kuolla. Se elää ja kasvaa ijankaikkisesti, se seuraa heidän jälessään, kauvan sen jälkeen kuin he ovat kuolleet, ja kantaa hedelmää ijankaikkista elämää varten ei ainoasti heissä, vaan ihmisissä, joita he eivät ole koskaan nähneet ja vielä syntymättömissä sukupolvissa.
Good News of God — Sermons.
»Vähän ajan perästä ette näe minua, ja taas vähän ajan perästä te näette minut; sillä minä menen Isän tykö», sanoi Herramme puhuessaan omasta kuolemastaan murheellisille oppilailleen. Joh. 16:16. Ja jos näin on Kristuksen kanssa, silloin on samoin myös niitten kanssa, jotka ovat Kristuksen omat ja joita me rakastamme. He ovat osalliset Hänen kuolemaansa ja sentähden myös osalliset Hänen ylösnousemiseensa. Uskokaamme tämä siunattu sanoma kokonaan ja olkaamme rauhassa. Vähän aikaa näemme heitä, ja vähän ajan kuluttua emme näe heitä. Mutta miksi emme? Siksi että he ovat menneet Isän tykö — kaiken elämän ja voiman, kaiken valon ja rakkauden lähteeseen ja alkuperään, että he saisivat elämää Hänen elämästään, voimaa Hänen voimastaan, valoa Hänen valostaan, rakkaudestaan — eikä varmaankaan turhan takia. Totisesti ei turhan takia. Sillä jos he seurasivat Kristusta täällä maan päällä eivätkä käyttäneet lahjojaan ainoasti itseään varten, jos he tulevat Kristuksen kaltaisiksi nähdessään Hänet semmoisena kuin Hän on, niin totisesti eivät he käytä lahjojaan itseään varten, mutta Kristuksen tavalla käyttävät niitä rakkaittensa hyväksi. He voivat varmaankin samoin kuin Kristus tulla ja mennä näkymättöminä. Samoin kuin Kristus voivat he kenties hengähtää rauhattomiin sydämiimme ja sanoa: »Rauha olkoon teille!» Eikä se ole turhaan — sillä mitä he tekivät meidän edestämme ollessaan vielä maan päällä, sen he voivat tehdä paljoa kokonaisemmin ollessaan taivaassa. He näyttävät jättäneen meidät ja me kenties itkemme ja murehdimme. Mutta se päivä on tuleva, jolloin harso otetaan pois silmiltämme ja me näemme heidät semmoisina kuin he ovat — Kristuksen kanssa ja Kristuksessa ijankaikkisesti — emmekä enää muista suruamme ilon tähden, että vielä yksi ihmisolento on tullut ainoaan totiseen, todelliseen ja ijankaikkiseen maailmaan, jossa ei ole tautia, ei epäjärjestystä, muutosta, katoovaisuutta eikä kuolemaa, sillä sehän, ei ole muu kuin Isän helma.
All Saints' Day Sermons.
Vaikka maallinen rakkaus näyttäsi meistä niin ihanalta, että kaikki muutos siitä tuntuisi muutokselta huonompaan päin, tulemme kerran toiseen kokemukseen. Mitä vaatii järki (ja usko, joka on näkymättömän maailman järki) meiltä muuta kuin että teemme sen johtopäätöksen, että jos on jotain muutosta rakkaudessamme, on se totisesti paljoa parempaan päin?
Letters and Memories.
Mitä muuta on totinen ijankaikkinen elämä — Jumalan ja Kristuksen elämä — muuta kuin elämää rakkaudessa, elämää täysin toimellisessa, uhraavassa hyvyydessä, joka on kaikkien kokonaisten olentojen ainoa totinen elämä, joko maan päällä tai taivaassa — taivaassa yhtä hyvin kuin maan päällä. Kuvitelkaa mielessänne enkeleitä ja pyhiä taivaassa (sillä jokaisella lienee jonkinlainen käsitys heistä), ja koetelkaa kuvailla, mitä teidän rakkaimpienne sielut siellä haudan tuolla puolen nyt toimivat; mutta muistakaa että jos hurskaat taivaassa elävät ijankaikkista elämää, elävät he varmaan hyödyllistä elämää, joka on täynnä rakkautta ja hyviä töitä.
On niitä, jotka uskovat semmoista, mitä me olemme kovin taipuvaiset unohtamaan, nimittäin että ijankaikkinen elämä ei voi olla itsekästä eikä tyhjää elämää, jota vietetään ainoasti itse olemalla onnellisia. He uskovat etteivät hurskaat taivaassa ole toimettomia, vaan että he ijankaikkisesti ihmiskuntaa auttavat, ja tekevät tarvitseville sieluille kaikellaisia hyviä palveluksia. Minä en ymmärrä, miksi he eivät olisi oikeassa. Sillä jos hurskasten halu oli tehdä hyvää maan päällä, kuinka paljoa, enemmän heillä on se hyvä halu taivaassa. Jos he auttoivat kärsiviä ihmisraukkoja ja lohduttivat murheellisia täällä maailmassa, kuinka paljoa halukkaampia he ovatkaan auttamaan ja lohduttamaan heitä nyt, kun heillä on ijankaikkisen elämän täysi voima, täysi vapaus, täysi rakkaus ja into. Jos Jumalan rakkauden tuli lämmitti ja pehmensi heidän sydämiään täällä, kuinka paljoa enempi siellä! Jos he elivät Jumalan rakkauselämää täällä, kuinka paljoa enempi siellä, Jumalan istuimen ja Kristuksen kasvoin edessä!
Ja jos joku tahtoo sanoa, että hyväin ihmisten sielut taivaassa eivät voi auttaa meitä, jotka olemme täällä maan päällä, vastaan minä: Milloin olette nousseet ylös taivaaseen saamaan selkoa siitä? Jos te joskus olisitte olleet siellä, olkaamme varmat että teillä olisi parempia tietoja tuotavana meille kuin tämä, että ne, joita olemme kunnioittaneet ja rakastaneet maan päällä, ovat menettäneet voimansa, joka heillä täällä oli lohduttaakseen meitä, jotka taistelemme täällä alhaalla.
Ei, me tahdomme uskoa — mitä jokainen, joka kadottaa rakkaan ystävän, on ennemmin tai myöhemmin uskova, — että ne, joita olemme kunnioittaneet ja rakastaneet, ovat kuitenkin hengessä meitä läsnä, vaikkakin ovat pois otetut silmäimme edestä; että he vielä taistelevat puolestamme heidän Herransa Kristuksen lipun ympärillä ja vielä tekevät työtä meidän edestämme Hänen rakkauselämänsä voimassa, samoin kuin he elävät Hänessä ja Hänestä ijankaikkisesti.
Tosin emme tarvitse rukoilla heitä, ikäänkuin he tahtoisivat auttaa meitä heidän oman tahtonsa perustuksella. He tekevät Jumalan tahdon eikä omansa, kulkevat Jumalan asioilla eikä omillaan. Meille on kylliksi, jos rukoilemme Jumalaamme ja Isäämme itseään. Ja mitä on meidän rukoiltava? »Isä, Sinun tahtosi tapahtukoon niin maassa kuin taivaissa!»
Good News of God — Sermons.
Eikö ole riittävä se ainoa ajatus, että meidän rakkaamme nukkuvat Kristuksessa? He nukkuvat Kristuksessa ja sentähden rajattoman hellyyden, osanoton, huolenpidon ja rakkauden ympäröiminä. He nukkuvat Jesuksessa; ja Hän on elämä, siksi nukkuvat he elämässä. He nukkuvat Jesuksessa; ja Hän on valkeus, sentähden nukkuvat he valkeudessa. He nukkuvat Jesuksessa; ja Hän on rakkaus, sentähden nukkuvat he rakkaudessa. Ja mikä voipi olla parempi? Se on parempi — että he, jotka nukkuvat Jesuksessa, varmaan heräävät. Sillä niinkuin on kirjoitettu, on Hän virvoittava, herättävä, elämää antava Henki; sentähden on Hänessä nukkuminen samaa kuin nukkuisi itsessään elämän ja voiman lähteessä ja alkuperässä. Koska kaikki meidän kyvyt ja lahjat täällä maan päällä tulevat Jesukselta, on Hän varmaan antava meille enempi ja jalompia antimia, kun me nukumme Hänessä ja heräämme Hänessä ijankaikkiseen ylösnousemuselämään. Ja mikä enempi, sillä kirjoitettu on, että Hän on ottava luokseen ne, jotka Jesuksessa nukkuvat. Viimeisenä päivänä me näemme heidät, joita rakastimme, kasvoista kasvoihin — ja ennenkin sitä päivää, elkää epäilkö sitä. Usein kun Kristus lähestyy meitä hengessä, ei Hän tule yksin, vaan rakastavat sielut, sielut, joita tunsimme heidän vaeltaessaan lihassa täällä maan päällä, tulevat Hänen seurassaan ja viivähtävät sydämemme läheisyydessä ja sekoittavat kuiskeensa Hänen ääneensä ja kehoituksiinsa, joka rakastaa meitä ja tahtoo johtaa meitä neuvoillaan täällä ja sitte vastaan ottaa meidät ihanuuteen, jossa saamme tavata nämä meidän rakkaamme — ei semmoisina laihoina varjoina, jotka liitelevät autioilla ja muodottomilla aukeilla, niinkuin esi-isämme heitä kuvailivat — vaan semmoisina kuin kerran tunsimme heidät, sillä eroituksella ainoasti että liha on poissa, mutta todellinen hengellinen ruumis on jälellä, jonka peitteenä ja kuorena liha ja veri vain on ollut, ja joka on täydellisemmin ja kokonaisemmin elävä ja rakastava kuin aikaisempi ruumis, koska se on Kristuksessa, joka on elämän lähde, ja koska se on ijankaikkisesti Hänessä vapautettu helvetistä ja kuolemasta.
Ja jos te toivotte merkkiä siitä, että asianlaita on niin, tulkaa pyhälle ehtoolliselle ja ottakaa leipä ja viini merkiksi siitä, että teidän ruumiinne ja heidän, teidän sielunne ja heidän ravitaan samasta ijankaikkisen elämän lähteestä — tuosta kuolleesta, ylösnousneesta ja ijankaikkisesti elävästä Jesuksen Kristuksen ruumiista, jonka Hän on antanut alttiiksi maailman elämän edestä.
M.S.S. Sermons.
Me tiedämme että tuskat tulevat — kauheat tappiot, surettavat ja merkilliset murheet. Ne tulevat meille, Jumala meitä kaikkia auttakoon! Mutta keneltä ne tulevat? Kuka on elämän ja kuoleman Herra? Kuka on ilon ja surun Herra? Eikö se ole tärkein kaikista kysymyksistä? Ja eikö vastaus siihen ole tärkein kaikista vastauksista? Se on Jumalan Pyhä Henki, se Henki, joka käy ulos Isästä ja Pojasta; sen Isän Henki, joka rakasti maailmaa niin, ett'ei säästänyt ainoaa Poikaansa; sen Pojan Henki, joka rakasti maailmaa niin, että alensi itsensä sen edestä ristinkuolemaan asti; se Henki, joka on Lohduttaja ja joka sanoo: »Minä olen nähnyt sinun tiesi ja tahdon parantaa sinut, Minä tahdon myös johtaa sinua ja antaa sinulle ja sinun surevaisillesi lohdutuksen. Minä puhun rauhaa sille, joka on lähellä ja sille, joka kaukana on, sanoo Herra; ja Minä tahdon parantaa hänet.» Es. 57:18,19. Eikö se ole mitä siunatuin sanoma, että Hän, joka ottaa, on se sama, joka antaa? Että Hän, joka murheelliseksi tekee, on se sama, joka lohduttaa?
All Saints' Day Sermons.
Se on siunattu sanoma, että Jumala itse on Lohduttaja. Se on siunattu sanoma, että Hän, joka lyöpi, tahtoo myös parantaa; että Hän, joka ojentaa surun maljan, tahtoo myös antaa voimia tyhjentämään sen. Se on siunattu sanoma, että koetus ei ole rangaistus, vaan Isän kuritus. Se on siunattu sanoma, että koko meidän tehtävämme on lapsen tehtävä — Pojan, joka kuolon tuskassaan sanoi: Isä, tapahtukoon Sinun tahtosi eikä Minun. Se on siunattu sanoma, että meidän Lohduttajamme on Henki, joka lohdutti Kristusta, itseään Poikaa, ja käypi ulos sekä Isästä että Pojasta ja tahtoo sanoa meille, että Kristuksessa olemme me todellisesti ja varsinaisesti Jumalan lapsia, jotka suurimmassa puutteessamme voimme huutaa Hänelle: »Isä!» täysin ymmärtäen, mitä tämä kuninkaallinen sana sisältää.
All Saints’ Day Sermons.