II.
SYNNIN SYVYYDESTÄ.
»Sillä lukemattomat vaivat ovat minun piirittäneet; minun syntini ovat minun ottaneet kiini, niin etten minä taida nähdä, ne ovat useammat kuin hiukset päässäni, ja minun sydämeni on vaipunut minussa.» Ps. 40:13.
»Minä tunnen pahat tekoni, ja minun syntini on aina edessäni. Sinua ainoata vastaan minä syntiä tein, ja pahasti tein Sinun edessäsi.» Ps. 51:5,6.
»Minä sanoin: minä tunnustan Herralle minun pahat tekoni; ja Sinä
annoit anteeksi minun syntini vääryyden.» Ps. 32:5.
»Autuas on se, jonka pahat teot ovat annetut anteeksi, ja jonka synnit
ovat peitetyt.» Ps. 32:1.
»Sinun tykönäsi on anteeksi antamus, että Sinua peljättäisiin.» Ps.
130:4.
Jumala ei ole teitä vastaan, vaan teidän puolestanne elämän kaikissa taisteluissa; Hän toivoo teidän pääsevän varmasti niitten läpi ja voittavan; ja Hän tahtoo kuulla teidän huutonne syvyydestä ja auttaa teitä. Kun te sentähden huomaatte joutuvanne harhaan, hyvin harhaan, elkää silloin huutako tälle tai tuolle ihmiselle: »Tule ja auta minua; auta minua vähän oikeaan, ennenkuin Jumala tulee ja löytää minut väärältä tieltä ja rankaisee minua». Huuda Jumalalle itselleen, Kristukselle itselleen; rukoile Häntä nostamaan sinua jaloilleen, rukoile Häntä saattamaan sinut jälleen oikealle tielle. Elä ole niinkuin Pietari ennen kääntymistään eläkä huuda: »Mene pois minun tyköäni, Herra; sillä minä olen syntinen ihminen; odota vähän, kunnes minä olen noussut ja pessyt pois likapilkkuni ja siistinyt itseni jotakuinkin siedettävään järjestykseen». Elä näin huuda, vaan huuda: »Tule pian Herra, nyt heti — juuri siksi että minä olen syntinen ihminen; juuri siksi että minua on helppo eksyttää ja estää pyrkimästä eteenpäin taistelussani minun omia syntiäni ja pahuuttani vastaan; siksi että olen laiska ja tyhmä; siksi että minä olen väärä ja paheita täynnä, sentähden nouse Sinä voimassasi ja tule minun luokseni, Sinun kurjan olentosi, Sinun kadotetun lapsesi luokse, ja tue minua suurella voimallasi. Kohota minua, sillä minä olen hyvin syvälle langennut; vapauta minut, sillä minä olen eksynyt Sinun terveelliseltä ja varmalta maantieltäsi syvälle liejuun, jossa ei ole mitään lujaa perustusta. Minä en voi auttaa itseäni, ja ellet sinä auta minua, olen minä kadotettu.»
Tehkää niin. Rukoilkaa niin. Elkää antako syntinne ja pahuutenne tulla eroittajaksi Kristuksen ja teidän väliin, vaan pitäkää se suurimpana syynä huutaa Kristuksen puoleen, joka on läsnä. Silloin tahtoo Hän vapauttaa teidät joko lempeillä tai ankarilla keinoilla, ja Hän tahtoo asettaa jalkanne lujalle perustukselle ja johtaa teidän tienne, että te kärsivällisesti vaeltaisitte teidän eteenne asetetulla elontiellä ja Jumalan käskyjen poluilla, joilla ei kuolemaa ollenkaan ole.
Good News of God, Sermons.
Mitä on meidän tehtävä, kun meidän syntimme tekevät meidät kerran rauhattomiksi, niinkuin varmaan on kerran tapahtuva? Mitäpä muuta kuin avata silmämme ja nähdä, että Jumalan luomille miehille ja naisille on ainoa keino totella Häntä. Mitenkä voisimme viihtyä tekemällä muuta? Pahoin on taistella Jumalaa vastaan. Mutta joku voipi ehkä sanoa: »minä tiedän syntiä tehneeni, ja minä toivon ja halajan totella Jumalaa; mutta minä olen niin heikko ja minun syntini pitävät minua niin kiini, etten minä voi totella Jumalaa. Minä halajan sitä. Minä tunnen ja tiedän, kun katson jälelleni päin, että kaikki minun syntini ja häpeäni johtuu siitä, että minä olin ylpeä ja itsepäinen ja päätin kulkea omia teitäni. Vaan minä en voi tehdä sitä oikein.»
Elä lankea epätoivoon sentähden, sieluparka! Se on tuhannen kertaa parempi, kun sanot ett'et voi tehdä sitä oikein, kuin jos sanoisit voivasi tehdä sen. Sillä ne, jotka todella tuntevat, ett’eivät voi tehdä sitä oikein — ne, jotka todella ovat väsyneet ja nääntyneet syntikuormansa alla — ne, jotka ovat väsyneet omaan tahtoonsa ja tuntevat olevansa valmiit heittäytymään pitkälleen ja kuolemaan kuin uupunut hevonen ja sanovat: »Jumala, ota minut pois, mihin paikkaan tahansa; minä en kelpaa elämään tämän maan päällä, ja olen häpeäksi ja vaivaksi itselleni öin päivin» — ne, jotka ovat semmoisessa sielun tilassa, ovat hyvin lähellä ottamaan vastaan suloisen sanoman.
Jumala tietää yhtä hyvin kuin te, jopa tuhannen kertaa paremmin, mitä vastaan teidän on taisteltava. Hän tietää sen — mitäpä Hän ei tietäisi? Rukoilkaa sentähden Häntä. Huutakaa Hänen puoleensa, että Hän tekisi teidän tahtonne Hänen oman tahtonsa kaltaiseksi, jotta te rakastaisitte, mitä Hän rakastaa, vihaisitte, mitä Hän vihaa ja tekisitte, mitä Hän toivoo teidän tekevän; näin tulette te varmaan huomaamaan todeksi, että ne, jotka koettavat tehdä oikein ja kuitenkin tietävät, etteivät he itse voi tehdä oikein, Jumala on johtava oikeaan.
National Sermons
Sana synti on kreikan kielestä suoranaisesti käännetty niinkuin se merkitsee eikä sen tarkotuksen mukaan, mihin se tähtää; ja se että jokainen harha-askel tuopi mukanaan rangaistuksen, on minulle paras sanoma ja antaa minulle toivoa sekä minua itseäni että jokaista ihmisolentoa varten, joka on ollut, joka on ja joka tulee, sillä minä näen heidät kaikki isällisen kasvatuksen alaisina lapsina, jonka kautta he oppivat tuntemaan ja käyttämään omia voimiaan Jumalan huoneessa, maailman kaikkeudessa, ja Jumalan työssä; ja siinä määrin kuin he oppivat tekemään tätä, saavuttavat he pelastuksen — tämä sana käännettynä: hengen hyvinvointi ja täydellisyys, joka samoin kuin ruumiin hyvinvointi palkitsee itsensä.
Letters and Memories.
Jos se ajatus, että teitä rangaistaan syntinne tähden, tulee murheena ylitsenne, niin murehtikaa syntiänne, vaan elkää sitä onnea, jota ne ovat estäneet. Kiittäkää ennemmin Jumalaa, että Hän pysähytti teidät ajoissa, ja muistakaa Hänen lupauksensa siitä, että Hän kohottaa meidät, jos otamme opiksi Hänen kurituksensa.
Letters and Memories.
Voi kuinka moni ymmärtämätön ihmisraukka, joka elää kurjuudessa ja häpeässä, jolla on paha omatunto ja murheellinen sydän, koettaa unhottaa syntinsä ja surunsa; mutta se ei kuitenkaan onnistu. Hän on sairaana ja väsyneenä synnistä. Hän on onneton ja tietää tuskin itsekään miksi. Hänen sydämessään on halu, kaipuu, nälkä johonkin parempaan. Silloin hän alkaa muistella taivaallisen Isänsä kotia. Vanhoja sanoja, joita hän oppi lapsuudessaan, vanhoja hyviä sanoja hänen katekismostaan ja Raamatustaan johtuu hänen mieleensä. Hän oli unohtanut ne, kenties nauranut niille hulluutensa päivinä. Mutta nyt tulevat ne esiin, hän ei tiedä mistä, aivan kuin sievät hengettäret, jotka liitelevät esille. Ja hän häpiää niitten edessä. Tuo vanha ja rakas opetus vetää nuhteita hänen tuntonsa eteen, ja lopuksi sanoo hän: »Suokoon Jumala, että jälleen olisin pieni lapsi; vielä kerran pieni viaton lapsi äitini sylissä! Ehkä minä olen ollut mieletön ja nuo vanhat sunnuntaikirjat olivat oikeassa. Minä olen kaikessa tapauksessa surkuteltava! Minä luulin olevani oma herrani; vaan kenties kun kaikki ympäri käydään, onkin Hän, josta luin noissa vanhoissa sunnuntaikirjoissa, minun Herrani. Kaikessa tapauksessa en minä ole oma herrani; minä olen orja. Kenties olen minä taistellut Häntä vastaan, Herraa Jumalaa vastaan, koko tuona aikana, ja nyt on Hän näyttänyt minulle, että Hän on voimallisin meistä kahdesta.»
Kun Herra on vetänyt ihmistä näin pitkälle, pysähtyykö Hän silloin? Ei, Hän ei jätä työtään keskentekoiseksi. Jos työ jääpi puolitiehen, silloin on pysähtymiseen meidän syymme, Hän ei pysähdy. Joka Hänen luokseen tulee, tulkoonpa sekavalla, tyhmällä taikkapa vielä jäykällä tavalla, sitä ei Hän suinkaan heitä ulos. Hän tekee heidät mahdollisesti vielä murheellisemmiksi parantaakseen heitä tuosta sekavuudesta ja jäykkyydestä; sillä Hän on lääkäri, joka ei koskaan lähetä potilasta pois luotaan tai anna hänen odottaa tuntiakaan.
National Sermons.
Tuo siunattu Augustinus tuli tuntemaan, ettei hän koskaan voisi voittaa omia syntiään tuumimalla itsensä kanssa eli jollain muulla tavalla, ennenkuin hän tuli tuntemaan Jumalan ja näkemään että Jumala on Herra. Ja kun hänen henkensä oli murtunut, kun hän näki olevansa hullu ja sokea — silloin tulivat esille ne vanhat sanat, mitä hän oli oppinut äitinsä helmoissa, ja hän ymmärsi että Jumala oli valvonut hänen tähtensä ja johtanut häntä; Hän oli sallinut hänen kulkea vääriä teitä ainoasti näyttääkseen hänelle kuinka hullua on kulkea väärillä urilla; Hän oli pitänyt huolta hänestä, kulettanut häntä, puhunut omantunnon kautta, houkutellut häntä takasin ainoan totisen onnen puoleen, aivan kuin rakastava isä menettelee uppiniskaisen, itsepäisen lapsen kanssa; ja hänestä tuli muuttunut ihminen. Johtakoon Jumala suuressa laupeudessaan meitä tähän siunattuun tilaan, silloin kun Hänen aikansa on. Ja jos Hän johtaa meitä siihen, ei se niin paljoa merkitse, tulemmeko siihen ilon vai surun kautta, kunnian tai häpeän kautta, Edenin puiston tai kuoleman varjon laakson läpi. Sillä mitä se tekee, jos lääke on katkera, kunhan se pelastaa elämämme?
National Sermons.
Teidän synnin tuntonne ei ole haaveilua; se on yksinkertasesti, luullakseni, varmuus tosiasioista. Mitä tulee teidän Kristuksen tykö auttamiseen, luulen minä etten voi viedä teitä yhtäkään tuumaa. Minä en voi nähdä mitään muuta toivoa kuin rukouksessa lähestyä Häntä itseään ja sanoa: »Herra, jos Sinä olet täällä, jos Sinä ollenkaan olet olemassa, jos tämä kaikki ei ole valhetta, täytä silloin kuuluisat lupauksesi, anna minulle rauha ja syntien anteeksi antamus ja tunto siitä, että joskin minä olen paha, Sinä kuitenkin rakastat minua vielä, vaikka sinä näet kaikki, ymmärrät kaikki ja sentähden pidät huolta kaikesta!»
Näin on minun pitänyt tehdä entisinä aikoina, vaatia Häntä ulkonaisessa pimeydessä ja yön hiljaisuudessa, kunnes olin odottamaisillani, että Hän julistaisi oman kunniansa ilmestymisellään, niinkuin Hän teki Paavalille ja Johannekselle; mutta Hän vastasi vain hiljaisella huminalla; se oli kuitenkin kylliksi.
Letters and Memories.
— — — Rakas ystävä, meidän elämän salaisuus on asettaa aikomuksemme ja luonteemme Hänen eteensä, joka ne on luonut ja huutaa: »Puhdista Sinä minut, ainoasti silloin tulen minä puhtaaksi. Sinä vaadit totuutta sydämen sisimmässä. Sinä tahdot opettaa minua ymmärtämään salattua viisautta.» Ps. 51:8,9. Mikä usko olisikaan perinpohjaisempi? Jos kerran on Jumala, joka alusta loi meidät, niin tottapa totisesti Hän, joka loi, voipi myöskin johtaa luotunsa oikeaan, jos se horjahtaa syrjään. Onko oppi uudesta syntymisestä ja uudistuksesta ihmeellisempi kuin luomisen tapahtuma?
Letters and Memories.
Mitä sanoo nuoruuden synneistä 130 Psalmi? »Jos Sinä, Herra, kostat synnit, Herra, kuka silloin pysyy? Kuitenkin on Sinun tykönäsi anteeksi antamus, että Sinua peljättäisiin.» Enkä minä tiedä, miten meidän paremmin on peljättävä Jumalaa kuin tekemällä työtä siinä erityisessä kutsumuksessa, minkä Hän on meille antanut, luottaen siihen että Hän antaa sen tulla meidän kanssaihmistemme hyödyksi, jos Hän kerran meitä työssään tarvitsee. Elä ole sentähden täynnä napinaa tai epäilystä, mutta tee vain se velvollisuus, mikä sinua lähinnä on.
Letters and Memories.
Niin, se on lohdutuksemme, se on toivomme, että Kristus, tuo suuri Auttaja, suuri Lääkäri, voipi vapauttaa ja tahtoo vapauttaa meidät vanhain syntiemme jäännöksistä, meidän omain erehdystemme seurauksista — ei yhtäkkiä, ei ihmeen kautta, vaan pitkällisen kasvatuksen kautta. Se on ehkä parempi meille, ettei Hän yhtäkkiä paranna meitä, sillä muuten kuvailisimme synnin olevan helpon asian, minkä voimme heittää pois luotamme, milloin tahansa meitä haluttaa, emmekä ymmärtäisi sen olevan sisällisen taudin, joka murtaa meidät ja hävittää, ja jonka palkka on kuolema. Sentähden on se niin, että koska Kristus rakastaa meitä, vihaa Hän meidän syntejämme eikä voi kärsiä niitä tai antaa meidän elää niissä, vaan tahtoo kurittaa niitä, ja Hän on niin armollinen ja rakkautta täynnä, että jatkaa kuritustaan, niin kauvan kuin varjo tai jäännöskään synnistä on meissä. Heittäytykäämme sentähden Kristuksen, tuon suuren Lääkärin käsiin ja rukoilkaamme Häntä parantamaan meidän haavoitetun sydämemme ja puhdistamaan turmeltuneen sielumme sekä jättäkäämme Hänen valtaansa, miten Hän sen tahtoo tehdä. Olkaamme tyytyväiset siitä, että meitä kuritetaan ja puhdistetaan. Antakaamme Hänen menetellä meidän kanssamme, niinkuin Hän parhaiten sopivaksi katsoo, niinkuin Hän muinaisina aikoina menetteli Davidin kanssa, jolle Hän antoi synnin anteeksi, vaan kuitenkin rankaisi lapsen kuolemalla. Antakaamme Hänen tehdä kanssamme, mitä Hän tahtoo, sillä Hän aina pyhän tahtonsa mukaan tekee meidät hyviksi ihmisiksi.
All Saints’ Day Sermons.
Minun uskoni on, että Jumala tahtoo rangaista (eikö Hän ole jo rangaissut) jokaisen väärän teon, minkä olen tehnyt, ellen minä kadu — s.o. ellen muuta käytöstäni siinä suhteessa; ja että Hänen helpoin lyöntinsä on kyllin kova murtamaan luut ja ytimet. Mutta en tahtoisi sanoa kenestäkään ihmisolennosta, jonka olen nähnyt tämän maan päällä, ettei heillä ole mitään toivoa tai että jos he vanhurskaan rangaistuksen katkerissa tuskissa avaisivat silmänsä ja näkisivät oman mielettömyytensä ja muuttaisivat mieltään, niin ei sittekään Jumala tahtoisi anteeksi antaa heille; en koko maailman ja sen hallitsijain vuoksi tahtoisi niin sanoa. Minä en ole koskaan nähnyt yhtään ihmistä, jossa ei olisi ollut jotain hyvää, ja minä uskon Jumalan näkevän sen hyvän paljoa selvemmin ja rakastavan sitä paljoa syvemmin kuin minä voin; sillä Hän itse istutti sen ihmiseen, ja sentähden on oikein uskoa, että Hän tahtoo kasvattaa ja vahvistaa sitä hyvää ja kurittaa ihmistä, jolla se hyvä on, kunnes hän tottelee sitä, rakastaa sitä ja antautuu sille; minä en epäile että semmoinen ihminen, jos hän ei ole kasvatettu ja on hidas, pitää semmoista kuritusta kauheana, ja se onkin sitä parempi hänelle. Enempää en voi sanoa.
Letters and Memories.
Jos ihminen todellakin uskoisi olevansa Isän kasvatuksen alainen lapsi, uskoisi hän kaiken, mikä tapahtuu, olevan osan tätä kasvatusta. Ja semmoinen ihminen, joka rukoilisi näin ja tekisi työtä tähän suuntaan ja pitäisi johtotähtenään tätä: »Isä meidän, pyhitetty olkoon Sinun nimesi, lähestyköön Sinun valtakuntasi, tapahtukoon Sinun tahtosi niin maassa kuin taivaassa», ja joka rukoilisi jokapäivästä leipäänsäkin siitä syystä eikä mistään muusta, minä uskon hänen tulevan kokemaan, että itserakkaus ja itsekkyys kuolee pois hänestä ja toimellinen hyväntahtoisuus kasvaa sijaan. Hän tulisi huomaamaan, että kärsityt surut ja ohi menneet lankeemiset näkyisivät odottamatta koituvan hänelle käytännölliseksi hyödyksi ja sitä tehden muillekin, ja riemukseen hän huomaisi, että hänen Isänsä oli kasvattanut häntä, vaikka hän kuvaili kasvattavansa itseään; eikä hän saisi aikaa eikä tilaisuutta vaivata päätään etsimällä vaikuttimia toimiinsa; mutta hän yksinkertasesti tekisi, mitä hänen eteensä tulisi hänen voimillaan tehtäväksi.
Letters and Memories.
Menkäämme eteenpäin! Jumala johtaa meitä; vaikka me olemme sokeat itsessämme, olisimmeko siltä arkoja seuraamaan? Minä en näe tietäni enkä välitä siitä; mutta minä tiedän, että Hän näkee oman tiensä, ja että minä näen Hänet ja että minä en voi uskoa Hänen kaikista meidän synneistämme huolimatta tahtovan unohtaa armollisia lupauksiaan. »Jotka Häntä katsovat, heidät valaistaan; heidän kasvonsa ei tule häpeään.» Ps. 34:6.
Minä tiedän olevani kurja, vaikeroiva, hidas, petollinen, uskoton olento, jolla on vaikea rukoilla; mutta minä tiedän senkin että on olemassa Yksi, joka johtaa minua ja jouduttaa minua, kun en antaisi johtaa itseäni, joka on antanut ja joka tahtoo antaa minun kulkea Hänen teillään ja tehdä Hänen töitään, ja sen tekee Hän joko miellyttävillä tai vastenmielisillä keinoilla.
Letters and Memories.
Ole hyvässä turvassa! Kun jumalaton kääntyy pois jumalattomuudestaan, pelastaa hän sielunsa, niin että se elää — eikä hänen syntiään ja pahuuttaan enää muistella. Kuinka suuri sinun syntikuormasi voipi olla (jos voidaan puhua mistään mitasta hengellisessä), en minä tiedä. Mutta sen minä tiedän, että niin kauvan kuin pidät syyllisyytesi tunnon hereillä ajatuksissasi, olet sinä vanhurskautettu Hänen ajatuksissaan; niin kauvan kuin sinä asetat synnit Hänen kasvoinsa eteen, heittää Hän ne selkänsä taakse.
Letters and Memories.
Tämä on evankeliumi, suloinen sanoma langenneille ihmisille, että Jumalan istuimella istuu yksi Ihminen, jolle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä; että maailman kohtalo ja kaikki, mikä siinä on, auringon ja tähtien kohtalo, kuningasten ja kansakuntain kohtalo, jokaisen publikaanin ja porton kohtalo, niitten kohtalo, jotka ovat kuolemassa ja tuonelassa, kaikki riippuu Jesuksen pyhästä sydämestä, siitä sydämestä, joka itki Hänen ystävänsä Latsaruksen haudalla; siitä sydämestä, joka itki Jerusalemin tähden; siitä sydämestä, joka sanoi siunatulle Magdalenalle, tuolle syntiselle naiselle: »Mene rauhassa, sinun syntisi ovat sinulle anteeksi annetut»; siitä sydämestä, joka suree jokaisen syntisen ja eksyväisen sielun tähden koko Jumalan maan päällä ja huutaa kaikille: »Miksi pitäisi teidän kuoleman, sinä Israelin huone? Sillä en Minä ollenkaan iloitse hänen kuolemastaan, joka kuolee, sanoo Herra, Herra; sentähden kääntykää, ja te saatte elää.» Hes. 18:31,32. »Tulkaa Minun tyköni kaikki, jotka työtä teette ja olette raskautetut, ja Minä tahdon teitä virvoittaa.» Mat. 11:28.
National Sermons.
Tämä on se sanoma, jonka Kristuksen ruumiin ja veren siunattu sakramentti tuopi sinulle, että sinä jokapäiväsistä synneistäsi ja rikoksistasi huolimatta voit katsoa Jumalaan sinun Isänäsi; Herraan Jesukseen elämänäsi; Pyhään Henkeen johtajanasi ja kulettajanasi. Sen sanoman tuopi se myös, että joskin sinä olet kadotettu poika, on sinun Isäsi koti sinulle vielä avoinna; sinun Isäsi ijankaikkinen rakkaus on valmiina tulemaan sinua vastaan jo kauvempaa siinä silmänräpäyksessä kuin sinä sydämestäsi huudat: »Isä, minä olen syntiä tehnyt enkä enää ole kelvollinen sinun lapseksesi kutsuttavaksi»; ja että sinun on käännyttävä ja Jumalan, sinun Isäsi, luo mentävä, ei ainoasti kerta kaikkiaan, vaan joka viikko, joka päivä, joka tunti, niin usein kuin sinä unohdat Hänet ja olet tottelematon Hänelle. Tämä on sen siunatun sakramentin sanoma — että joskaan sinä et voi nauttia sitä oman vanhurskautesi nojalla, voit sinä nauttia sitä Hänen moninaisen ja suuren laupeutensa tähden; että vaikk'et sinä ole kelvollinen kokoomaan muruja Hänen pöydältään, on Hän kuitenkin se sama Herra, jonka etuoikeus aina on olla myötätuntonen, ja Hän sallii sinun sielusi peseytyä Kristuksen kalliissa veressä, niin että sinä pysyt Hänessä ja Hän sinussa ainiaaksi.
National Sermons.
Kristuksen jäsenet, Jumalan lapset, taivasten valtakunnan perilliset, kuolemattoman, puhtaan toivon perilliset, toivon joka ei koskaan häviä, — teillä on oikeus, joka on teille annettu Kaikkivaltiaan Jumalan lupauksen kautta, toivoa itsenne, lähimäisenne ja eksyneen kurjan maailman hyväksi; oikeus uskoa että on olemassa koko maailman varalle vanhurskauden, rauhan ja onnen aika, ja että te, jos tahdotte, voitte päästä osallisiksi siihen ihanaan auringon nousuun, jonka jälkeen aurinko ei enää koskaan laskeudu. Tutki Raamatuita ja lue sieltä Jumalan lupauksista, jotka ovat teidän oikean toivonne perustuksena. »Katso Jumalan Karitsaa, joka pois ottaa maailman synnin.» Kuinka me uskallamme, jotka kutsumme itseämme kristityiksi, jotka olemme kastetut Hänen nimeensä, jotka olemme maistaneet Hänen armoaan, joilla on Hänen rakkautensa voima, Hänen Henkensä kääntävä ja uudistava voima — kuinka uskallamme me epäillä, että Hän tahtoo pois ottaa koko maailman synnin? Askel askeleelta, kansa kansalta, vuosi vuodelta on Herra voittava; sillä Hänen tulee hallita, kunnes Hän on laskenut kaikki viholliset jalkainsa alle. Hän on luvannut ottaa pois maailman synnin, ja Hän on Jumala eikä voi valehdella.
National Sermons.