III.

PELON JA TUSKAN SYVYYDESTÄ.

»Minun sydämeni vapisee minussa, ja kuoleman pelko on langennut minun päälleni. Pelko ja vapistus tulevat minun päälleni, ja kauhistus peittää minut.» Ps. 56: 5,6.

»Sinä olet koetellut minun sydämeni, ja etsiskellyt sitä öisin —» Ps. 17:3.

»Sinä päivänä kuin minä pelkään, luotan minä Sinuun.» ps. 66:4.

»Herra on minun valkeuteni ja pelastukseni, ketä minä pelkäisin? Herra
on minun henkeni tuki, ketä minä vapiseisin?» Ps. 27:1.

»Koska minä Herraa etsin, kuuli Hän minun rukoukseni, ja Hän pelasti
minut kaikesta, mikä kauhistutti minua.» Ps, 34:6.

Tuskinpa on ketään, joka ei väliin olisi sanonut itselleen: — »Jumala on niin pyhä, niin puhdas ja ihana, mutta minä olen niin väärintekijä, saastainen ja alhainen! ja Jumala on niin suuri ja mahtava, mutta minä olen niin pieni ja heikko! Mitä on minun tehtävä? Eiköhän Jumala vihaa ja halveksi minua? Eikö Hän tahtone ottaa minulta pois kaikkia, mitä minä enin rakastan? Eikö Hän tahtone heittää minua loppumattomaan kidutukseen, kun minä kuolen? Kuinka minä voisin päästä pois Hänestä? Kuinka kurja ihminen minä olen, minä en voi päästä Hänestä erilleni! Kuinka minä siis voisin kääntää pois Hänen vihansa? Kuinka minä voisin saada Hänet muuttamaan mielensä? Kuinka minä voisin lepyttää ja tyydyttää Hänet? Mitä minun olisi tehtävä päästäkseni erilleen Hänestä?»

Onko teillä koskaan ollut semmoisia ajatuksia? Ja saitteko koskaan kokea, että semmoiset ajatukset, semmoinen orjallinen Jumalan vihan ja helvetin tuskain pelko tekivät teitä paremmiksi ihmisiksi? Minä ainakaan en ole sitä kokenut. Ennen kuin te tulette niitten yläpuolelle — niin korkealle niistä kuin taivas on helvetistä, niin korkealle kuin vapaa poika on kurjasta, matelevasta orjasta, — vahingoittavat ne teitä enempi kuin hyödyttävät. Tämä orjuuden henki, tämä orjallinen pelko ei lähennä meitä Jumalaan, vaan työntää yhä kauvemmaksi Hänestä. Se ei saa meitä vihaamaan pahaa, se saapi meidät ainoasti pelkäämään rangaistusta siitä.

Kuinka me siis voimme välttää pahan omantunnon pelotuksia ja kurjuutta ja kohota ylös synneistämme? Uskokaa mitä teidän kasteenne selittää. Teidän kasteenne sanoo teille: »Jumala on sinun Isäsi, Hän ei vihaa sinua, joskin olisit suurin syntinen maan päällä. Hän rakastaa sinua, sillä sinä olet Hänen lapsensa, eikä Hän tahdo syntisen kuolemaa, vaan tahtoo kaikkien pelastusta. Hän ei vihaa mitään, jota luonut on.» Tämä on sinun kasteesi sanoma — että sinä olet Jumalan lapsi, ja että se on Jumalan tahto ja toivo, että sinun tulee kasvaa ja tulla Hänen pojakseen, palvellaksesi Häntä rakkaudessa, luottamuksessa ja miehuullisesti, ja että Hän voipi ja tahtoo antaa sinulle voimaa siihen; niin, Hän on jo antanut sinulle sen voiman, jos sinä vain tahdot pyytää sitä ja käyttää sitä. Mutta sinun on pyydettävä ja käytettävä sitä, sentähden ettei sinun ole oltava ainoasti Jumalan itsepäinen, tietämätön ja itserakas lapsi, joka tottelee Häntä rangaistuksen pelosta, vaan sinun tulee olla Hänen kuuliainen, rakastavainen ja totinen poikansa.

National Sermons.

Jumala ei ole hirmuvaltias, jota on lepytettävä lahjoilla, eikä työnteettäjä, jota on tyydytettävä hänen orjainsa työllä. Hän on Isä, joka rakastaa lapsiaan, joka antaa ja rakkaudesta antaa, joka antaa kaikkea runsaasti soimaamatta. Hän ei totisesti halua kenenkään syntisen kuolemaa, vaan soisi hänen kääntyvän pahuudestaan ja elävän. Hes. 33:11. Hänen tahtonsa on hyvä tahto, ja kuinka paljon tahansa ihmisten synti ja hulluus voipikin vastustaa sitä ja joksikin ajaksi näyttää johtavan sen väärään, niin on Hän kuitenkin liika suuri ja liika hyvä halveksiakseen tai moittiakseen ketään ihmistä, ei edes pahinta. Kärsivällisesti, jalosti, jalomielisesti odottaa Jumala — odottaa että ihminen, joka on hullu, huomaisi oman hulluutensa; odottaa että se sydän, joka on koettanut löytää huvinsa kaikessa muussa, on huomaava kaikessa muussa pettyvänsä, ja tulee takaisin Hänen tykönsä, kaiken terveen ilon lähteelle, kaiken ihmiselle todella sopivan elämän kaivolle. Kun hullu huomaa hulluutensa, kun itsepäinen ihminen luopuu itsepäisyydestään, kun kapinoitsija alistuu lain alaiseksi, kun poika palajaa takaisin Isänsä kotiin — ei ole mitään ankaruutta, ei mitään nuhdetta, ei mitään kostoa; vaan Jumalan ijankaikkinen, rajaton rakkaus tulvii vastaan niinkuin ennenkin. Luoja on alentunut odottamaan luomakuntaansa, koska Hän ei tahdo ottaa vastaan luomakuntansa pelkoa, vaan luotujen olentojensa rakkautta; ei ihmisen huulien, vaan sydämen kuuliaisuutta, koska Hän tahtoi että ihminen palajaisi takasin, ei vapisevana orjana herransa luo, vaan poikana, joka vihdoinkin huomasi, minkälainen isä hänellä oli, jonka hän oli hylännyt, ja tuli sen tuntemaan silloin kun kaikki muu petti. Antaa hänen tulla semmoisena takasin ja hän on havaitseva, että kaikki on anteeksi annettu, ja kuulee Isän sanovan: »Tämä minun poikani oli kuollut ja virkosi jälleen; hän oli kadonnut ja on taas löydetty.» Luk. 15:24.

Discipline and other Sermons.

Kun myrsky tulee; kun murhe, pelko, ahdistus ja häpeä tulee, silloin alkaa Kristuksen risti tulla meille tärkeäksi. Sillä silloin katsomme me kurjuudessamme ja hämmennyksessämme ylös taivaaseen ja kysymme: Onko taivaassa Yksi, joka ymmärtää kaiken tämän? Käsittääkö Jumala minun vaikeuteni? Tunteeko Jumala minun vaikeuteni? Välittääkö Jumala minun vaikeudestani? Tietääkö Jumala mitä vaikeudet merkitsevät? Tai onko minun taisteltava elämän taistelu yksin, niin ettei Jumala ymmärrä eikä auta minua, joka loi minut ja on asettanut minut tänne? Silloin tuopi Kristuksen sydän sanoman meidän sydämeemme, jota ei mikään muu eikä kukaan muu olento maan päällä voi tuoda. Sillä se sanoo meille: Jumala ymmärtää sinut pienimpään, sillä Kristus ymmärtää sinut. Kristus tuntee sinun puolestasi; Kristus tuntee sinun kanssasi; Kristus on kärsinyt sinun kanssasi ja kärsii sinun kanssasi. Sinä et voi saada mitään kokea, jota ei Kristus olisi kokenut. Hän, Jumalan Poika, kärsi köyhyyttä, pelkoa, häpeää, kuolon tuskaa jopa kuoleman sinun tähtesi, että Hän taitaisi tuntea sinun heikkoutesi ja auttaa sinua kestämään ja johtaa sinua turvallisesti kaiken läpi voittoon ja rauhaan.

Westminster Sermons.

Vaikk'emme onnellisesti kyllä enää usko kummituksia, joitten ennen aikaan sanottiin tulevan noitain, kyöpelien ja pahain henkien kautta, on kuitenkin olemassa yksi kummitus, jota meidän on uskottava, sillä se tulee meille Jumalalta ja sitä on kuunneltava niinkuin Jumalan ääntä, ja se on meidän oman synnin, hulluuden ja heikkouden pelko, joka tulee meille unissa ja unettomina öinä. Me voimme oppia jotain näistä yöllisistä haaveista ja yöllisistä unista; sillä ne ovat usein Jumalan sanomana meille, ja kutsuvat meitä katumukseen ja elämän parannukseen. Ne ovat usein Jumalan tuomion kirjana, johon meidän synnit ovat kirjotetut ja jonka Jumala levittää eteemme näyttääkseen meille niitä, mitä olemme tehneet. Jumala lähettää ihmisille unia, jotka johtavat näkemään entisyyttämme ja muistuttavat menneistä asioista, jotka kovin helposti ovat unohtuneet; ja nämä nöyryyttävät, katumusta herättävät unet ovat Jumalan varoitus siitä, että luonnon saastutus on uudesta syntyneissäkin ja ettei mikään ilman Jumalan Hengen alituista apua voi varjella meitä jälleen lankeemasta tai Jumalasta poistumasta.

Discipline and other Sermons.

Pelotususkonto on mitä pintapuolisin kaikista uskonnoista. Jumalan vastustamaton tahto ja Hänen kaikkivaltiutensa voivat itsessään näyttää pimeiltä, joskin syviltä, niinkuin kalvinilaiset ne käsittävät, koska he eivät ymmärrä Hänen siveellistä olentoaan. Sen tosiasian ohella, että Hän on armollinen niin hyvin kuin vanhurskas Jumala, muistakaa että Hänen sisin olentonsa on rakkaus, ja silloin ukkospilvi tiukkuu kultaa ja täyttyy hiljaisesta sateesta ja puhtaasta valosta. Kaikki Jumalan syvyydet ovat kirkkaat ja loistavat; sillä Jumala on valkeus.

Letters and Memories.

Minä en hätäile enkä tahdo hätäillä mistään (Jumalan avulla, joka tähän asti on auttanut minua). Miksi väsyttäisimme sitä vähäistä elämää, joka meissä on, kun Hän on luvannut pitää huolen meistä, uudistaa nuoruutemme ja runsaasti antaa meille kaikkea, mikä on hyvää meille?

Ja mitä meidän vaikeuksiimme tulee, eikö meille ole sanottu: »Niinkuin sinun ikäsi, niin sinun väkevyytesi lisääntyy». 5 Mos. 33:25. Eikö vaikeudetkin ole Jumalan lähettämät? Jumala ei salli onnen maljan tulla kovin makeaksi. Ja kun katsot niitä, eivätkö ne ole olleet siunattuja opetuksia? Emmekö ole aina kiusauksista päässeet ulos? Siten saapi Jumala aikaan hyvää pahasta, eli oikeammin välttämättömästä saapi Hän aikaan voimaa. Korkein hengellinen kasvatus on täynnä mitä pienimpiä ajallisia tapauksia, ja halvinkin satunnainen puute voipi tulla välikappaleeksi herättämään eloon uinuvia, mitä jaloimpia lahjoja.

Se on suuri salaisuus; mutta me olemme aikaan ja paikkaan kytkettyjä eläimiä; ja läpi aikojen erityisissä paikoissa kasvatetaan meidän eläimellistä luontoamme. Olkaamme sentähden vain kärsivällisiä, kärsivällisiä; ja antakaamme Jumalan, meidän Isämme, opettaa meille Hänen omat opinkappaleensa Hänen omalla tavallaan. Koettakaamme oppia se hyvin ja oppia se pian; mutta elkäämme kuvailko että Hän alkaa soittaa koulun kelloa ja laskee meidät ulos leikkimään, ennen kuin meidän oppijaksomme on opittu.

Letters and Memories.

Elämän kaikissa vaiheissa elä suinkaan pidä — minä pyydän sinua — mitä Jumala lähettää, vahingollisena meille, vaan usko että Hän lähettää meille, mikä hyödyllistä on. Muista että kaikki nämät seikat ovat oikeat ja tulevat meille erityisestä syystä, erityisellä tarkotuksella ja niitten takana on erityinen ajatus kätkettynä; ja joka napisee niitä vastaan, hän ei usko elävään Jumalaan (ei ainakaan siinä silmänräpäyksessä).

Elä luule, etten minä usein joutuisi hämilleni: »masentuneena, vaan ei kadotettuna», 2 Kor. 4:9. Ei, Kristus hallitsee, kuten Lutherus tavallisesti sanoi — ja sentähden en minä pelkää, »vaikka vuoret siirtyisivät (ja minä niitten kanssa) ja heitettäisiin keskelle merta».

Letters and Memories.

Kaikki nämä tuskat tulevat sinulle hyödyksi. Ne ovat kaikki tarpeelliset ihmisen synnyttämiseksi — koska ne kehittävät hänessä sitä Jumalassa riippuvaisuutta, joka on ainoa oikea itsenäisyys, ainoa oikea voima. Oikein sanoi vanha Hiskias: »Herra, niistä elää ihminen (nim. vankeuksista, surusta, sairaudesta), ja niitten kautta koko minun henkeni elämä ylläpidetään». Es. 38:16.

M.S. Letters.

Meidän Herramme sanoi: »Elkää murehtiko huomisesta päivästä; sillä huomisella päivällä on suru itsestään; tyytyköön kukin päivä suruunsa.» Mat. 6:34. Ja emmekö saa kokea että Herramme sana on tosi? Ketkä ovat ne ihmiset, jotka saavat enin työtä tehdyksi elämässään vähimmillä vaivoilla? Ovatkoon ne hätäileviä ihmisiä? Ovatkoon ne niitä, jotka kuvittelevat itselleen kaikellaisia vastoinkäymisiä ja jotka alituiseen kysyvät: mitähän jos tuo eli tämä tapahtuisi? Kuinkahan mulle tulisi mahdolliseksi päästä semmoisten vaikeuksien läpi? Ei, kaukana siitä. Elkäämme kuluttako sitä voimaa, minkä Jumala on antanut meille täksi päiväksi, turhaan pelkoon eli turhiin unelmiin huomispäivästä. Kullakin päivällä on kylliksi huolia ja suruja. Sen vaikeudet ovat kylliksi siksi päiväkseen ja sen siunaukset samoin. Tämä päivä ja huominen voipi saada kokonaan toisen lopun kuin me olimme toivoneet. Niin kyllä — mutta ne voivat myöskin saada aivan toisen lopun kuin olimme pelänneet. Elä katso kovin kauvaksi tulevaisuuteen, ett'et tulisi näkemään tulevaisia, ennen kuin voit kestää sitä näkyä. Jos me saisimme edeltä päin nähdä tulevia vaikeuksia, voisi se ehkä murtaa sydämemme; ja jos saisimme edeltä päin nähdä tulevaa onnea, voisi se ehkä hämmentää päämme. Elkäämme sekautuko tulevaisuuteen, vaan tyynnyttäkäämme sielumme ja pysyttäkäämme se yksinkertasena niin kuin pienet lapset, jotka tyytyvät kunkin päivän ruokaan, kunkin päivän läksyjen lukuun ja leikkituntiin, jonka ohella meidän tulee olla varmat, että Taivaallinen Mestari tietää kaiken, mikä oikein on ja miten Hän tahtoo kasvattaa meitä ja mihin Hän tahtoo ohjata meitä, vaikk'emme sitä tiedä emmekä tarvitse muuta tietää kuin sen, että se tie, jota myöten Hän johtaa jokaista meistä — jos me vain tottelemme ja seuraamme, askel askeleelta — viepi ylös kohti ijankaikkista elämää.

All Saints’ Day Sermons.