VI
KUOLEMAN SYVYYDESTÄ.
»Minun sydämeni vapisee minussa, ja kuoleman kauhut ovat langenneet
minun päälleni.» Ps. 55:5.
»Vaikka minun ruumiini ja sieluni vaipuisi, niin Sinä Jumala kuitenkin
olet aina minun sydämeni uskallus.» Ps. 73:26.
»Vaikka minä vaeltaisin kuoleman varjon laaksossa, en minä pelkäisi
mitään pahaa; sillä Sinä olet minun kanssani.» Ps. 23:4.
»Sillä Sinä olot minun sieluni pelastanut kuolemasta, minun silmäni
kyynelistä, minun jalkani kompastuksesta.» Ps. 116:8.
Mitä meistä on tuleva, kun kuolemme? Minkälaiselta tulee näyttämään tulevassa maailmassa? Minkälaiselta näyttänee taivaassa? Mahtanenko minä viihtyä siellä? Tulenenko olemaan ihmisenä siellä taikka ainoasti henkenä, henkenä ilman ruumista?
Tähän vastaa Paavali, että Kristus, Jumalan Poika, ilmestyttyään tänne lihassa otettiin ylös ihanuuteen. Hän ei kerro meille, minkälaiselta taivaassa näyttää, vaikka hän oli otettu hamaan kolmanteen taivaasen; sillä mitä hän siellä näki, oli sanomatonta. Eikä hän kerro meille sitäkään, minkälaista tuleva elämä tulee olemaan; kaikki mitä hän meille sanoo, on että Ihminen Jesus Kristus, joka vaelsi täällä maan päällä niinkuin muut ihmiset, otettiin ylös ihanuuteen, eikä Hän jättänyt pois täällä maan päällä ihmismieltään, ihmissydäntään eikä ihmisruumistaan. Hän vei mukanaan taivaaseen koko miehuutensa, henkensä, sielunsa ja ruumiinsa, vieläpä naulan reijät käsissään ja pyhissä jaloissaan sekä keihään haavan pyhässä kyljessään. Se riittää meille; sentähden että Ihminen Jesus Kristus on taivaassa, saamme me ihmisinä luvan mennä ylös taivaaseen. Missä Hän on, siellä saamme mekin olla. Ja mitä Hän on, saamme mekin olla, siinä määrin kuin Hän on Ihminen. Ja sen me tiedämme, että me tulemme Hänen kaltaisekseen; sillä me saamme nähdä Hänet semmoisena kuin Hän on.
National Sermons.
Ihmiset pelkäävät kuolemaa, etupäässä luullakseni siksi, että he pelkäävät tuntematonta. Eikä siksi että he pelkäävät kuolon tuskia. Eikä siksi että he pelkäävät helvettiä. Eikä se ole siksikään että he pelkäävät, etteivät pääse taivaaseen. Mutta kun he ajattelevat todella pitävänsä kuolla, tuntuu heistä toiseen maailmaan meneminen kuin heitettäisiin heidät pimeään yöhön, vieraaseen maailmaan, pois kodista ja kaikkien niitten luota, joita he ovat tunteneet ja rakastaneet; ja sentähden he kauhistuvat kuolemaa.
All Saints' Day Sermons.
Kun sinä olet peloissasi, levotonna ja murheissasi, kun olet kuoleman kovissa kourissa etkä tiedä, mihin sinun tulee kääntyä, silloin tämä siunattu ajatus: »Kristus on noussut ylös kuolleista», on oleva sinun kilpenäsi ja voimanasi, jota ei mikään muu ajatus voi antaa. Herra on noussut ylös — ihminen, Hänen ihmis-ruumiillaan ja Hänen ihmis-hengellään, Hänen inhimillisellä rakkaudellaan ja lempeydellään; Hän on ottanut kaiken tämän mukaansa taivaaseen. Hän on vieläkin ihminen, vaikka Hän on totinen Jumala totisesta Jumalasta, Hän nousi ylös kuolleista kuin ihminen, ja sentähden voipi Hän ymmärtää ja tuntea minun edestäni vieläkin — juuri nyt — täällä Englannissa yhdeksännentoista vuosisadalla aivan yhtä paljon kuin Hän voi vaeltaessaan täällä maan päällä vanhassa Judeassa.
Kun tämä maailma häviää meidän silmistämme, ja me menemme, tietämättä minne, ja jätämme jalolle kaikki tuttavamme ja ystävämme, joita olemme ymmärtäneet; silloin on ennen kaikkea tämä ajatus: »Kristus on ylösnoussut kuolleista», ainoa joka voipi pelastaa meidät surullisista, synkistä ajatuksista, pelosta ja epäilyksestä tai tyhmästä kevytmielisyydestä ja mykän eläimen kuolemasta, johon liika monet ihmiset kuolevat. »Kristus on ylösnoussut ja minä olen ylösnouseva. Kristus on voittanut kuoleman omasta puolestaan ja Hän on sen voittava minunkin puolestani. Kristus otti ihmis-ruumiinsa ja sielunsa mukaansa haudasta Jumalan oikealle kädelle ja Hän on herättävä minun ruumiini ja sieluni viimeisenä päivänä, jotta minä saisin olla Hänen kanssaan aina ja nähdä Hänet, semmoisena kuin Hän on.» Tämä on ainoa, mikä elämässä ja kuolemassa on pelastava meidät synnistä sekä haudan takaisen elämän kauhusta ja pelosta.
National Sermons.
Miksi kuoli Hän? kysymme me. Jokaisen ihmisenkin kuolemalla pitänee olla erityinen syy, tarkoitus, muutenhan se olisi kauhea tapaus — outo asia ilman ajatusta — luuranko ilman sielua. Miksi kuoli Hän? »Minä vaikenen enkä avaa suutani; kyllä Sinä sen teet.» Ps. 39:10. Näin sanoo hautauspsalmi. Sanokaamme me sitä samaa. »Minä vaikenen»: en raivosta enkä epätoivosta, mutta siksi että Sinä puhut, ja silloin on se hyvin tehty. Se ei ollut mikään satunnainen tai välttämätön teko. Sillä se oli Isän työ, eikä ilman Häntä yksikään varpunen putoa maahan; Pojan työ oli se myös, joka kuoli ristillä, siksi että Hän viimeiseen asti halusi pelastaa ihmiskunnan; se oli Pyhän Hengen työ, joka on kaiken luodun Herra ja Elonantaja. Se oli Hänen työnsä, jolla on halu elämään eikä kuolemaan, iloon eikä suruun, valkeuteen eikä pimeyteen, järjestykseen eikä epäjärjestykseen, hyvään eikä pahaan. Sillä oli määrätty syy, ajatus, tarkotus; ja se tarkotus on hyvin hyvä. Mikä se on, emme tiedä; emmekä tarvitse sitä tietää. Arvailla sitä olisi todellakin sekautumista asioihin, jotka ovat meille liika korkeita. Sentähden olkaamme ääneti. Elkäämme olko ääneti epäilyksestä, vaan uskosta; ei ääneti niinkuin heittiö, joka on väsynyt apua huutamasta, mitä hän ei saa, vaan ääneti kuin lapsi, joka istuu äitinsä helmoissa ja katsoo ylös hänen kasvoihinsa ja tarkastaa hänen liikkeitään, joka ei ymmärrä vielä mitään niistä, vaan on varma siitä että kaikki on tehty rakkaudessa.
Westminster Sermons.
Kristus on ylösnoussut! Mikä ajatus noille siunatuille marttyyreille, ihmis-raukoille, jotka olivat kuoleman tuskissa pelosta ja häpeästä, ja jotka odottivat että heidät pian revittäisiin kappaleiksi tai poltettaisiin elävältä. »Kuolema, tuo kauhea kuolema ei voi voittaa minua, vaikkakin minä olen heikko ja pelokas, sillä minun Herrani ja Mestarini, jonka tähden minun nyt on kärsittävä, on voittanut kuoleman eikä Hän tahdo sallia sen voittaa minua. Hän on voimallisempi kuin helvetti ja kuolema, eikä Hän hylkää minua viimeisellä hetkelläni eikä salli kuolon tuskain tähdenkään minun luopua Hänestä. Hän on taivaan ja maan Kuningas, ja Hän tahtoo hoitaa omansa.» — Kuinka suuri lohdutus onkaan voida sanoa: »Niin, minut erotetaan pois vaimosta ja lapsista ja kaikesta, mitä minä rakastan maan päällä, vaan ei ijäksi, ei toki ijäksi; sillä Kristus nousi ylös kuolleista ja minä, joka olen Kristuksen oma, olen nouseva niin kuin Hän. Tämä minun ruumisraukkani voipi joutua tulen ruuaksi, ahneitten villipetojen syötäväksi. Mitä se haittaa? Kristus, kaikkien ihmisten Kuningas on ylösnoussut kuolleista ja on tullut esikoiseksi kaikista nukkuneista. Se sama Henki, joka saattoi Hänen ruumiinsa takasin haudasta ja tuonelasta, on minunkin ruumiini tuova takasin haudasta ja tuonelasta jalompaan, onnellisempaan elämään Hänen kanssaan sanomattomassa ilossa, missä Kristus nyt istuu Jumalan oikealla kädellä ja puolustaa minua, armahtaa ja siimaa minua, pitäessään minunkin varallani ihanuuden kruunua, jota ei koskaan oteta pois.»
National Sermons.
Nämä seikat ovat hyvin katkerat [tarkoittaa erästä kuoleman tapausta sodassa], enkä minä voi nähdä niissä muuta lohdutusta kuin sen ainoan, että ne kaikki johtavat meitä kasvoista kasvoihin ihmiselämän todellisuuden kanssa, semmoisena kuin se on ollut kaikkina aikakausina, ja antaa meille vakavampia ja kuitenkin enempi rakkautta uhkuvia, enempi inhimillisiä ja enempi jumalallisia ajatuksia itsestämme ja töistämme täällä alhaalla sekä niitten kohtalosta, jotka ovat pois menneet, ja herättää meidät noista tarpeettomista, kevytmielisistä haavekuvista (jotka kuitenkin ovat täynnä kovia tuomioita), joissa me olemme eläneet niin kauvan, luottamaan elävään Isään, joka todellisesti ja käytännöllisesti hallitsee tätä maailmaa ja kaikkia maailmoita, ja joka ei tahdo ketään kadotettavaksi, ja sentähden ei ole unohtanut eli yhtäkkiä ruvennut vihaamaan eli kiusaamaan yhtä ainoata sielua, joka on lähtenyt tästä elämästä toiseen. Kaikki ovat meidän Isämme kädessä; ja, oi siunattu ajatus, vaikkakin he menisivät alas tuonelaan, niin Sinä sielläkin olet». Ps. 139:8.
Letters and Memories.
Jesus on Vapahtaja, Pelastaja, tuo suuri Parantaja, joka parantaa sekä sielun että ruumiin. Ei mitään tuskaa tunneta eikä kyyneliä vuodateta maan päällä, joista Hän ei huolehtisi. Ei ketään ihmistä maan päällä kuole nuorena, jota Hän minun luullakseni ei murehtisi. Sitä emme voi sanoa, mikä Häntä nyt estää parantamasta jokaista tautia, huojentamasta jokaista murhetta, kuivaamasta jokaista kyyneltä. Mutta sen voimme sanoa olevan Hänen tahtonsa, ett'ei kukaan hukkuisi. Sen voimme sanoa että Hän on yhtä halukas kuin koskaan parantamaan sairaita, puhdistamaan spitalisia, ajamaan ulos perkeleitä, opettamaan tietämättömiä, sitomaan särjetyitä sydämiä. Sen voimme sanoa, että Hän tahtoo edelleen tehdä tätä yhä enempi ja enempi, vuosi vuodelta, polvi polvelta. Sen voimme sanoa, Raamatun mukaan, että Kristus on voimallisempi kuin perkele. Sen voimme sanoa että Kristus ja kaikki hyvät ihmiset, hurskasten ihmisten henget, jotka tehdään täydellisiksi, viisaat ja suuret Jumalan silmissä, jotka ovat hyljänneet kirjansa, puheensa, kirjotuksensa samoinkuin kalliit perintönsä, ja ovat taistelleet, taistelevat ja tahtovat taistella loppuun asti vihollista vastaan, ja syntiä, sortoa, kurjuutta, sairautta ja kaikkea vastaan, mikä turmelee ja pimentää Jumalan hyvän maanpiirin — sen voimme sanoa että he voittavat lopuksi; sillä Kristus on voimallisempi kuin perkele; hyvä on voimallisempi kuin paha, valo on voimallisempi kuin pimeys; Jumalan Henki, joka antaa elämää, terveyttä ja järjestystä, on voimallisempi kuin kaikki pahat tavat ja epäjärjestys ja julmuus ja taikausko, jotka tekevät monen elämän onnettomaksi ja mikäli me voimme nähdä, hävittävät tuhansien sielut. Niin, minä sanon, että Kristuksen valtakunta on semmoinen valtakunta, jossa ruumis ja sielu tulee terveeksi ja vapautuu, ja se on voittava, se on leviävä ja se on kasvava, kunnes tämän maailman kansat ovat tulleet Jumalan ja Hänen Kristuksensa kuningaskunniksi. Kristus hallitsee ja tahtoo hallita, kunnes Hän on saanut kaikki vihollisensa jalkainsa astinlaudaksi, ja viimeinen Hänen vihollisistaan, joka on hävitettävä, on kuolema. Kuolema on Hänen vihollisensa, jonka Hän on voittanut nousemalla ylös kuolleista; ja se päivä on tuleva, jolloin ei mitään kuolemaa enää ole — jolloin sairaus ja suru ovat tuntemattomat, ja Jumala on kuivaava kyyneleet kaikkien silmistä. Minä sanon sen uudelleen — elä koskaan sitä unhota — Kristus on Kuningas, ja Hänen kuningaskunnassaan vallitsee terveys, elämä ja vapahdus kaikesta pahasta. Niin on aina ollut ensimäisestä kerrasta, jolloin meidän Herramme paransi spitalisen Galileassa, ja niin on aina oleva maailman loppuun asti.
National Sermons
Kristuksen kasvojen hengellinen ihanuus Kirkastusvuorella osoitti Hänen oppilailleen, että Hän oli hengellinen Kuningas, jonka suuruus on voiman, viisauden, kauneuden ja rakkauden Hengessä, jonka Jumala oli Hänelle antanut rajattomasti; se osoitti myös että oli jotain semmoista kuin hengellinen ruumis — jommoisen me kaikki kerran saamme, jos meidät löydetään Kristuksessa, silloin kun vanhurskasten ylösnousemus tapahtuu — semmoinen ruumis, joka ei salaa ihmisen henkeä, niin kuin täällä tapahtuu, kun ruumis on elämän vaivojen ja sairauden ja turmeluksen alaisena; mutta on olemassa hengellinen ruumis — ruumis, joka on täyttyvä meidän hengellämme, joka on tuleva meidän hengellemme täysin kuuliaiseksi — ruumis, jonka läpi meidän henkemme ihanuus on loistava, samoin kuin Kristuksen Hengen ihanuus loisti Hänen ruumiinsa läpi kirkastuksessa. »Veljet, me emme tiedä, miksi me tulemme; mutta me tiedämme, että koska Hän ilmestyy, tulemme me Hänen kaltaisikseen; sillä me saamme nähdä Hänen semmoisena kuin Hän on.» 1 Joh. 3:2.
Village Sermons.
Minä uskon, sanoo uskontunnustus, ruumiin ylösnousemisen. Raamattu opettaa meitä uskomaan, että jokainen meistä, ihmisolentoina, miehinä ja naisina, pääsemme mukaan tuona ihanana päivänä; ei ainoasti henkinä, jotka ovat tulleet erilleen ruumiista (semmoisista puhuu Raamattu, Jumalan kiitos, vähän eli ei ollenkaan), vaan todellisina elävinä ihmisolentoina, omine uusine ruumiineen, uuden maan päällä ja uuden taivaan alla. Sentähden, sanoo David, on minun lihanikin asuva turvassa (Ps. 16:9) eikä ainoasti minun henkeni ja sieluni, vaan minun ruumiinikin. Sillä Herra, joka ei ainoasti kuollut, vaan nousi jälleen ylös ruumiillaan, Hän on herättävä meidänkin ruumiimme, sopusoinnussa sen mahtavan työn kanssa, jonka kautta Hän tekee itselleen alamaiseksi kaikki; ja silloin on jokaisen olento, ruumis, sielu ja henki, saapa täyden kehityksensä ja loistava Hänen ijankaikkisessa, loppumattomassa ihanuudessaan. Tätä me toivomme.
National Sermons.
Ne jotka kuolevat Jumalan pelossa ja Kristuksen uskossa, eivät todella maista kuolemaa; heillä ei ole mitään kuolemaa, vaan he ainoasti muuttavat toiseen paikkaan ja toiseen olomuotoon; he siirtyvät samassa uuteen elämään kaikkine lahjoineen ja tunteineen; yhä edelleen ovat he samoja eläviä, ajattelevia, toimivia olennoita, kuin he olivat täällä maan päällä. – –Lepoa he saavat — ja lepoa he tahtovat, jos he lepoa tarvitsevat. Mutta mikä on heidän leponsa? Ei työn puutetta, vaan mielen lepoa. Tosi lepoa on saada levätä synnistä, surusta, pelosta, epäilyksestä, murheesta — ennen kaikkea saada levätä pahimmasta uupumuksesta, nim. siitä että tietää velvollisuutensa eikä kykene sitä täyttämään. Se on totinen lepo — Jumalan lepo, joka aina tekee työtä ja aina lepää; samoin kuin tähdet päämme päällä aina liikkuvat, tuhansia peninkulmia päivässä, ja kuitenkin aina täydellisesti lepäävät; sillä ne liikkuvat määrätyssä järjestyksessä, sopusointuisesti ja täyttävät sitä lakia, jonka Jumala on niille antanut. Täydellinen lepo täydellisessä työssä, se on varmaankin autuaitten henkien lepo, kunnes kaikkien kappalten täydellinen suoritus tapahtuu, kun Kristus saapi valittuinsa luvun täyteen. Ja jos näin on, mikä lohdutus meille, jotka olemme kuolevat, ja mikä lohdutus meille, jotka olemme nähneet toisten kuolevan, jos kuolema vain on uusi syntyminen korkeampaan elämään ja jos kaikki, mikä meissä muuttuu, on ruumista — joka on meidän kotelo eli kuori — se on samallainen muutos kuin simpukalla, joka heittää pois vanhan nahkansa ja tulee ulos terveenä ja iloisena, taikka kuin matelevalla toukalla, joka murtautuu vankeudestaan eli kotelostaan ja levittää siipensä päiväpaisteessa kuin sievä kesälintu. Missä on siis kuoleman oka, jos ei kuolema voi vahingoittaa, myrkyttää tai turmella mitään siitä, jonka tähden ystävämme rakastavat meitä; ei mitään siitä, jolla me voisimme palvella Jumalaa tai ihmisiä? Missä on haudan voitto, kun se ei voi painaa meitä alas, vaan päinvastoin vapauttaa meidät juuri siitä, mikä painaa meitä — nim. kuolevaisesta ruumiista?
Water of Life — Sermons.
Katsokaa kukkasia kedolla. Meidän on otettava Herramme sanat tarkasti. Hän puhuu liljoista, niistä lyökkikasveista, jotka joka kevät kukkivat tuhatlukuisin itämaitten heinikoissa. Koko talven ovat ne kuolleina, maan sisälle kätkettyine juurineen. Mutta niin pian kuin kevätaurinko paistaa niitten haudoille, heräävät ne äkkiä elämään ja kaunistuvat semmoisiksi kuin Jumala ne haluaa, ja jokainen siemen saapi erityisen muotonsa. Ne kylvetään katoovaisina, ne nousevat ylös katoomattomina; ne kylvetään heikkoina ja nousevat ylös voimakkaina; ne kylvetään häpeällisinä ja nousevat ylös kunniassa (1 Kor. 15:42, 43); heikkoina, väririkkaina, täyttäen ilman tuoksuilla ovat ne kuolemattomuuden kuvina, jotka soveltuvat enkelien kruunuiksi.
Katsokaa liljoja kedolla, kuinka ne kasvavat. Sillä samoin on myöskin kuolleitten ylösnousemus. Niin, ei ilman Jumalan sallimusta tai oikeastaan jumalallisen neuvon kautta on tuo siunattu Pääsiäisen aika määrätty kirkon keskuudessa kaikiksi ajoiksi vietettäväksi sinä vuoden aikana, jolloin maa puistaa talviunen päältään, jolloin linnut palajavat takasin ja kukkaset alkavat puhjeta, jolloin jokainen siemen, joka putoaa maahan ja kuolee ja nousee maasta jälleen uuden muotoisena, on meille todistuksena Kristuksen ylösnousemisesta; ja samalla on se todistuksena siitä, että me nousemme kuolleista, että samoin kuin siemenen on käynyt, samoin on meissäkin elämä voittanut kuoleman. Samoin on jokainen lintu, joka palajaa takasin laulamaan ja rakentamaan pesänsä meidän läheisyyteen, jokainen kasvi, joka puhkeaa kukalle, todistuksena meille meidän Herramme ylösnousemisesta ja meidän ylösnousemisesta. – – Ne kuulevat Herran kutsumista, Hänen, joka antaa elämän, ja palaavat takasin elämään ikäänkuin edustajina ja merkkinä meille Kristuksesta, niitten Luojasta, joka oli kuollut, mutta on tullut eläväksi jälleen, joka hävisi tuonelaan Pääsiäis-iltana, ja joka löydettiin jälleen taivaassa ijankaikkisiksi ajoiksi. Sillä tavoin joka kerta kuin tuo siunattu Pääsiäis-aika palajaa, muistutetaan meitä maan heräämisellä talviunestaan meidän Herran Jesuksen Kristuksen ylösnousemisesta ja se on meille todistuksena, että kerran on elämä voittava kuoleman, valo voittava pimeyden, vanhurskaus voittava synnin, ilo voittava surun, sitte kun koko luomakunta, joka huokaa ja kärsii tuskaa aina tähän asti, on toimittava sen, mitä varten se työtä tekee — kun syntyy uusi taivas ja uusi maa, jossa ei ole huokausta eikä surua, vaan jossa Jumala on kuivaava kyyneleet kaikkien silmistä.
Discipline and other Sermons.
Kuolema ei ole kuolema, jos se ei tapa meissä muuta kuin sen, joka estää meitä täydellisestä elämästä. Kuolema ei ole kuolema, jos se silmänräpäyksessä kohottaa meidät pimeydestä ylös valkeuteen, heikkoudesta voimaan, synnistä pyhyyteen. Kuolema ei ole kuolema, jos se viepi meidät lähemmäksi Kristusta, joka on elämän lähde. Kuolema ei ole kuolema, jos se täydelliseksi tekee uskomme ja antaa sen toteutua näkemisessä ja antaa meidän nähdä Hänet, johon olemme uskoneet. Kuolema ei ole kuolema, jos se viepi meidät niitten luo, joita olemme rakastaneet ja kadottaneet, joitten edestä olemme eläneet ja joitten edestä edelleen halajamme elää. Kuolema ei ole kuolema, jos se yhdistää lapsen sen äidin kanssa, joka oli mennyt tuonelaan edeltä. Kuolema ei ole kuolema, jos se ainiaaksi poistaa edeltä päin menneeltä äidiltä hänen tuskansa ja pelkonsa ja antaa hänen nähdä, Vapahtajansa armollisten kasvoin edessä, tietyn ja varman lupauksen siitä, että kaikki hänen jälkeensä jättämät ovat turvassa, turvassa Kristuksen luona ja Kristuksessa, tämän kuolevaisen elämän tapauksissa ja vaaroissa. Kuolema ei ole kuolema, jos se vapauttaa meidät epäilyksestä ja pelosta, vaiheista ja muutoksista, ajasta ja paikasta ja kaikesta, mitä aika ja paikka synnyttää ja sitte hävittää. Kuolema ei ole kuolema; sillä Kristus on voittanut kuoleman omasta puolestaan ja niitten puolesta, jotka uskovat Häneen.
Water of Life — Sermons.
Jumalan äärettömästä helmasta, kaiken elämän lähteestä, olemme me tulleet; itsekkään, myrskyisen nuoruuden kuluttua vuodattaen katumuksen kyyneleitä — ei juuri liika myöhään; ei aivan täydellisesti hyödyttömän miehuuden ijän elettyämme; hitaan ja kylmän vanhuuden vietettyämme käännymme takasin Hänen luokseen, josta olemme tulleet; Jumalan helmaan vielä kerran — voidaksemme tulla perille jälleen toivottavasti varustettuina uusilla tiedoilla ja uudella voimalla jalompiin töihin. Amen.
Essaya.