A. MUINAISUUS.
1. Myyttien aikakausi.
'Kolmen monarkin' aika; kiinalaisten mukaan vähintään 1/2 milj. vuotta.
Kiinalaisten mietiskelyn mukaan[80] oli ennen kaikkea olevaista Tyhjyys. Aikojen kuluessa se muuttui vähitellen Ykseydeksi, suureksi Monaadiksi. Tämä taas jakautui aikojen vieriessä kahdeksi perusvoimaksi (dualismi), Valoksi ja Varjoksi, maskuliini- ja feminiiniprinsiipeiksi. Näiden vuorovaikutuksen kautta on näkyväinen maailmankaikkeus saanut syntynsä. Tähän filosoofiseen maailmansyntyoppiin liittyy toinen kansantajuisempi.
P'an Ku, 'muinaisuuden tutkija', valon ja pimeyden voimista syntynyt ensimmäinen inhimillinen olio, järjestää maailmankaikkeuden. Tämän jättiläisen kuolemasta alkaa yksityiskohtaisempi luomistyö. Hänen hengityksensä muodostui tuuleksi, äänensä ukkoseksi; vasen silmä auringoksi, oikea kuuksi; hänen verensä muuttui virroiksi, tukkansa kasvoi heininä ja puina, hänen lihastaan tuli multamaata ja hänen hikensä valui alas sateena. Ihmissuku syntyi hänen ruumiissaan olleista eläinloisista.
T'ien Ti, 'taivaallinen hallitsija'; Ti Ti, 'maallinen hallitsija'; Ren Ti, 'inhimillinen hallitsija'.
Kukin näistä eli 18.000 vuotta, samoin kuin tuo heidän kuuluisa edeltäjänsä P'an Ku. Nämä saattavat maailman muodostelemisen päätökseen. Ti:n asemasta käytetään myös samansisältöistä sanaa Huang.
Jiu Dž'ao, 'pesän omistaja', asumusten rakentaja.
Sui Ren, (Hsū Ren) 'tulimies', tulen keksijä; opetti myös käyttämään nuoraan tehtyjä solmuja laskuvälineinä; vastaa kreikkalaisten Prometheusta.
II. Taruaika.
'Viiden suvereenin' aika, 2852-2357 e.Kr.; noin 500 vuotta.
Fu Hsi, 2852-2737, 'kesäinen henkäys', esiintynyt Mayers'in ja Giles'in mukaan sata vuotta aikaisemmin; kiinalaisten sivistyksen kantaisä; mainitaan myös nimellä T'ai Hao, 'suuri Hao' (kirkas kesäpäivä); kalastuksen, karjanhoidon ja avioliiton säännöstelijä; kirjoitustaidon ja soittokoneiden keksijä, uhripalvonnan järjestäjä.
Šen Nung, 2737-2697, 'jumalainen maamies', maanviljelyksen ja lääketaidon isä; mainitaan myös nimellä Jen Ti, 'leimuava hallitsija'. Asuinpaikka Šan Tung.
Huang Ti, 2697-2597, 'keltainen hallitsija', almanakan laatija ja ajanlaskun järjestäjä 60-vuotisiin jaksoihin; kymmenjärjestelmän käytäntöönpanija. Hänen puolisonsa opetti silkkiäismadon hoitoa ja silkkipukujen käyttöä. Taivaan temppeli rakennetaan, suitsutuspuikot otetaan käytäntöön. Auringon, kuun ja viiden kiertotähden, sekä virtojen ja vuorien palvonta alkaa, esi-isäin palvontaa tehostetaan.
Šao Hao, 2597-2513, 'pieni Hao', järjesti 'Suuren Syvyyden' musiikin saadakseen ihmiset sopusointuun henkimaailman kanssa.
Džuan Hsii, 2513-2435, 'yksinäinen ja äkäinen, määräsi erikoisen virkamiehen valvomaan taivaan ja maan palvontaa, olemaan jonkinlaisena välittäjänä ihmisten ja henkimaailman välillä; Jumalan palvonnassa käytetään musiikkia, jonka sanotaan johtuvan ukkosen jäljittelemisestä.
Ti K'u, 2435-2366, 'nopeatoiminen hallitsija', innokas henkien palvoja ja ahkera tähtien tutkija.
Ti Drï, 2366-2357, 'yritteliäs hallitsija'.
III. Ihanneaika.
Kahden 'jumalaisen' aika, 2357-2205 e.Kr.; noin 150 vuotta.
Ti Jao, 2357-2255, 'jalosukuinen, jumalainen hallitsija', täydellinen nimi T'ang Ti Jao, mainitaan myös nimellä Fang Hsūin, ('erittäin ansiokas'), mutta tunnetaan yleisesti pelkällä Jao-nimellä; lienee kotoisin Dži Li maakunnan eteläosasta, rautatien varrella olevan Pao Ting Fu-nimisen kaupungin lähettyviltä, jossa yhä on T'ang ('villi') Hsien-niminen pikku kaupunki (siitä nimi T'ang, 'T'angilainen Jao'). Hallitusistuimensa tällä heimopäälliköllä olisi pitänyt olla Šan Si-maakunnan eteläosassa, P'ing Jang Fu:ssa. Auringonpimennys; tähtientutkijoita Hsi ja Hō. Temppeli rakennettiin Šang Ti:lle ja uhripalvontaa tehostettiin. Keltaisen virran suuri tulva v. 2297; vedet sai laskeutumaan 8-vuotisella itsensäkieltävällä toiminnallaan eräs henkilö, joka sittemmin hallitsijana tunnetaan nimellä Y Suuri. Syrjäyttäen arvottoman poikansa määräsi Jao seuraajakseen Ti Šuen:in, jolle hän myös antoi kaksi tytärtään vaimoiksi, kuten Historiakirja kertoo.
Ti Šuen, 2255-2205, 'jalosukuinen, jumalainen hallitsija', täydellinen nimi Y Ti Šuen, mainitaan myös nimellä Džung Hua ('toinen loistava'), mutta tunnetaan yleisesti pelkällä Šuen-nimellä; jumalanpalvelusmenojen ja rikoslain laatija; Y ('peto') oli An I' Hsien:in alue Šan Si:n maakunnan lounaiskulmassa, nykyisen Džie Džou:n (Kai Džou) pohjoispuolella; Šuen:in kotipaikka ei siis ollut kaukana Jao:n hallituspaikasta. Šuen:in hallituspaikka oli Jang Hsia, lähellä nykyistä T'ai Kang:ia Ho Nan-maakunnan itäosassa, Keltaisen virran alamutkasta ja maakunnan nykyisestä pääkaupungista Kai Fung Fu:sta kaakkoiseen. Vaikka Šuen:in hallitusalue määritellään Kan Su:n maakunnan läntisimmästä kulmasta Ning Po:hon (Šanghai:in eteläpuolella) ja Pekingistä aina Tung T'ing-järven eteläpuolelle,[81] niin oli se varmaan vielä hyvin hajanainen ja osoittaa vain hänen valloitussotiensa suuntaviivoja; luoteinen, kapea ja pitkä kulmake näyttänee kiinalaisten taivallustietä Keski-Aasiasta Keltaisen virran laaksoon. Jao:n 'rankaisemat' alkuasukasheimot (San Miao y.m.) kapinoivat usein vielä jälkeenpäinkin; hajanaisuuden tilaa jatkuu koko kolmen ensimmäisen hallitsijasuvun ajan, aina Ensimmäiseen Keisariin saakka (221-209 e.Kr.). — Kun Historiakirjan vanhinta aikaa koskevat osat ovat sen oman esityksen mukaan jäljestäpäin kirjoitetut, niin ne eivät ole täysin luotettavia; vaikka niissä mainitaan jo tältä ajalta kaikenlaisia metalleja (kulta, hopea, vaski, rauta y.m.), niin lienee tämä aika kuitenkin vielä katsottava kivikaudeksi, aina 3:nnen hallitsijasuvun alkuun saakka (1122 e.Kr.).[82] — Ennen hallitukseen ryhtymistään Šuen tarkkasi tähtiä, toimitti sitten uhreja Jumalalle (Šang Ti), 'Kuudelle Arvovallalle', vuorille, virroille ja hengille ylimalkaan. V. 2254 hän toimitti uhrin Jumalalle Suurvuorella (T'ai Šan), kuten Historiakirja kertoo.