SUUREN OPIN TAULUKKO.
Tässä on kungfutselaisuuden perinnäiset perusopetukset. Joka seuraa tätä oppia, hänellä on myötäinen elämä ja rauhainen kuolema. Tämä taulukko on laadittu asetettavaksi työtuolin oikealle puolelle, muistutukseksi niinkuin vanhoilla oli apunaan kehoituspiirroksia vöissään ja pesumaljakoissaan. Sillä:
Taivainen järjestys on kehitetty Suuressa Opissa suurimpaan täydellisyyteensä. Tästä seuraa että: —
Sikäli kuin tähän oppiin syvennytään se tekee hyväksi yksityishenkilön: se antaa hänelle sisäisen viisauden. Ja: Sikäli kuin tätä oppia sovelletaan, se tekee hyväksi koko isänmaan: se opettaa ulkoista kuninkaallisuutta. Yleisinä ohjeina ovat seuraavat kaksi sääntöä: Puheissasi noudata taivaista järkeäsi!
Teoissasi mukaudu ihmisluonnon mukaan!
Motto: Taivaan Pojasta alkaen, aina kansanjoukkoihin asti, tätä yhtä, itsekasvatusta, jok'ikinen pitäköön kaiken juurena.
I. SISÄINEN VIISAUS: KIRKASTU HYVEISSÄ!
1. Olevaisen älyllinen tarkastelu.
Tutustu perusteellisesti klassillisiin kirjoihin ja historiaan. Tee tutkimuksia menneisyydestä ja nykyisyydestä. Opi tuntemaan ihmisluonto. Tutki kaiken olevaisen järkiperusteita!
2. Tiedon täydellistyttäminen.
Tee ero luonteen ja kohtalon suhteen. Pidä aina erillään oikeus ja etu. Ymmärrä mikä on oikea oppi. Hylkää harhakäsitykset!
3. Tahdon tekeminen hyväksi.
Älä petä itseäsi! Anna oikea arvo kunnioituksen ja pelon tunteille.
Pidä silmällä alkuaiheita. Hoida huolella sydäntäsi!
4. Sydämen ojentaminen.
Pidä kiinni keskitiestä. Vaali oikeata mielialaa. Varo vääriä haluja.
Kavahda kaikkea haitallista!
5. Itsekasvatus.
Varo puhetta ja käytöstäsi. Ilmaise oikea ylevyytesi. Opettele sävyisyyttä ja kunnioitusta. Omaa antaumusta ja uskollisuutta!
II. ULKOINEN KUNINKUUS: RAKASTA KANSAA!
6. Kodin kunnossapitäminen.
Kunnioitusta vanhemmille! Ystävyyttä vanhempien ja nuorempien veljien
kesken. Muistuta miehen ja vaimon avuja. Valitse huolella ystäväsi.
Erota tarkoin eri sukupuolet. Huolehdi sääntöjen noudattamisesta.
Valvo kasvavan polven kasvatusta. Kavahda kaikkea puolueellisuutta.
Elä sovussa sukulaisten kanssa. Ole ahkera ja säästäväinen!
7. Yksityisvaltion hyvä hallitus.
Tutustumista järjestöjen hoitoon! Yhtenäisyyttä politiikassa! Kunnioita Taivasta ja esi-isiä! Huomaa kykyjen erilaisuus. Rakasta kansaa! Tehosta kansanvalistustyötä. Huolehdi lain ja oikeuden käytöstä!
8. Isänmaan rauhoittaminen.
Sotataitoa tarvitaan! Oikeudenmukaisuutta palkinnoissa ja rankaisuissa. Laajasydämisyyttä lausunnoissa. Säästäväisyyttä valtiovarojen käytössä. Taitoa lakien laadinnassa!
Kaikessa muista kultaista sääntöä:
PYSÄHDY VASTA PARHAASSA HYVÄSSÄ!
* * * * *
Yksityisiä siveyssääntojä ei johdeta niin paljon kaitselmuksesta kuin yksilön suhteesta yhteiskuntaan ja maailmankaikkeuteen. Tämän ilmaisee niin selvästi nuo niin sanoaksemme kungfutselaisuuden kymmenen käskyä, joiden kautta yksilön suhde yhteiskuntaan on mitä tarkimmin määrätty. Nämä kymmenen käskyä johdetaan yhtä monesta erilaisesta yhteiskunnallisesta asemasta, jotka parittain yhdistetään toisiinsa ja näin saadaan Viisi Suhdetta, U Luen, jotka muistuttavat viittä perushyvettä (Viittä Vakiota, U Dz'ang). Nämä viisi suhdetta ovat:
Valtiollinen, Džyin Dž'eng, ruhtinas ja ministeri; isällinen, Fu Tzï, isä ja poika; veljellinen, Hsiung Ti, vanhempi ja nuorempi veli; aviollinen, Fu Fu, mies ja vaimo; ja toverillinen, P'ong Jiu, toveri ja ystävä.
P'ong ja Jiu-sanat kumpikin merkitsevät ystävää ja ystävyyttä; edellinen, P'ong, enemmän yhtäläisen elämäntehtävän aiheuttamaa toveruutta, jälkimmäinen, Jiu, sydämen sointujen synnyttämää tosiystävyyttä. Edellistä edustaa sanamerkki, joka on kokoonpantu kahdesta yhtäläisestä taivaan kappaleesta, kuusta. Jälkimmäiselle merkille kuvaavaa on, että siinä on 'vasemman käden' koukussa — vasen on kunniapuoli — joku 'lisä'. Tarkoin otettuna on tässä siis kaksi erilaista asemaa. Jokapäiväisessä puheessa ei kuitenkaan tehdä tätä eroa, vaan P'ong ja Jiu käytetään yhdessä merkitsemään ystävää.
Eri sukupuolten kesken ei voi olla ei P'ong- eikä Jiu-ystävyyttä. Tässä ei voi tulla kysymykseen mikään muu kuin Fu Fu, aviomies ja aviovaimo. Fu Fu ovat kaksi aivan erilaista sanamerkkiä sekä kokoonpanoltaan että sävelkoroltaan — edellisellä on tietysti korkeampi korko. Se on kokoonpantu samoista osista kuin Taivas (T'ien): 'yksi' ja 'suuri', — sovitus on vain hiukan toinen. Se merkitsee, paitsi aviomiestä, viisasta ja huomattavaa henkilöä, kansojen opettajaa (esim. K'ung Fu Tzï, Kungfutse), sekä myöskin työmiestä. Tässä sanamerkissä esiintyy henkisen ja ruumiillisen työn yhtäläinen korostus. — Jälkimmäinen Fu on yhdistys 'luudasta' ja eräästä toisesta sanasta, joka merkitsee naista yleensä. Miehen ja vaimon ero on siis näistä sanoista päättäen yhtä suuri kuin taivaan ja maan: toinen hipoo taivasta, toinen lakaisee maata.
Jos eri sukupuolten välinen suhde on suppeampi kuin länsimailla, — siitä ei voi puhua ennen hääpäivää, eikä yleensä muutoin kuin Fu Fu-suhteena; tässä on sivuutettu äidin suhde poikiinsakin —, niin oli ystävyyssuhde sen sijaan laaja, kuten näimme. Samaa on sanottava 'veljellisestä' suhteesta. Hsiung Ti on katsottava täydennykseksi isän ja pojan suhteelle, jonka jälkeen se välittömästi seuraakin. Miehen ja vaimon suhde on vasta kolmantena, tämä, jota me ehkä pitäisimme ensimmäisenä. 'Vanhempi ja nuorempi veli' edustavat, sanallisen merkityksensä ohessa, ylimalkaan ylempiä ja alempia, vanhoja ja nuoria. — Näidenkin sanamerkkien rakenne kuvaa selvästi niihin liittyvää ajatusta. 'Hsiung' tietää suuta ja syömäriä, kun taas 'Ti' on pakotettu jousensa kanssa syötävää hakemaan tai paimentolaisena itseään elättämään. Isän kuoltua siirtyy rajaton valta nuorempien veljien yli vanhimmalle veljelle, joka on tällöin astunut alamaisen lapsen asemasta perheen pään täysiin valtuuksiin. Nuorten alistuva vanhojen kunnioitus — siinä Ti:n yleinen sisällys, lähennellen siis Ksiao-käsitettä.
Niinkuin Hsiung Ti ulottuu perhepiirin ulkopuolelle, niin myöskin Fu Tzï, isä ja poika. Usein yhdistetään Fu, isä, vanhempaan veljeen, Hsiung; täten muodostunut Fu Hsiung merkitsee yleensä iäkkäitä ihmisiä, samoinkuin Fu Lao vanhoja. (Sanamerkki Fu on aivan erilainen kuin miehen ja vaimon Fu-merkit.) Tzï, poika, yhdistetään taas nuoremman veljen, Ti-sanan, kanssa merkitsemään nuorempaa kansaa ylimalkaan. Tzï-sanaa käytetään myöskin kunnioitusterminä suurmiehistä (esim. K'ung Fu Tzï eli K'ung Tzåi; Kungtse, Kungfutse).
'Ministeri' termissä Džyin Dž'en merkitsee yleensä virkamiehiä, joiden kanssa ruhtinas on suoranaisissa tekemisissä. Dž'en oli keisarivallan aikana kiinalaisten virkamiesten 'minä'. Alkumerkitykseltään se on sama kuin meikäläinen 'ministeri', s.o. palvelija. Korkeimmassa asemassa, koko yhteiskuntarakenteen huippuna ja koossapitäjänä, on Džyin eli Džyin Tzï. Sanamerkki Džyin jakautuu kahteen osaan, joista ylimmäinen merkitsee: 'hallita, ohjata; ohjaaja, tarkastaja'. Alempi osa merkitsee suuta ja puhetta. Ajatus on siis selvä: 'Käskyjä jakeleva suu, kaikkea hallitseva puhe'. Merkin äänneasukin on nähtävästi yhdistys sen molempien osien äänteistä: k'ou + in > Džyin.
Teorian mukaan tuli valtion päämiehen olla paras ihminen maailmassa. Sen vuoksi ei Džyin merkitse ainoastaan: 'päällikkö, hallitsija, suvereeni'; vaan myöskin: 'ihanne-ihminen, gentlemanni, yli-ihminen'. Hallitsijan arvonimestä on siis tullut jokapäiväinen kohteliaisuus- ja iskusana kansan keskuuteen. Kaikki eivät voi olla 'Taivaan Poikia', mutta kaikki voivat omata ruhtinaallisia avuja. Kaikilla on sama ruhtinaallinen ihanne.
Suuren Opin mukaan (III, 3) on ruhtinaan hyve Ren. Se on sana, jolle ei löytyne aivan tarkkaa vastinetta länsimaisissa kielissä. Kun ruhtinas on koko kansan kaikkien jäsenten ihanne, niin tulee hänen omistaa kaikki mahdolliset ihmisavut. Hänestä hajautuvat kuin prismasta kaikki kymmenen siveyssädettä. Ren-sanaa voisimme tulkita sanoilla: Ihmisyys, humaanisuus, hyveherkkyys, oikeamielinen rakkaus. Laulujenkirjan lainauksesta (III, 3) näkyy, kuinka ruhtinaan tulee kyetä asettumaan kaikkiin elämänasemiin ja niissä toteuttaa kullekin ominaisia avuja. Ren, kuninkaallinen hyve, on yksi viidestä perushyveestä, vieläpä niistä ensimmäinen.
Kun sosiaalisessa elämässä tehdään näin tarkka ero ihmisen ja ihmisen kesken, niin se on omansa synnyttämään kullekin asemalle ominaisia paheita. Kiinan historia puhuu liiankin selvästi, miten rajattoman vallan tunto on vienyt hallitsijoita epäinhimillisiin tekoihin. Senvuoksi muistakoon hallitsija olevansa vain ihminen ja osoittautukoon elämässään inhimilliseksi. Suuret virkamiehet, sekä vanhana että uutena aikana, ovat usein valtansa nojalla eronneet keskushallituksesta, tuottaneet tuhoisia kapinoita, julistaneet erinäisiä osia valtakunnassa itsenäisiksi ja monin tavoin toimineet itsekkään etunsa laskuun. Sen vuoksi on heille tärkeintä kunnioitus ja uskollisuus esivaltaa kohtaan.
Virkamiehen, valtion palvelijan ('ministerin') hyve on Laulujenkirjan lainauksen mukaan (III, 3) kunnioitus (Džing). Yleisemmin esitetään kuitenkin Džung, lainkuuliaisuus, lojaalisuus, virkamiehen hyveeksi. Tämä Džung merkitsee kokoonpanoltaan 'keskellä olevaa sydäntä', miestä, jonka sydän on paikallaan. Džung ilmaisee uskollisuutta esivaltaa kohtaan ja isänmaallista mielialaa, vastakohtana yksityisharrastuksille ja oman edun etsinnälle.
Kiinalaiset isät, itsevaltiutensa tuntien, ovat usein todellisia tyranneja kodissaan. Kohteliaassa puheessa käytetään puhutellun isästä tavallisimmin termiä: 'Kunnioitettava Ankaruus (Ling Jen)', tai 'Kunnioitettava Arvokkuus (Ling Tsuen)'. Senvuoksi on tärkeätä huomauttaa heille, etteivät tyystin unohtaisi rakkautta. Isän varsinainen hyve (III, 3) on Tz'ï, 'lempeys, sydämellisyys, tunteenomainen rakkaus' — sana, jota kohteliaassa puheessa käytetään äidistä. Kun isät ovat luonnostaan enemmän kovia, niin ei ole pelkoa, että tässä ilmeneisi hemmottelevan rakkauden vaaraa. Hallitsijasta käytetty Ren ilmaisee, ettei hänen rakkautensa saa olla tunteiden, vaan järjen ohjaama.
Pojan hyve on Hsiao. Tämä on kiinan tärkeimpiä sanoja, kansallishyveiden harjoituksessa ehkä enimmän viljelty käsite, sama kuin raamatullisen neljännen käskyn sisällys. Hsiao on yhdistys merkeistä Lao ja Tzï; ylempi osa, Lao, on 'kunnianarvoisa, vanha' merkitykseltään. 'Poika, lapsi (Tzï) kunnianarvoisen vanhuksen jalkain juuressa', sen voi lukea merkin rakenteesta. Muuta merkitystä sillä ei olekaan kuin lapsenkunnioitus vanhempiaan — myöskin äitiä — kohtaan. Asia on tietysti sen arvoinen, että se on tarvinnut oman terminsä.
Kymmenes kungfutselaisista peruskirjoista, "Kunnioituksenkirja" (Hsiao Džing) kehittelee monipuolisesti oppia "Pyhä Julistus" koskettelee myöskin Hsiao-käsitettä. Siinä sanotaan m.m.: Vanhempien kunnioitus on oikeana oppina selviö taivaassa ja maassa; ihmiselämässä se on kaikkien hyveiden perustus ja juuri. Varsinainen vanhempien kunnioitus sisältää kaksi puolta: vanhempien mielen ilahduttamista ja huolenpitoa heidän ruumiillisesta hyvinvoinnistaan. Vanhemmat ovat kuin aurinko; niinkuin se keväällä synnyttää elämää ja syksyllä antaa sen sammua, niin on vanhemmillakin oikeus määrätä lastensa elämästä ja kuolemasta. Heidän tekonsa ovat yläpuolella lasten arvostelun. Hsiao Tao (Hsiao:n tie, oppi) vaatii pojalta koko ikänsä 'sokeaa' kuuliaisuutta isäänsä ja, tämän kuoltua, vanhempaa veljeään kohtaan. Eikä tämä kuuliaisuus ja kunnioitus kohdistu vain elävään isään tai veljeen, vaan myöskin kuolleisiin esi-isiin.
Riittäköön tämä Hsiao:sta. Vanhemman ja nuoremman veljen hyveitä ilmaisevat 'veljiä' merkitsevät sanat Hsiung ja Ti; niitä käytetään sekä verbeinä että substantiiveina. Jälkimmäinen kuitenkin äännetään T'i ilmaistessaan nuoremman veljen hyveellistä toimintaa. Hsiung vaatii vanhemmalta veljeltä sävyisyyttä, Ti nuoremmalta kuuliaisuutta, — suhde muistuttaen siis paljon isän ja pojan suhdetta. Kungfutsen Keskusteluissa (Luen Y) sanotaan: Poika käyttäytyköön kotona niinkuin Hsiao, ulkona niinkuin T'i vaatii: Ru' tsē Hsiao, ts'u' tsē Ti.
Miehen ja vaimon suhde sisältää samanlaisen hallitsemisen ja alistuvaisuuden piirteen kuin Hsiao. Teoria ei vaadi mieheltä ei rakkautta, ei hellyyttä, ei uskollisuutta, vaan ainoastaan kylmää oikeudenmukaisuutta. Vaimon hyve taas on myöntyväisyys ja kiintymys, eikä ainoastaan elävää, vaan kuolluttakin miestänsä kohtaan. Erittäin ansiokkaana pidetään elämänikuista leskeyttä miehen kuoltua. Tällaisille 'kunniallisille leskille' rakennetaan usein muistoksi komeita kivisiä kunniaportteja. Keisarien jalkavaimo on lähetetty herransa kuoltua palvelemaan tätä toisessa maailmassa.
Naisen aseman suuri alemmuus miehen rinnalla tulee ilmi myöskin moniavioisuudessa. Yksiavioisuus on näet enemmän välttämätön paha kuin tavoiteltava hyvä. Mies saa ottaa niin monta vaimoa kuin hän jaksaa elättää. Käytännössä on yksiavioisuus yleisintä ankaran olemassaolontaistelun vuoksi. Rikkailla ja korkeilla virkamiehillä on yleensä useampia vaimoja, joista kuitenkin vain yksi on varsinainen, virallinen puoliso. Haaremi on jumalan siunauksen merkki. Yksiavioisuudenkin kannalla sanoo teoria, että jos vaimo kuolee, voi saada uuden, mutta jos veli tai isä kuolee, on sitä mahdoton korvata. Senvuoksi liittyköön ihminen ikipäivikseen enemmän omaan sukuunsa kuin vaimoonsa!
Ystävyyssuhteessa on uskollisuus, Hsin, pääasia. Ystävän uskollisuus ei ole samaa kuin virkamiehen lojaalisuus. Jälkimmäisessä piti olla sydän paikallaan; ystävän uskollisuudessa luotetaan sanoihin, 'miehen sanoihin'. Luotettavuus, sanansapitäminen ja uskollisuus — siinä läheisemmän ja kaukaisemman ystävyyden tunnus. Hsin on viimeinen viidestä perushyveestä, kuten ruhtinaan hyve, Ren, oli ensimmäinen. Hsin merkitsee sitäpaitsi kirjettä, sanomaa ja sopimusta, siis kirjoitetunkin sanan luotettavuutta.
Ylläoleva kungfutselainen yhteiskuntajärjestys merkitään yhdellä ainoalla sanalla Luen (Len). Johdoltaan se merkitsee 'inhimillistä järjestystä'. Yleisesti käytetään seuraavia kaksoisnimityksiä: U Luen (Viisi L:iä), Luen Dž'ang (vakio L.), Ren Luen (ihmis-L.) vieläpä Tien Luen (taivainen järjestys).
Eduksi tälle järjestelmälle voisi merkitä sen tarkkapiirteisyyden ja lujuuden, voisimme lisätä myöskin selvyyden. Kunkin aseman velvollisuudet ovat kyllin selvästi määrätyt. Meistä näyttää tässä olevan liian suurta lainalaisuutta, mutta täytynee ehkä myöntää kuitenkin, että se on ollut paras mahdollinen aikanansa. Kun ei ole ollut vastaavaa sisäistä siveellistä voimaa, niin on siveyssäännöt sidottu ulkonaisiin asemiin ja tapoihin.
Nämä monenlaiset eri asemat yhteiskunnassa, joilla kullakin on omat oikeutensa ja velvollisuutensa, ovat tehneet miltei mahdottomaksi yhden ja yhtenäisen siveyssäännön velvoituksen kaikkia kohtaan. Šu, epäitsekkyys, on koetettu asettaa Suuressa Opissa yleiseksi perusohjeeksi. Sitä on selitetty niin sanotulla 'viivoittimen ja harpin opilla', jonka mukaan samaa periaatetta pitäisi järkähtämättä sovelluttaa kaikkiin suhteisiin (X, 2). Šu, jos sitä sovelletaan noihin viiteen eri suhteeseen, ei kuitenkaan poista noiden suhteiden perusolemusta, jyrkkää arvoasteen eroa. Paras hyve tällaisessa moninkertaisessa yhteiskuntarakennuksessa on Viisaus, joka kussakin eri asemassa osaa menetellä aseman vaatimusten mukaisesti.
Erikoisen huomattavaa tässä yhteiskuntarakennuksessa on tuo arvoasteiden jyrkkä erilaisuus. Se keskittyy Hsiao-käsitteeseen, isän ja pojan suhteeseen. Tasa-arvo on jotain perin vierasta kiinalaisten ajatustavalle. Alistuvaisuussuhde ei ilmene ainoastaan lapsen ja isän sekä alamaisen ja itsevaltiaan hallitsijan välillä, vaan se on sovitettu myöskin aviopuolisoiden, veljesten jopa ystävienkin keskinäisiin suhteisiin. Fu ts'ang, Fu sui: mies on määrääjä, nainen seuraaja, sanotaan aviopuolisoista; mies 'laulaa', nainen säestää. Vielä ihmeellisempää meistä on tuo jyrkkä erotuksenteko veljesten välillä. 'Veljeys' meikäläisessä tasa-arvon merkityksessä on niin vierasta kiinalaisille, ettei heillä ole edes veli-sanaa. Heillä on vain "vanhempi" ja 'nuorempi' veli.
Hsiao on tämän alistuvaisuuden ja kuuliaisuuden symbooli. Edellä huomautimme, kuinka hallitsijaa ja hallitusvirkamiehiä sanotaan kansan isäksi. Hsiao-käsite on lähinnä lainattu osoittamaan alamaisten suhdetta hallitsijaan ja kansan suhdetta virkamiehiin. Edellä huomautimme myös, kuinka vanhemman ja nuoremman veljen suhde on lähellä isän ja pojan suhdetta. Ti on Hsiao-sanan lähin sukulainen. Usein ne yhdistetäänkin: Hsiao Ti: lapsen kuuliaisuus ja veljen alistuvaisuus. Sama kunnioittava kuuliaisuus ilmenee aviopuolisoidenkin suhteissa. Vaimon kuuliaisuus, Šuen, yhdistetään niinikään Hsiao-käsitteeseen: Hsiao Šuen; pojan Hsiao ja vaimon Suen ovat mitä läheisimpiä käsitteitä. Šuen on niin lähellä Hsiao-käsitettä, että edellisen katsotaan suorastaan sisältyvän jälkimmäiseen sekä Ti-käsitteeseen, joten Šuen voidaan vaurioitta yleisluettelosta jättää poiskin.
Viidestä suhteesta saadaan siis neljä hyvettä, jotka säännöllisesti esitetään seuraavassa järjestyksessä: Hsiao, Ti, Džung, Hsin: Lapsen kunnioittava kuuliaisuus, nuoremman veljen alistuvaisuus, virkamiehen lainkuuliaisuus ja ystävän uskollisuus. Hsiao on korotettu ensimmäiselle sijalle. Hsin, viimeinen viidestä perushyveestä, esiintyy tässäkin ryhmässä.
Viisi Luen:iä on Kiinan kastilaitos. Huolimatta sen suurista eduista se on ollut, yhdessä uskonnollisen Fung Sui-järjestelmän kanssa suurimpia esteitä edistyksen tiellä. Se on sitonut liian kireästi kaiken nuorekkaan yritteliäisyyden iänikuisiin sääntöihin ja tapoihin. Kaikki sukupolvet kaukaisesta kanta-isästä alkaen ovat olleet painamassa tietoisen teorian voimalla omaa leimaansk nousevaan polveen. Tuhansin tavoin on nuorista kynitty pois kaikki omaperäisyys ja itsenäinen ajattelu. — Mitä kärsimyksiä kätkeytyykään usein kiinalaisiin koteihin, joissa neljän polven kaikki lukuisat jäsenet elävät saman katon alla ja saman kassan varassa! Kun poika tuo vaimonsa tähän pesään, on yksi kuluttaja tullut lisää, eikä sitä katsota ilomielin. Raatakoon hän siis ruokansa edestä! Usein tulee miniän asema niin tukalaksi, että hän epätoivoisena itse päivänsä päättää. Jalkojen sitominen on vain yksi puoli yleisestä kurjasta kuvasta.
Kauan on kungfutselaisuus kannattanut Kiinan kansan elämää. Neljännen käskyn siunaus on runsain määrin tullut sen osaksi. Alempien kuuliaisuuden ja ylempien velvollisuuksien terottaminen on kantanut kaikista puutteista huolimatta myöskin hyviä hedelmiä. Voimakas yhteenkuuluvaisuuden tunne on kehittynyt verrattain pitkälle. Se on saanut kauniin ilmaisun sananlaskussa: T'ien Hsiā i Džia: 'Koko valtakunta on yksi ainoa koti.' Isänmaanrakkaus on juurtunut syvään, vaikka vastaavaa sanaa ei kiinankielessä olekaan. Äsken ilmaantuneen länsimaista isänmaanrakkautta vastaavan Ai Kue:n asemasta on käytetty Ai Ming, tai Ts'ing Ming rakkaus kansaan, mutta sitäkin vain hallitsevissa piireissä. Sydänjuuret ovat liitetyt oman suvun kautta enemmän omaan 'tummatukkaan kansaan' kuin yhteiseen maakamaraan. Esi-isien hautojen kautta on kotoinen maaperäkin tullut kalliiksi.
Mutta uudet, monessa suhteessa kungfutselaisuudelle perin vastakkaiset aatteet ovat saaneet vähitellen viime aikoina suurtakin kantavuutta Kiinassa. Sekä puhutun että kirjoitetun sanan kautta on julistettu ja saarnattu uutta elämänkatsomusta kiinalaisille. Lähetystyön kautta on koko Kiina avautunut länsimaisille vaikutteille. Ulkomailla, varsinkin Japanissa ja Amerikassa tuhatlukuisina opiskelleet kiinalaiset nuorukaiset ovat tuoneet uutta viiniä vanhoihin leileihin. Monet valtiolliset nöyryytykset ulkovaltojen edessä keisarikunnan viimeisinä aikoina ovat kiirehtineet vanhan Kiinan kääntymistä itsestänsä ulospäin.
Huomataan, kuinka Kiinan muurien ulkopuolella, jossa luultiin olevan vain pelkkiä barbaareja, on sittekin jotain muutakin, on jotain yhtä hyvää kuin 'Keskusvaltakunnassakin', ehkäpä jotain parempaakin, on ainakin sotataitoa ja murha-aseita, on 'tulilaivoja' ja 'tulivaunuja', kaukökirjoitusta ja kaukopuhelua, on siistejä kaupunkeja ja koteja, on koneita ja muuta korskaa. Keisarinkin, itse Taivaan Pojan, täytyy tunnustaa tällä kaikella jotain arvoa olevan. Kun hän ei voi lähteä opintomatkalle ulkomaille, antaa hän palatsiinsa laittaa pienoiskoossa kaikki nuo keksinnöt, itse niiden kelpoisuutta koetellakseen.[35] Sen ohessa hän ostaa kaikki 'ulkomaan oppia' käsittelevät kiinankieliset kirjat, niiden joukossa Raamatunkin.
Tulos tästä kaikesta on selvä. Jättiläinen herää. Huomaa kauan nukkuneensa, huomaa pikku peikkojen kimppuunsa käyvän, huomaa olevansa pahemmassa kuin pulassa niiden käsissä. Vanha vakainen valtakunta kuohuu ja kiehuu, on käymistilassa ylhäältä alas asti. Taivaan Poika viskaa pois pyhyytensä, tunnustaa kansansa ja oman avuttomuutensa, tahtoo sisäisen uudistuksen tietä rohkeasti lähteä uusille urille koko kansansa kanssa, kääntää silmänsä laskevan auringon maahan ja pitää länsimaita kaikessa esikuvinaan.
Silloin seuraa julistus toista.[36] Nopeassa tempossa annetaan mitä laajakantoisimpia hallitusmääräyksiä kaikilla mahdollisilla aloilla. Voi sinua, jättiläinen, jo riehut liikaa! Katso vain, etteivät noin äkkinäiset otteet sinua kumoon kaada!
Nuorekas aines iloitsee tästä 'edistyksestä'; suuria toiveita on taivas täynnä. Mutta vanha kungfutselainen katsoo vakavana ja totisena tätä lasten leikkiä. Jo kuohahtaa kuuma veri. Esi-isien iänikuinen muisto velvoittaa pelastamaan vielä viimeisellä hetkellä mustapään kansan ulkomaisista houreista. Nyt on tullut toiminnan aika! Isänmaa kutsuu! Pois kaikki vieras tästä maasta! Pois ulkomaan oppi ja ulkomaalaiset! Pois kaikki tyynni nuo valkoiset paholaiset!
Tarmokas nainen, vanha leskikeisarinna, saadaan tämän puuhan etupäähän. Palatsissa pannaan vallankaappaus toimeen. Suunta muuttuu. Täydellä tarmolla nostaa vanha Kiina vielä viimeisen kerran keltaista lohikäärmelippua. Käärme purskauttaa suustaan kristittyjen vainon vuolaat virrat. Ikäänkuin uutta elonvoimaa saaneena kiemurtelee peto henkensä edestä.[37]
Mutta pian päättyy tämä surullinen näytelmä. Entistään alemma painetaan kungfutselaisen ylpeys. Vuosituhansien kerskaukset pyyhkäistään pois armottomalla kädellä. Taivaan Pojan sijainen saa lähteä pakoon.
Hänen palatsinsa poltetaan ja itse Taivaan Temppeli muutetaan vihollisjoukkojen temmellyspaikaksi[38] — luontokappaleiden tallattavaksi, kerrassaan hevostalliksi, pyhä paikka, johon vain valitut kuolevaiset saivat edes katsahtaa. Se oli nöyryytys sellainen, jonka vertaisia on ollut vain harvoja, pyhän pilkkaa, joka sattui kungfutselaisen elinhermoon.
Tästä alennustilasta ei kungfutselaisuus ole jaksanut enää nousta. Sen voimat olivat murretut ainaiseksi. Kungfutselainen saa ruveta maksamaan korvauksia tuhotöistä, joita hän kansallisen ja uskonnollisen innostuksen huumeessa teki.
Uusi viini yhä kuohuu. Jo on murrettu varsinainen siveellinen vastustus. Vielä on kuitenkin jäljellä ulkonaiset vanhat muodot. Vielä istuu Taivaan Poika istuimellaan. Vielä liehuu keltainen lippu. Vielä kiemurtelee vanha käärme. Puhkaiseeko viini leilit, vai onko vanha nahka pehminnyt kyllin paljon peräänantaakseen? Siinä kysymys, jonka uteliaina teemme.
Ulkonaisesti näyttää rauhalliselta. Elämä palautuu entisiin uomiinsa. Mutta syvällä kansan sielussa on käymisliike täydessä vauhdissa. Se saa uutta virikettä, kun harmi ja viha saadaan kohdistaa vierasperäistä hallitushuonetta kohtaan. Aito kansallinen innostus valtaa mielet taas, kohdistuakseen nytkin ulkomaalaisiin, mutta ei valkoisiin, vaan tumman-keltaisiin. Mandžut, mandžut on nyt ajettava maasta pois! Niissähän se perusvika piileekin. Nyt me sen vasta ymmärrämme! Kun vain nämä on karkoitettu, niin silloin on kaikki hyvin.
Nuori Kiina, Uusi Kiina, on nyt ohjaksissa. Sen aika on nyt tullut. Tarmokkaalla ja verrattain taitavallakin kädellä käydään asioihin käsiksi. Ei näitä uudistusmiehiä sido kungfutselaiset kahleet, ei säännöt kuuliaisuudesta keisaria, vanhoja tai esi-isiä kohtaan. Kansan paras on sydämellä. Ja se vaatii heitä ryhtymään rohkeaan tekoon. Tietoisesti puuhataan, hengen uhalla, hautaa vanhalle hallitukselle ja vanhoille opeille ylimalkaan.
Hedelmä on kypsä. Aika on tullut. Jo ennen sovittua päivää, erään sattuman johdosta, ryhdytään tosityöhön. Valkoinen lippu kohoaa milloin missäkin osassa maata. Lipun keskelle on piirretty suuri Han-merkki -varsinaisen kiinalaisen nimi. Kuin kulovalkea leviää uusi valta. Verrattain verettömästi päästään ensimmäisen ottelun ohi uusiin oloihin. Viini on särkenyt vanhat leilit.
Tasavalta, tasa-arvo, veljeys ja vapaus! Mitä tämä on! Uusia ajatuksia, uusia sanoja! Liian uutta, liian suurta yhdellä kerralla käsitettäväksi! Kiinalaisille kävi niinkuin muillekin kuolevaisille: he juopuivat uuden viinin vaikutuksesta. Juopunutko lie, vanha Kiina, vai jälkikohmelossa — emme tiedä tarkoin.
Koko katoamaton T'ien Luen on luhistunut, kruunu on poissa, Taivaan Poika on poissa. Prisma on rikki. Miten nyt eri värit erotetaan? Mistä nyt löydetään Ren Ren, inhimillinen ihminen? Džyin Tzï:iä ei ole. Kelle nyt Dž'en uskollisuutta osoittaa? Kaikkivaltiaalle kansalle? Orjasta on tullut isäntä, alamaisesta hallitsija. Joka ennen jäljitellen katsoi Džyin Tzï:iä (ruhtinasta) ja piti häntä ihanteenaan, saa nyt tositeossa olla ruhtinas itse. Hsiung ja Ti ovat kumpikin kaatuneet yhden yhteisen veljeyden tieltä. 'Saman kohdun lapsi', T'ung Pao, on keksitty veljeä merkitsemään. Ja nyt on 400,000,000 saman kohdun lasta! Fu Fu:ta ei ole. Uen-ming džie Huen, — valistunut avioliitto, on sen sijassa. Fu Tzï on kärsinyt korvaamattomia kolauksia ja P'ong Jiu on kadottanut pyhyydestään.
Sanalla sanoen: Kaatunut, kaatunut on se komea rakennus! Voi sinua, tuhatvuotinen toivo ja tuki, koko kansan kannatin, kuinka niin äkkiä sentään saatoit luhistua!
Ja sen lankeemus oli suuri. Oppijärjestelmä, jonka varassa neljäsosa ihmiskuntaa oli elänyt neljä tuhatta vuotta — kaatunut kuitenkin! Kaatunut niin pahasti, että vain vaivoin saadaan enää raunioista pelastetuksi siihen sisältynyt iäti arvokas aines.
Mikä muu kuin kristillinen siveysoppi ja Jeesuksen julistama Jumalan valtakunta voi täyttää ammottavat aukot?
2.
KUNGFUTSEN TEKSTI
Džu Hsi:n alkulause.
Opettajani Di'eng Tzï sanoi: "Suuri oppi on Kungfutsen jälkeen jättämä kirja, Hyveiden Alkeisopas.[39] Niin paljon kuin nyt voimme ymmärtää (nähdä) vanhojen opintojen järjestystä, niin se perustuu yksinomaan tämän kirjasen säilymiseen, sekä (Kungfutsen) 'Keskustelujen' ja 'Mongtsen', joka on myöhäisempiä. Opiskelija aloittakoon ehdottomasti tällä [teoksella], siten hän ehkä välttyy erehdyksiltä."
1. Suuren opin tie [on tämä]: Kirkastu kirkkaissa hyveissä! Rakasta kansaa! Lepää [vasta] parhaassa hyvässä![40]
2. Kun on käsittänyt lepopaikan, silloin on suunta selvä. Kun on suunta selvä, silloin voi olla mieli varma. Kun on mieli varma, silloin voi saada rauhan. Kun on saatu rauha, silloin voi hartaasti mietiskellä. Kun voi hartaasti mietiskellä, silloin voi saavuttaa [tavoittamansa].
3. Esineillä on juuret ja latvat. Asioilla on loppu ja alku. Joka ymmärtää, mikä on ensimmäistä, mikä viimeistä, hän on tielle tulemassa.
4. Vanhat [ruhtinaat], jotka tahtoivat kirkastaa kirkkaita hyveitä [koko] Taivaan alla, hallitsivat ensin oman valtionsa hyvin.
Voidakseen hallita oman valtionsa hyvin, he ensin järjestivät kotinsa kuntoon.
Voidakseen järjestää kotinsa kuntoon, he ensin kasvattivat itseänsä.
Voidakseen kasvattaa itseänsä, he ensin ojensivat sydämensä.
Voidakseen ojentaa sydämensä, he ensin tekivät tahtonsa hyväksi.
Voidakseen tehdä tahtonsa hyväksi, he ensin täydellistyttivät tietoansa.
Tiedon täydellistyttäminen on olevaisen älyllistä tarkastelemista.
5. Olevainen on älyllisesti tarkasteltu, — silloin on tieto täydellistynyt.
Tieto on täydellistynyt, — silloin on tahto tullut hyväksi.
Tahto on tullut hyväksi, — silloin on sydän ojennettu.
Sydän on ojennettu, — silloin on ihminen kasvatettu.
Ihminen on kasvatettu, — silloin on koti saatu kuntoon.
Koti on saatu kuntoon, — silloin on valtio hallittu hyvin.
Valtio on hallittu hyvin, — silloin on rauha Taivaan alla.
6. Taivaan Pojasta'[41] alkaen aina kansanjoukkoihin asti, tätä yhtä, itsekasvatusta, jok'ikinen pitäköön [kaiken] juurena.
7. [Olettakaamme, että] tämä juuri on sekaisin ja latva on järjestyksessä, — moista ei saata olla. [Olettakaamme, että] tästä tärkeimmästä vähät välitettäisiin ja vähemmän tärkeistä (kodista ja valtiosta) pidettäisiin hyvää huolta, — moista ei vielä ole tapahtunut.
Diu Hsi:n jälkihuomautus.
Ylläoleva klassillinen teksti on K'ung Tzï:n (Kungfutse) lausuma ja hänen oppilaansa Tseng Tzi:n kertoma. Tämän selitysten kymmenen lukua ovat Tseng Tzi:n ajatuksia ja hänen oppilaidensa kirjoittamia. Vanhoissa teoksissa on ollut paljon sekavuutta kirjoituslaattojen järjestykseen nähden. Nyttemmin olen ne, Di'eng Tzï:n päätelmien mukaan ja omien uudistettujen tutkimusteni perustuksella, järjestänyt seuraavassa esiintyvällä tavalla.
3.