XXXVII.
Everstin saapuessa rancholle oli aamu käsissä. Hän tapasi vaimonsa ja Evan istumassa Custerin huoneessa. He tiesivät, millä hetkellä se tapahtuisi, ja olivat siellä odottamassa ollakseen mahdollisimman likellä häntä. He itkivät hiljaa. Keittiöstä pation toiselta puolen kuului Hannahin nyyhkytys. He istuivat pitkän aikaa äänettöminä. Äkkiä he kuulivat oven rämähtävän patiossa, ja sitten lähestyi joku juoksujalkaa.
»Eversti Pennington! Eversti Pennington!» huusi tulija.
Eversti astui Custerin huoneen ovelle. Huutaja oli kirjanpitäjä.
»Mikä on hätänä?» kysyi Pennington. »Tässä olen.»
»Hallitus on myöntänyt lykkäystä. On esitetty uusia todistuksia. Neiti Burke on parhaillaan matkalla tänne. Hän on löytänyt miehen, joka murhasi Crumbin!»
Mitä hän vielä puhui, sitä ei eversti kuullut, sillä hän oli palannut huoneeseen ja vaipunut poikansa vuoteelle, purskahtaen itkemään — hän, joka oli kestänyt nämä pitkät viikot ikäänkuin olisi ollut raudasta.
Oli jo melkein keskipäivä, kun Shannon saapui. Hänet oli kyydinnyt Los Angelesista eräs yleisen syyttäjän toimiston virkamies. Penningtonit olivat seisoneet itäisellä kuistilla, tähyillen maantietä kaukoputkillaan. Niin kiihkeästi olivat he odottaneet toiveittensa varmennusta.
Shannon hypähti autosta, ennen kuin se ennätti seisahtua, ja riensi juoksujalkaa heidän luokseen. Häntä saattanut mies seurasi jälessä ja liittyi heidän seuraansa kuistilla. Shannon kiersi kätensä rouva Penningtonin kaulaan.
»Hän on pelastettu!» hän huudahti. »Toinen on tunnustanut ja todistanut yleiselle syyttäjälle olevansa syypää.»
»Kuka hän on?» tiedustivat toiset.
Shannon kääntyi Evan puoleen.
»Teitä kaikkia kohtaa uusi isku», hän virkkoi. »Mutta malttakaa mielenne, kunnes ehdin kertoa kaikki! Sitten ymmärrätte, ettei toisin voinut olla. Wilson Crumbin surmasi Guy.»
»Guy? Miksi hänen piti se tehdä?»
»Siinähän se on. Juuri senvuoksi eivät epäluulot kohdistuneet häneen. Hän yksin tunsi ne seikat, jotka kiihoittivat hänet tekemään sen. Siitä mahdollisuudesta, että murhaaja saattoi olla Guy, huomautti minulle Allen. Olen viettänyt lähes kaksi kuukautta parantolassa seurassani tämä herrasmies, koettaen herättää Guyn nukkuvassa mielessä menneisyyden muistoja ja saada hänet tajuamaan, kuinka tärkeätä niiden muistaminen nyt on. Hän on parantunut yhtä mittaa, mutta vasta eilen hänen muistinsa palasi. Työskentelymme johtui olettamuksesta, että jos hänet saataisiin käsittämään Evan olevan elossa, olisi hänen sielunsairautensa syy poistettu. Koetimme kaikkea mahdollista ja olimme jo melkein lakanneet toivomasta, kun hänen muistinsa melkein kuin ihmeen kautta heräsi hänen katsellessaan Evan valokuvaa, jonka olin antanut hänelle. Loppu kävi helposti, etenkin sitten, kun hän sai tietää, että Eva oli toipunut. Sensijaan, että tunnustamisen välttämättömyys olisi aiheuttanut uuden kohtauksen, tuntui se innostuttavan häntä. Hän ajatteli ainoastaan Custeria ja toivoi vain ennättävänsä ajoissa pelastamaan hänet.»
»Miksi hän tappoi Crumbin?» kysyi Eva.
»Koska Crumb surmasi Gracen. Hän kertoi minulle koko tarinan eilen.»
Hyvin varovasti Shannon toisti kaikki, mitä Guy oli puhunut hänelle sisarensa ja Crumbin välisistä suhteista aina Gracen kuolemaan saakka.
»Olen iloinen siitä, että hän tappoi Crumbin’» sanoi Eva. »Jollei hän olisi sitä tehnyt, en olisi kunnioittanut häntä hiventäkään.»
»Guy mainitsi murha-iltana silmäilleensä eläviäkuvia käsittelevää kuukausijulkaisua ja nähneensä siellä Crumbin kuvan, joka oli samanlainen kuin hänen Gracen pukeutumispöydältä ottamansa valokuva — siinä kuvattu mies oli Gracen ilmoituksen mukaan syypää hänen onnettomuuteensa. Guy ei ollut aikaisemmin saanut selkoa miehen nimestä, mutta julkaisussa oleva kuva, jonka alla oli nimi, oli jäljennetty samasta valokuvasta. Crumb oli juuri hänen etsimänsä mies, siitä ei saattanut olla epäilystäkään. Kaulaliinan neula ja omituisesti otsalle valahtanut hiuskiehkura osoittivat kuvat samasta levystä otetuiksi. Vaikka Guy ei ollut koskaan nähnyt Crumbia, tiesi hän täällä kuulemiensa keskustelujen nojalla, että juuri Wilson Crumb oli ohjaamassa niitä eläviäkuvia, jotka piti ottaa Ganadossa. Hän otti heti pistoolinsa, satuloi hevosensa ja ratsasti leiriin etsimään Crumbia. Juuri häntä erehtyi yksi todistajista luulemaan Custeriksi. Sitten hän menetteli, kuten yleinen syyttäjä kuvasi Custerin tehneen. Hän ratsasti Linkkuveitsi-cañonin suulle ja näki Crumbin auton valot ylempää läheltä El Camino Largoa. Hänen ollessaan Linkkuveitsi-cañonissa oli Evan täytynyt ratsastaa Sykomori-cañonia alaspäin kohdattuaan Crumbin ja mennä Linkkuveitsi-cañonin ohi, ennen kuin Guy palasi Sykomori-cañoniin. Hän ratsasti auton luo Crumbin koettaessa kiertää konetta käyntiin. Sytyttäjä ei ilmeisesti ollut kunnossa, sillä Crumb seisoi auton edessä valojen hohteessa, koettaen saada konetta liikkeelle. Guy puhutteli häntä, syytti häntä Gracen murhasta ja ampui hänet. Sitten hän lähti kotiin El Camino Largon kautta. Ratsastettuaan noin kolme neljänneskilometriä hän laskeutui satulasta ja piilotti pistoolinsa ja vyönsä onttoon puuhun. Sitten hän palasi kotiin.
— Hän kertoi, että vaikka hän ei suinkaan katunut tekoaan, hän ei kuitenkaan nukkunut koko yönä ja oli hyvin hermostunut silloin, kuin Evan otaksuttu kuolema järkytti hänen mielensä sekaisin. Muutoin hän olisi ilomielin ottanut vastuulleen Crumbin kuoleman silloin, kun Custeria ja minua syytettiin.
— Saatuamme Custerin tunnustuksen, antoi Allen meille lisätietoja, jotka olivat omiaan osoittamaan, että Custer on viaton. Hän selitti, ettei hän ennen voinut sitä tehdä joutumatta itse syytetyksi, ja kun hän ei suinkaan pitänyt Custerista, ei hän mielinyt mennä hirteen sellaisesta rikoksesta, jota hän ei ollut tehnyt. Hän oli varma, että hänet hirtettäisiin, jos hän paljastaisi, mikä osuus hänellä oli ollut, kun todistusketjua Custeria vastaan valmistettiin.
— Crumb oli toimittanut Allenin vankilaan anastettuaan häneltä useita tuhansia dollareja. Allenin vankeusaika oli päättynyt Crumbin kuoleman edellisenä päivänä. Ensi töikseen hän lähti etsimään Crumbia surmatakseen hänet. Atelierista hän sai tietää, missä Crumb oli, ja seurasi häntä heti. Hän vetelehti leirin ympärillä, pysytellen näkymättömissä ja väijyen Crumbia silloin, kun kuuli surmanlaukauksen pamahtavan. Mentyään ottamaan siitä selkoa hän löysi ruumiin. Hänet valtasi heti kipeän omantunnon herättämä pelko, että rikoksesta syytettäisiin häntä. Miettiessään, miten hän voisi kääntää epäluulot pois itsestään, hän oivalsi saaneensa tilaisuuden suunnata ne vihaamaansa mieheen. Koska hän oli ollut tallimiehenä Ganadossa ja tunsi hyvin ranchon tavat, oli hänen helppo mennä talliin, satuloida Apache ja ratsastaa sillä Sykomori-cañonia myöten Crumbin ruumiin luokse. Siellä hän tahallaan kiskoi irti kengän hevosen oikeasta etujalasta ja kätki sen Crumbin ruumiin alle. Senjälkeen hän ratsasti takaisin talliin, riisui Apachen ja poistui kylään.
— Yleinen syyttäjä vakuutti, ettei meidän tarvitse olla lainkaan huolissamme, sillä Custer julistetaan varmasti syyttömäksi ja vapautetaan. Ja Eva» — hän kääntyi tyttöön päin, hymyillen iloisesti — »minulle on kahden kesken vakuutettu, että hyvin todennäköisesti ei mikään valamiehistö koko eteläisessä Kaliforniassa langeta Guyta rangaistukseen, jos hänen puolustuksensa perustuu mielisairauteen.»
Eva hymyili uljaasti ja sanoi:
»Sitä en ymmärrä, Shannon, mikä oli tarkoituksesi lakaistessasi. puunoksalla tietä Crumbin kuoleman jälkeisenä aamuna, jollet koettanut hävittää jonkun jälkiä.»
»Juuri sitähän minä koetinkin», tunnusti Shannon. »Aina siitä alkaen, kun Custer antoi minulle hieman opastusta jälkien selittämisessä, on se jonkun verran viehättänyt minua, joten usein koetan tulkita vuoristopoluilla näkemiäni jälkiä. Juuri siitä syystä otaksuttavasti tunsin heti Apachen jäljet Crumbin ruumiin ympärillä. Päättelin heti mielessäni, että hänet oli surmannut Custer, ja panin parhaani hävittääkseni sen todistuksen. Kävi kuitenkin niin, että yrityksestäni koitui enemmän pahaa kuin hyvää, kunnes Allenin selitys selvitti koko jutun.»
»Entä miksi», tiedusti eversti, »tapahtui Allenin sydämessä tämä äkillinen muutos?»
Shannon kääntyi häneen päin kasvot hieman punehtuneina, mutta katsoi häntä suoraan silmiin puhuessaan.
»Minun on raskasta ilmaista se teille. Allen on huono ihminen — hyvin huono ihminen. Mutta huonoimmassakin ihmisessä on hyvän kipuna. Tänä aamuna Allen kertoi minulle yleisen syyttäjän toimistossa, mikä oli lietsonut hänessä vireille hyvän kipunan. Hän on isäni.»