VI KOHTAUS
CHRISTIAN, CYRANO, Soittajat, hetkisen.
CHRISTIAN.
Käy apuun nyt!
CYRANO.
En, herra.
CHRISTIAN. Kuolen, jollen pääse taas heti suosioonsa…
CYRANO. Kuinka, hitto vie, nyt, tässä, opettaa ma voisin…?
CHRISTIAN, käyden kiinni hänen käsivarteensa.
Oh, kas, tuolla!
Parveke-ikkunasta näkyy valoa.
CYRANO, liikutettuna.
Hän ikkunassaan!
CHRISTIAN, huutaen.
Niin, hän! Ah, ma tahdon kuolla!
CYRANO.
Hiljemmin!
CHRISTIAN, aivan hiljaa.
Kuolla!…
CYRANO.
Yö on synkkä…
CHRISTIAN.
Mitä?!
CYRANO. Lie korjattavissa kaikki. Mutta, tietäkää se, ei teidän tähden, kurja. Eteen parvekkeen te käytte… minä alle… kuiskaan sieltä teille.
CHRISTIAN.
Vaan… minä…
CYRANO.
Vaiti!
SOITTAJAT, tulevat taka-alalle; Cyranolle.
Hoi!
CYRANO.
Hst!
Tekee soittajille merkin että he puhuisivat hiljaa.
I SOITTAJA, puoliääneen. Minkä työn nyt meille määräätte? Montfleuryltä tullaan!…
CYRANO, hiljaa, nopeasti. Koitettava on teidän ilmoittaa, ken tulee tännepäin Sijoittaa soittajat, toisen toiselle, toisen toiselle puolen näyttämöä. — sä menet tuonne noin, sa tulet tänne näin! — kun näätte kulkijan, on teidän soitettava!
II SOITTAJA.
Ja, herra gassendisti, sävel minkälainen?
CYRANO.
Jos mies, niin suruisaa, — vaan hauskaa, jos on nainen!
Soittajat menevät kumpikin taholleen. Christianille.
No, kutsu nyt!
CHRISTIAN.
Roxane!
CYRANO, poimii pieniä kiviä, joita heittää ikkunaan. Hän esiin saataneen, kun autan, odotappas, kivillä mä vähän!