VII KOHTAUS
CYRANO, LE BRET, sitten Näyttelijöitä, Näyttelijättäriä,
CUIGY, BRISSAILLE, LIGNIÈRE, Ovenvartia, Viulunsoittajia.
CYRANO, heittäytyen syleilemään Le Bret'tä. Ah, on mahdoton mun tätä uskoa! Sain kutsun hältä, hältä!…
LE BRET.
Viel' ootko surullinen?
CYRANO. Tuskin ihmisissä lie onnellisempaa! Hän huomannut on minut!
LE BRET.
Niin, tiesinhän mä sen. Oot turhaan murehtinut!
CYRANO, ilosta suunniltaan.
Ah, on kuin syleillä mun täytyis maailmoita.
Nyt, tiedän, minua ei armeijatkaan voita!
Niin sykkii suoneni kuin tyrskyt vaahtopäiset.
Ei riitä ihmiset nyt mulle…
Huutaa täyttä kurkkua.
Jättiläiset
ma taistoon vaadin.
Vähää ennen on näyttämölle, taustalle, ilmautunut näyttelijöitä
ja näyttelijättäriä ja sieltä on ruvennut kuulumaan kuiskailua:
harjoitus alkaa. Viulunsoittajat asettuvat paikoilleen.
ÄÄNI, näyttämöltä.
Hst! Hst! Täällä näytellään!
CYRANO, nauraen.
Me lähdemmekin pois!
Nousee; suuresta taustaovesta tulevat Cuigy, Brissaille, useita
upseereja, jotka tukevat aivan juopunutta Lignièreä.
CUIGY, Cyranolle.
Hoi, kuule!
CYRANO.
Mikä hätä?
CUIGY.
Sua muuan juoppolalli etsii!
CYRANO.
Enhän nää…
CUIGY.
Hän tässä on!
CYRANO, tuntien Lignièren. Lignière! Vaan enhän lainkaan tätä voi ymmärtää. Hän miksi tulee?
BRISSAILLE. Kun ei saa hän mennä kotiinsa!
CYRANO.
Miks'ei?
BRISSAILLE.
No kertokaa!
LIGNIÈRE, soperrellen ja näyttäen aivan rypistynyttä paperia. Sain kirjeen… sata miestä… Neslen portin luoksi on tullut… vaanimaan mua… pienen runon vuoksi… En kotiin muuta tietä pääse… Ehkä saan sun luokses tulla… täksi… yöksi… nukkumaan.
CYRANO. Sa sanoit: sata miestä! Hyvä: kodissasi sa nukut!
LIGNIÈRE, kauhistuen.
Mutta…
CYRANO, pelottavalla äänellä, näyttäen hänelle sytytettyä lyhtyä,
jota ovenvartia pitelee kuunnellen kummastuneena keskustelua.
Tuossa lyhty!
Lignière ottaa kiireesti lyhdyn.
Saattajasi
ma aion olla. Mars!
Upseereille.
Te, herrat, seuratkaatte,
niin todistajinani siellä olla saatte!
CUIGY.
Vaan: sata miestä!?
CYRANO.
Tänään vähempi ei riitä!
Näyttelijät ja näyttelijättäret ovat tulleet näyttämöltä
erilaisissa puvuissaan.
LE BRET.
Vaan miksi suojella…?
CYRANO.
Sa torutko, Le Bret!
LE BRET. … tuollaista juoppoa! Ei kukaan siitä kiitä!
CYRANO, lyöden Lignièreä olkapäille. Vaan tämä juoppo, tämä viinaleili teki niin kauniin teon, ettei monet moista tee! Rakastamansa naisen messussa hän näki sormensa kostuttavan hiukan vihkiveteen. Hän, veden halveksija, astui maljan eteen, sen nosti huulilleen, ja viime tippaan asti sen joi hän tyhjäksi!
ERÄS NÄYTTELIJÄTÄR, kamarineidon puvussa. Ah, kuinka ihanasti se oli tehty!
CYRANO.
Eikö totta!
NÄYTTELIJÄTÄR, toiselle. Miksi vainoo nuo sata miestä tuota runoilija-parkaa?
CYRANO.
Lähdemme!
Upseereille.
Katsoa te saatte. Ykskään ainoo
ei apuun käydä saa, kun päälleni he karkaa!
II NÄYTTELIJÄTÄR, juosten näyttämöltä.
Mä lähden…
CYRANO.
Tulkaa!
III NÄYTTELIJÄTÄR, juosten näyttämöltä; vanhalle näyttelijälle.
Lähde sinäkin, Cassandre!…
CYRANO. Niin, kaikki, tohtori ja Isabelle, Leandre, te kaikki! Äsken täällä huvinäytelmää mä näyttelin, nyt katsomaan te lähtekää, mitenkä onnistun ma murhenäytelmässä. On helyin ympäröimä aina tamburiini; niin puheenne on hely näihin näytelmiini!…
KAIKKI NAISET, ilosta hypähdellen.
Niin, mennään! — Heti! — Hyvä! — Takkini? — Kas tässä!
JODELET.
Siis mukaan kaikki!
CYRANO, viulunsoittajille. Ja te, herrat, viulut soimaan! Viulunsoittajat liittyvät muodostuvaan kulkueeseen. Näyttämön reunustalta otetaan sytytetyt kynttilät ja jaetaan ne yleisölle. Muodostuu soihtukulkue. Kas, hyvä niin! Ma kuljen hiukan eeltäpäin, Asettuu joukon etunenään. mä yksin, luottain omaan miehuuteen ja voimaan päin pystyin, hatun sulka liehumassa Heiluttaa hattuaan. näin, ylväänä, kunniassaan. Liekkivänä povi ja sydän hehkuen! Nyt mennään! Auki ovi! Ovenvartia avaa molemmat ovenpuoliskot. Näkyy hauska kolkka vanhaa Pariisia kuun valaisemana. Kas, öinen Pariisi niin kiehtovana hohtaa, kuun silta alhaalta pois pilvein piiriin johtaa ja Seinen vaippana on kimmelteinen sumu; työ taukos, melu laantui, päättyi päivän humu. — Niin kauniin näyttämön mä leikilleni saan!
KAIKKI.
Siis Neslen portille!
CYRANO, seisten kynnyksellä. Niin, sinne kuljetaan! Kääntyy ennen lähtöään I näyttelijättären puoleen. Te kysyitte, miks' yhtä runoilijaa vastaan käy sata miestä. Hyvä neiti, mielelläni sen teille sanon. Siksi… Vetää miekkansa huotrasta; levollisesti. siksi ainoastaan, ett' on tuo runoilija minun ystäväni!
Lähtee. Kulkue — Lignière hoiperrellen edellä, — sitten näyttelijättäret upseerien käsivarsiin nojaten, — senjälkeen näyttelijät hypähdellen, — lähtee liikkeelle yöhön viulujen soidessa, kynttiläin lekkuvassa valossa.