ÄITINI VIIMEINEN LEHTI.
Lauantaina heinäkuun 1 p:nä.
Kouluvuosi on siis päättynyt, Henrik. Nyt kun olet eroamaisillasi opettajistasi ja tovereistasi, on minun kerrottava sinulle ikävä uutinen. Isäsi täytyy toimiensa takia muuttaa Torinosta pois, ja me kaikki seuraamme tietysti häntä. Tulevana syksynä me lähdemme. Sinun täytyy muuttaa koulua. Se on sinusta surullista, eikö niin? Sillä minä olen varma siitä, että sinä rakastat tätä vanhaa kouluasi, missä olet neljän vuoden aikana työskennellyt ja iloinnut, missä niin kauan olet aina samoina tunteina nähnyt samat pojat, samat opettajat, samat vanhemmat, oman isäsi ja äitisi, jotka sinua riemulla odottivat; vanhaa kouluasi, missä sinun henkesi on ikäänkuin puhjennut, missä olet niin monta hyvää toveria tavannut, missä joka sana, jonka kuulit, tarkoitti sinun parastasi, eikä yksikään mielipaha, jota sait kokea, ollut hyödytön. Ota tämä hellä tunne mukaasi ja sano kaikille näille tovereillesi sydämelliset jäähyväiset. Muutamat heistä tulevat kokemaan onnettomuuksia, toiset saattavat pian kadottaa äitinsä ja isänsä, jotkut kuolevat nuorina, toiset kenties vuodattavat verensä taistelukentällä. Useimmat heistä tulevat kunnioitettaviksi käsityöläisiksi ja rehellisiksi perheenisiksi. Ja kukapa tietää, kuinka moni heistä vielä tulee tekemään maallensa suuria palveluksia ja lisäämään sen mainetta. Eroa siis heistä hellästi. Jätä tälle suurelle perheelle osa sydämestäsi, tälle perheelle, joka otti sinut lapsena vastaan ja jonka sinä nyt nuorukaisena jätät. Koulu on kuin äiti, Henrik. Se otti sinut minun sylistäni, kun tuskin vielä osasit selvästi puhua, ja nyt se antaa sinut minulle takaisin isona, väkevänä, ahkerana. Olkoon se siunattu, äläkä sinä koskaan sitä unohda! Ja mahdotontahan onkin, että sinä unohtaisit koulusi. Sinä kehityt mieheksi, matkustat ympäri maailmaa, olet näkevä suuria kaupunkeja ja ihmeteltäviä muistopatsaita ja olet ne taas unohtava. Mutta tämän vaatimattoman valkean rakennuksen pienine puutarhoineen, missä henkesi ensimmäiset kukat puhkesivat, sen olet aina näkevä silmäisi edessä.
Äitisi.