KOULU.
Torstaina lokakuun 27 p:nä.
Niin, rakas Henrikkini, oppiminen käy sinulta kankeasti, kuten äitisi sanoo; vielä en näe sinun astuvan kouluun päättäväisin mielin ja säteilevän iloisena, kuten niin halusta soisin. Vastenmielisesti sinä yhä vain sinne lähdet.
Mutta kuulepa. Ajattele hiukkasen, kuinka surkea ja arvoton elämäsi olisi, ellet koulua kävisi! Kädet ristissä sinä piankin kyllästymisestä ja häpeästä väsyneenä, leikkikaluihisi ja koko oloosi ikävystyneenä rupeaisit viikon lopulla kouluun pyrkimään.
Kaikki, kaikki oppivat nyt juuri, poikaseni. Ajattele käsityöläisiä, jotka koko päivän aherrettuaan vielä käyvät iltakoulua; ajattele niitä kansannaisia, vaimoja ja tyttäriä, jotka viikon työt tehtyään käyvät sunnuntaikoulua, sotamiehiä, jotka väsyneinä harjoituskentältä palattuaan vielä tarttuvat kyniin ja vihkoihin. Ajattele mykkiä ja sokeita lapsia, jotka kuitenkin oppivat! Jopa vangitkin opettelevat lukemaan ja kirjoittamaan.
Ajattele aamulla, kun astut kouluun, että samana aikana sinun syntymäkaupungissasi menee kolmekymmentätuhatta lasta istuakseen 3 tuntia kouluhuoneissa oppimassa kuten sinäkin! Ja vieläkin enemmän. Ajattele niitä lukemattomia lapsia, jotka jotenkin samaan aikaan kaikissa maissa menevät kouluun!
Koeta hengessäsi kuvitella, kuinka he sinne rientävät hiljaisia kyläteitä, kaupunkien meluavia katuja pitkin, järvien ja merien rantoja, täällä paahtavassa auringonpaisteessa, tuolla sumussa, laivoilla sellaisissa maissa, joita kanavat risteilevät, hevosilla läpi suurien tasankojen, reellä yli jäätikköjen, yli vuorten ja laaksojen, metsien halki ja jokien poikki, yksinäisillä vuoripoluilla, yksinään, parittain, ryhmittäin, pitkissä riveissä, kaikilla kirjat kainaloissaan, tuhannenlaisiin eri vaateparsiin puettuina, puhuen tuhansia kieliä, aina Suomen äärimmäisestä, lumen ja jäiden keskellä olevasta koulusta Arabian eteläisimpiin kouluihin, joita palmut varjostavat. Kaikkialla kulkevat monet miljoonat sadassa eri muodossa oppimaan samoja asioita.
Koeta kuvitella koko tätä sadoista kansakunnista kokoonpantua lapsijoukkoa, tätä suuria liikettä, johon sinäkin olat osaa, ja ajattele: Jos tämä liike lakkaisi, joutuisi ihmiskunta jälleen raakuuden tilaan; tämä liike on maailman edistys ja kunnia.
Rohkaise siis mielesi, sinä suuren joukon pieni sotilas! Kirjasi ovat sinun aseesi, luokkasi on sinun rykmenttisi, taistelutanner on koko maailma, ja voitto on ihmiskunnan sivistys. Älä ole pelkurimainen sotilas, oma poikani.
Isäsi.