TYÖLÄIS-YSTÄVÄNI.
Perjantaina huhtikuun 21 p:nä.
Miksi, Henrik, "ei koskaan enää"? Se riippuu sinusta itsestäsi. Kun olet päättänyt neljännen luokan, niin menet lukioon, ja heistä tulee käsityöläisiä. Mutta te jäätte samaan kaupunkiin kenties moneksi vuodeksi, ja miks'et silloin tapaisi heitä? Kun sinä olet lukiossa tai yliopistossa, menet tervehtimään heitä puoteihin ja työhuoneisiin, ja sinulle on tulevaisuudessa tuottava paljon iloa tavata entisiä koulutovereitasi työn miehinä. Tahtoisin mielelläni tietää, etkö aina menisi tapaamaan Corettia ja Precossia, vaikka he olisivat missä tahansa. Sinä menet heidän luoksensa ja vietät tuntikausia heidän seurassaan ja pian olet huomaava, jos tahdot maailmaa tutkia, kuinka monta asiaa sinä heiltä opit, asioita, joita et saa tietää mistään muualla. Sinä saat selkoa heidän ammateistaan ja isänmaasi oloisia.
Jollet sinä ylläpidä näitä tultavuuksiasi, on sinun sangen vaikea vastaisuudessa solmia samanlaisia ystävyydenliittoja oman piirisi ulkopuolella. Silloin tulet elämään ja liikkumaan aina samassa seurapiirissä, ja sellainen ihminen on kuin opinhaluinen, joka lukee vain yhtä kirjaa. Pane siis päämääräksesi tästä hetkestä alkaen säilyttää nämä jalot ystäväsi ja kohtele heitä aina samalla ystävyydellä juuri siitä syystä, että he ovat käsityöläisten poikia!
Opi halveksimaan tuota ihmisien erottelemista varallisuuden ja säädyn mukaan. Vain halpamieliset antavat sellaisten seikkain määrätä mielipiteensä ja käytöksensä. Tiedäpä, että nämä työmiehet ovat aikoinaan vuodattaneet verensä tämän maan vapauttamiseksi ja että nyt heidän työnsä ja vaivansa pelloilla ja työhuoneissa on tehnyt sen viljavaksi ja kukoistavaksi.
Rakasta Garronea, rakasta Precossia, rakasta Corettia, rakasta muurarimestaria, sillä näissä pienissä käsityöläisissä on sielun aateluutta. Tee se varma päätös, ettet anna minkään onnen vaiheen vieroittaa itseäsi näistä nuoruudenystävistä. Lupaa, että kolmenkymmenen vuoden kuluttua tunnet Garronen jollakin asemalla nokisena koneenkäyttäjänä… mutta ei siihen lupausta tarvitakaan. Olen varma siitä, että heti juokset häntä tervehtimään, vaikka olisit senaattori.
Isäsi.