HUMALAN LOIHTU.
Lentävät mietteet, metsien puissa tuhannet huilut huminaa pitää, soutavat kiistaten kielillä sormet, sielussa sävelet syttyy ja itää.
Sävelet unhossa uinuneet kauan
unien riemuja riehuu ja nauraa.
Kaikilla kunnailla halmeita päilyy,
halmeilla häilyy kultaista kauraa.
Armaita ahoja aurinko kultaa,
haapojen lehdillä leikkivi tuulet.
Tarhalta kiirii naisien nauru,
silkkistä soittoa kukista kuulet.
Rinnassa tunnet sä kiihkeän polton, kuumeinen kaipuusi kaikkea halaa: syliä naisten, naurua peikkoin… Veresi villinä tulena palaa.