ODOTUS.
Odotus on kuin pingoitettu kieli.
Kaikki sen ympärillä on kiristettyä.
Puut, puun oksat ja veräjän salot
tuntuvat soivan, jos uskaltaa niitä koskettaa.
Sitä häiritsee kaikki sivuäänet.
Sillä on tuijottava katse.
Se ei naura, mutta hymyilee kalpeasti. —
Sillä on tarkka kuulo,
mutta huono tuntoaisti. —
Se seisoo avojaloin kauan
lumisella kartanolla ja kuuntelee.
Sen tapaa usein kyynärkolkkasillan
akkunassa.
Se pidättää hengitystään.
Kun se kuulee tutut askeleet,
avaa se sylinsä.
Silmissä välkähtää ihana valo
ja huulille hyrähtää lämpöinen hymyily.