PELKO.
Se kyyristyy pensaikkoon.
Sen sydän käpertyy kokoon.
Sen tukka nousee pystyyn.
Sen selkään kaadetaan kylmää vettä.
Sen kuulo on kuin naskalin kärki.
Se näkee olemattomia.
Se kuulee kuulumattomia.
Se kulkee aina sukkasillaan. Toisinaan se pakenee pimeään, toisinaan se pelkää pimeässä. Sillä on levoton omatunto. Usein se on Syytön. Se on hyvä juoksija ja aina — tai useimmiten se juoksee varpaillaan. Se ei koskaan punnitse asiaa järjen valossa, vaan vapisee kuin kiinniotettu lintu.