ALAVIITTEET
[1] Tämä vaikeasti suomennettava sana kuuluu ruotsalaisissa Bergson-käännöksissä »nuflöde».
[2] Sielutieteen pääpiirteet, s. 189.
[3] josta esimerkin tarjoaa Harald Höffding. Hän likipitäin asettaa yhtäläisyysmerkin »sielullisen synteesin» ja sielunelämän välille yleensä. Kts. lähemmin Aika 1912, s. 37.
[4] L'automatisme psychologique s. 476.
[5] Sivumennen huomautettakoon tässä siitä omituisuudesta että ranskalaiset mielellään nimittelevät filosofisia suuntia niiden alkuunpanijan mukaan; nimitykset »voltairianismi», »renanismi», »bergsonismi», ovat käytännössä. Kantilaisuutta nimittävät ranskalaiset mielellään »kantismiksi», kun sensijaan saksalaiset puhuvat »transcendentaalisesta idealismista». Tässäkin ranskalaiset valitsevat helppotajuisimman ilmaisutavan.
[6] Tosin on Renanilla tämän rinnalla laajempikin ja epämääräisempi filosofian määritelmä: filosofia on vain »une facon de prendre la vie et les choses» (L'Avenir de la science, s. 55), »une manière de poésie comme une autre» (Essais de morale etc. s. 455).
[7] Merkityksessä: evankeelisen kristillisyyden maailmankäsitys ja elämänjärjestys.
[8] »Taistella toivotonta taistelua ja kuolla maineetonna».
[9] G. Wolff, Entwicklungsphysiologische Studien. I. Die Regeneration der Urodelenlinse, Archiv f. Entwicklungsmechanik, I, 1895. Myöskin: Beiträge zur Kritik der Darwinschen Lehre (1898). Itse ilmiön todenperäisyyden on sen jälkeen todennut m. m. ruotsalainen _E. Müller Oscar Hertwig_in laboratoriossa Berlinissä (kts. O. Hertwig Zeit- und Streitfragen der Biologie, Heft 2, Mechanik und Biologie, 1897, s. 80).
[10] Spemann, Zur Geschichte und Kritik des Begriffs der Homologie, Kultur der Gegenwart -sarjan Allgemeine Biologie (1914) s. 79.
[11] G. Wolff, Mechanismus und Vitalismus (2 p. 1905) s. 40.
[12] M.t. s. 20 j.n.e.
[13] M.t. s. 14.
[14] Tämän vuoksi ei myöskään »neovitalismia» voida kuitata käyttämällä aseina kausaali- ja energiansäilymisprinsiippiä.
[15] Seuraavassa luvussa tulee esitettäväksi, kuinka »mekanistinen prinsiippi» orgaanisen tapahtumisen alalla tulee lähemmin määrätyksi »darwinistisen prinsiipin» kautta. Jälkimäisen omaksuminen on loogillisesti välttämätöntä, niinpian kuin yritetään yhtenäistä maailmanselitystä ottamalla lähtökohdaksi epäorgaaninen tapahtuminen. Tosin juuri tämän lähtökohdan valinta ei ole loogillisesti välttämätön.
[16] _Spemann_in ja _Lewis_in kokeet kuvaan _J. Loeb_in mukaan, Vorlesungen über die Dynamik der Lebenserscheinungen. 1906. s. 302.
[17] Spemann, Kult. d. Geg., Allg. Biol. s. 83.
[18] Vrt. esim. »kehitysmekaniikan» perustajan Hallen professorin Wilhelm Roux'n lausuntoa _Driesch_istä: »Mitä tulee Drieschiin, meidän on, vastustaessamme häntä teleologina, tunnustettava, että tämä tutkija on käyttänyt teleologisia hypoteesejaan usein terävänäköisellä tavalla hyväkseen ja on kokeittensa tuloksilla suuresti edistänyt kehityksen mekaniikkaa koskevaa tutkimusta.» W. Roux, Die Entwicklungsmechanik (Vortr. und Aufsätze, Heft I) 1905, s. 269.
[19] Hume, Enquiry Concerning Human Understanding, neljäs luku, edell. osa.
[20] m. t. seitsemäs luku, edell. osa.
[21] Wundt, Über psychische Causalität, Phil. Studien 10 (1894) s. 109.
[22] M.t. neljäs luku, edell. osa.
[23] M.t. viides luku, jälk. osa.
[24] M.t. neljäs luku, jälk. osa.
[25] W. Roux, Über kausale und konditionale Weltanschauung (1913) s. 11. (Osaksi minun harventamani.)
[26] W. Roux, Die Entwicklungsmechanik (Vorträge und Aufsätze über Entwicklungsmechanik, Heft I) 1905, s. 135. Roux'n kanta on eräiden muiden biologien taholta saanut osakseen ankaraa vastustusta— kysymyksenalainen väittely on loogillisessa suhteessa hyvin opettavainen. Kts. m.m. O. Hertwig, Zeit- und Streitfragen der Biologie, Heft 2, Mechanik und Biologie, 1897, M. Verworn, Kausale und konditionale Weltanschauung, 2 painos 1918. Sama Hertwig osoittautuu kuitenkin itse »ante-humelaisen» kausaalikäsityksen kannattajaksi, kun hän m.m. lausuu: »Prosessi, jota sanalla 'kehitys' tässä ymmärretään, rakentuu milloin enemmän, milloin vähemmän pitkästä sarjasta muodonmuutoksia tai metamorfooseja, joista aikaisemmin esiintyvä on sitä seuraavan ennakkoehto, ts. on siihen syyn ja seurauksen loogisessa suhteessa.» (Das Werden der Organismen, 2 pain. 1918 s. 174).
[27] Lukuunottamatta sitä kylläkin huomattavaa nykyisten luonnontutkijain ryhmää (Mach, Ostwald, Poincaré, Ziehen y.m.), jotka—osaksi nimenomaan _Hume_en liittyen—tietoisesti harrastavat tieteittensä loogillisten perusteiden selvittelyä.
[28] H.S. Jennings, The Behaviour of the lower Organisms. Käytettävänäni on vain saksalainen käännös: Das Verhalten der niederen Organismen (2 painos 1914), s. 392.
[29] Esim. Becher, Naturphilosophie (Kultur der Gegenwart -sarjassa) 1914 s. 104.
[30] v. Kries, Logik (1916) s. 93. Kuuluisan fysiologin ja ajattelijan tietoteoreettinen kanta, jonka hän esittää mainitussa laajassa teoksessaan, on kyllä muuten muistutuksille alttiina.
[31] Kts. seuraavaan esim. _Wallach_in kirjoitusta Organische Chemie. Kultur der Gegenwart -sarjan Chemie-osassa ss. 197-257.
[32] Loogillisessa katsannossa aivan samantapainen ilmiö havaitaan »alkuaineiden periodisessa järjestelmässä». Senkautta että alkuaineitten ominaisuudet ovat niiden atomipainojen »periodisia funktioita», saattoi Mendelejeff ennakolta sanoa kolmen tuntemattoman ja myöhemmin keksityn alkuaineen ominaisuudet, joiden kohdalla järjestelmässä oli aukkoja.
[33] Becher, Naturphilosophie s. 115.
[34] Schopenhauer, Die Welt als Wille und Vorst. (ed. 1881) II. s. 145.
[35] Kirchoff, Vorlesungen über mathematische Physik und Mechanik, 1877.
[36] Vrt. E. Albrecht, Die »Überwindung des Mechanismus» in der Biologie. Biol. Centralbl. XXI (1901) s. 101 ja seur.
[37] Hume, m. t. 7 luku, edell. osa.
[38] M. Wentscher, Über physische und psychiche Kausalität (1896), s. 74.
[39] Kts. esim. Mill, Logiikka, III kirja, 5 luku, 9 §.
[40] Aivan samanlaisten spekulatiivisten ajatuskehittelyiden kautta kuin yllä on kuvattu saadaan absoluuttisen, kaikkea sisältöä puuttuvan »minän» käsite syntymään. Kun tämä absoluuttinen »minä» sitten »pyrkii», on toimivan psykofyysillisen yksilön sijaan astunut metafyysillinen kompleksi, joka vapauttaa kaikista kysymyksistä. On mieltäkiinnittävä psykologinen kysymys, kuinka teräviltä ajattelijoilta, kuten _Th. Lipps_iltä, on voinut jäädä huomaamatta, että tällaisen spekulatiivisen keinottelun kautta sielutieteen tärkeimmät problemit vain on saatettu ratkaisumahdollisuuksien tuolle puolen, mutta ei suinkaan ratkaistu; onhan »minän» »pyrkiminen» edelleenkin kompleksi oloseikka, joka antaa aihetta kysymyksiin.
[41] Koko kysymys »tajunnanelementeistä» ja pyrkimys redusoida kaikki tai ainakin kaikki intellektuaaliset tajunnansisällöt aistimuskomplekseiksi, on katsottava vanhentuneeksi senjälkeen kuin kokeellinen itsehavainto on osoittanut, että korkeamman asteen ajatus- y.m. elämyksiä ei läheskään aina voida fenomenologisesti eritellä.
[42] Kts. tutkimustani Über die Motivation und die Entscheidung (väitöskirja 1916).
[43] Lotze, Kleine Schriften I (1885) s. 172.
[44] Müller & Pilzecker, Experimentelle Beiträge zur Lehre von Gedächtnis (1900) s. 35.
[45] Lewandowsky, Über Abspaltung des Farbensinnes durch
Herderkrankung, Berl. kl. Wochenschr. (1907) s. 1444. Monatsch. f.
Psychiatrie XXIII. Poppelreuter, Die psychischen Schädigungen durch
Kopfschuss im Kriege I, 1917.
[46] Valkenburg, Zur Kenntnis der gestörten Tiefenwahrnehmung. D. Zschr. f. Nervenheilkunde 34 (1908).
[47] Balint, Seelenlähmung des »Schauens», Monatschr. f. Psychiatrie und Neurol. (1909) XXV.
[48] Goldstein und Gelb, Zeitschrift für die ges. Neurol. und Psychiatrie 41, 1918.
[49] O. Selz, Die Gesetze des geordneten Denkverlaufs (1912) s. 261.
[50] H. Liepmann, Das Krankheitsbild der Apraxie, Monatschr. f. Psychiatrie VIII, 1900, s. 1. Vrt. myös: Über Störungen des Handelns bei Gehirnkranken, 1905.
[51] Liepmann, Über Störungen des Handelns, s. 40. Itse liikuntokyvyn täydellinen säilyminen kävi ilmi m.m. siitä, että potilas pystyi suorittamaan yksityisiä—kuten Liepmann otaksuu, sensomotoorisen »lyhytsulun» kautta tapahtuvia—liikkeitä, esim. napittamisen, kunhan hän vaan sai reijän ja napin sormiinsa.
[52] Vrt. v. Monakow, Die Lokalisation im Grosshirn und der Abbau der Funktion durch kortikale Herde, 1914, s. 562.
[53] Studien über motorische Apraxie, 1905.
[54] v. Monakow, m. t. s. 494.
[55] Vrt. Wundt, Über psychische Causalität und das Princip des psychophysischen Parallelismus, Phil. Studien, 10 (1894) s. 38.
[56] Lotze, Mikrokosmus, I (neljäs painos, 1884) s. 321.
[57] Lotze, Kleine Schriften I, s. 193.
[58] Lotze, Mikrokosmus I, s. 322.
[59] m. t. s. 339.
[60] Kts. m.m. E. Becher, Zeitschrift f. Psychol. 45 (1907).
[61] Kuten myöhemmin tulee esitettäväksi, ei myöskään psykologinen vitalismi voi välttää tätä johtopäätöstä, mikäli se on tosiseikkain kanssa sopusoinnussa ja tekee vain välttämättömät olettamukset. Perustelu on silloin kuitenkin toinen kuin yllä.
[62] Principles of Psychology I s. 138 ja seur.
[63] Mikä tosin myös, kuten on osoitettu, voidaan lausua puhtaasti fysiologisin termein: samat syyt, jotka aiheuttavat psyykillisten ilmiöiden esiintymistä, vaikuttavat, että näiden fysiologiset rinnakkaisprosessit tapahtuvat erikoisella, mutta mainittuihin syihin nähden täysin lainmukaisella tavalla.
[64] Phil. Stud. 10, s. 46.
[65] O. Hertwig, Das Werden der Organismen (2 p. 1918), s. 37.
[66] M.t. s. 80.
[67] Kts. siitä m.m. O. zur Strassen, Die neuere Tierpsychologie, Leipzig 1908. Georges Bohn, La nouvelle Psychologie animale, Paris 1911.
[68] Versuch einer neuen Nomenclatur etc. Biol. Zentralbl. 19, s. 517.
[69] J.v. Uexküll, Biologie und Psychologie in ihrer Stellung zur Tierseele, Ergebnisse der Physiol. I, 1902, s. 227 j.n.e. (Sietää mainita, että Uexküllin tietoteoreettinen kanta ei ole naivia materialismia, vaan raffinoitua kantilaisuutta.)
[70] J. Loeb alkaa teoksensa Vorlesungen über die Dynamik der Lebenserscheinungen näin: »Seuraavissa luennoissa tarkastelemme eläviä olentoja kemiallisina koneina, jotka olennaisesti rakentuvat hyytelömäisestä materiaalista ja joilla on se omalaatuisuus, että ne automaattisesti kehittyvät, pitävät itsensä hengissä ja jatkavat sukuaan.»
[71] Jennings, The Behaviour of the lower Organims 1906. Das Verhalten der niederen Organismen 2 pain. 1914.
[72] Claparèdren esitelmä teoksessa »Über Tierpsychologie» (1909) tarjoaa niistä yleiskatsauksen.
[73] Jennings, m. t. s. 402 jne. Bohn, m. t. s. 68 jne.
[74] »Die teleologische Mechanik der lebendigen Natur», Archiv. f. d. ges. Physiol. 15 (1875).
[75] W. Roux, Die Selbstregulation, ein charakteristisches und nicht notwendig vitalistisches Vermögen aller Lebewesen. (Nova Acta, Abhandlungen d. K. Leop.-Carol. Deutschen Akademie der Naturforscher Bd. 100, Nr. 2. Halle 1914) s. 53.
[76] Kts. väitöskirjaani »Über die Motivation und die Entscheidung» (1916) s. 77 ja tutkimustani »Über ideatorische Koordinationen» Suom. Tiedeakatemian A-Sarja (1917).
[77] H. Lotze, Leben u. Lebenskraft, _Wagner_in Handwörterbuch der Physiologie I (1842) Kleine Schriften I (1885) s. 153.
[78] W. Roux, Die Selbstregulation, s. 29.
[79] Kts. _W. Roux_n yleiskatsausta esitelmässä »Die Entwicklungsmechanik» (1905) s. 80 j.n.e.
[80] Jennings, Die niederen Organismen s. 542 j.n.e.
[81] M.t. 538.
[82] Fr. Goltz, Beiträge zur Lehre von den Functionen der Nervenzentren des Frosches, 1869, s. 59.
[83] Die Arbeit der Verdauungsdrüsen, Wiesbaden 1898.
[84] Zur Analysis der Wirklichkeit (1875), s. 454 j.n.e.
[85] Korkeammassa sieluntoiminnassa niin runsaasti tavattaviin moninaisiin yleisempiin ja erikoisempiin regulatioihin eli »ideatoorisiin koordinatioihin» nähden viittaan aikaisempiin tutkimuksiini, eritt. »Über ideat. Koord.»
[86] On sitäkin vähemmän tarpeen tämän käsitteen valaisemiseksi käydä antamaan näytteitä vanhoista spekulatiivisista psykologeista, joita vastaan Herbart ja Wundt ovat taistelleet, kun »kykypsykologia» yhä vieläkin yksinvaltiaana—mutta luonnollisesti käsitteellisesti selvittämättömässä muodossa—hallitsee jokapäiväistä käsitystä psykologisista seikoista.
[87] Driesch, Philosophie des Organischen (1909) II, s. 186.
[88] Driesch, m. t. II, s. 102. Mutta viisikymmentä sivua myöhemmin luemme samassa teoksessa: »Voidaan myös sanoa, että aivojen eri osilla, esim. selkärankaisten isoilla ja pienillä aivoilla, on erilaiset entelekhiat. Näin voimme itse asiassa puhua entelekhioiden arvon tai arvojärjestyksen mukaisesta järjestyksestä.» Ristiriita on mahdollisimman räikeä. Tämä ei ole ainoa kohta, missä Driesch ajatusrakennelmissaan osoittaa silmäänpistävää horjuvaisuutta. G. Wolff on huomauttanut toisesta samantapaisesta kohdasta (Mechanismus und Vital. s. 45 j.n.e.). Ainoastaan spekulatiivisella pohjalla voi tällaisia ilmiöitä päästä kehittymään.
[89] Driesch, m. t. I, s. 162.
[90] J. Schultz, Die Maschinentheorie des Lebens, 1907. s. 26.
[91] Kohta on _Darwin_in kasvien liikuntoja käsittelevästä teoksesta, jota siteeraan _Pauly_n mukaan, Darwinismus und Lamarckismus (1905), s. 189. Harvennus minun.
[92] Über Psychomorphologie, Archiv f. Entwicklungsmechanik (1907) 24, s. 688.
[93] Roux, Die Selbstregulation (1914), s. 71.
[94] Science et Méthode (1909), s. 43 j.n.e.
[95] Kts. Driesch, Der Vitalismus als Geschichte und als Lehre, 1905.
[96] Nojaudun seuraavassa _J.B. Stallo_n teokseen: Die Begriffe und Theorien der modernen Physik (2 p. 1911), s. 40 jne.
[97] On huomattava, että Newton, samoinkuin useimmat muut uudenajan suuret luonnontutkijat, oli mekaanisen luonnonkäsityksen kannattaja; hän piti vain painetta ja työntöä käsitettävinä aineen vaikutustapoina, »kaukovaikutusta» sensijaan käsittämättömänä. Ja Newton koetti senvuoksi selittää jälkimäisen edellisten avulla.
[98] H. Lotze, Leben. Lebenskraft, _Wagner_in Handwörterbuch der Physiologie I 1842 (Kleine Schriften I, 1885).
[99] E. du Bois-Reymond, esipuhe teokseen »Untersuchungen über thierische Elektrizität», 1848 (Reden, zweite Folge 1886).
[100] Reden II, s. 17.
[101] Kts. esim. Helmholtz, Vorträge und Reden I (1884), s. 351.
[102] Kts. esim. E. Becker, Das Gesetz der Erhaltung der Energie, Zeitschrift für Psychologie 46 A, 1907.
[103] M. Hartog, Problems of Life and Reproduction. Lontoo 1913, s. 218. Kuvaavana esimerkkinä siitä, kuinka vähän ihmisten yleisiin käsityksiin vaikuttavat yksityiset tosiseikat ja kuinka paljon ajan virtaukset, saattaa mainita että Wöhler, joka valmisti ensimäisen orgaanisen synteesin (virtsa-aine, 1828) oli vitalisti.
[104] Kts. seuraavaan R. Heidenhain, Beiträge zur Histologie und Physiologie der Dünndarmschleimhaut, _Pflüger_in Archiv. 43 (1888). Suppl. Heidenhain Neue Versuche über die Aufsaugung im Dünndarm _Pflüger_in Archiv. 56 (1894).
[105] Hartog m. t. s. 220.
[106] Heidenhain, _Pflüger_in Archiv. 56 (1894), s. 581.
[107] Se on julkaistuna hänen oppikirjassaan Lehrbuch der physiologischen und pathologischen Chemie. Tämä ei ole ollut käytettävissäni, vaan olen ollut pakoitettu turvautumaan referaatteihin, joista laajin _A. Wagner_in kirjassa Geschichte des Lamarckismus, ss. 173-176.
[108] Zellenmechanik und Zellenleben. Verhandlungen deutscher Naturforscher und Ärzte 1908.
[109] Jennings m. t. s. 533.
[110] M.t. s. 24.
[111] Tropismiteoriasta kts. m.m. J. Loeb, Vorlesungen über die Dynamik der Lebenserscheinungen, s. 205 j.n.e. Sama, Die Bedeutung der Tropismen für die Psychologie 1909. G. Bohn, La Nouvelle Psychol. animale (1911), s. 19 j.n.e.
[112] J. Loeb Hampurin monistikongressissa 1911.
[113] Jennings m. t. s. 389. Ainoastaan »galvanotropismiin» nähden näyttää vanha teoria olevan oikeassa.
[114] Kts. esim. Fr. Doflein, Der Ameisenlöwe 1916, vars. s. 71.
[115] W. Roux, Die Entwicklungsmechanik 1905, s. 17-18. Edelliseen vrt. Roux'n aikaisemmin siteerattua lausuntoa eräässä toisessa (myöhemmässä) kirjoituksessa: »Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö aina tule jäämään jäljelle suurta, mekanistisesti ratkeamatonta jäännöstä.»
[116] Kokonaan lukuunottamatta sitä, että radioaktiivisten aineiden atomit todettavasti muuttuvat.
[117] Über die Grenzen des Naturerkennens, Reden I 1886, s. 105-6.
[118] Schopenhauer, Die Welt als Wille und Vorstellung I, Anhang.
[119] »Se, mitkä voimat määräävät kiteisten kappaleitten mikrokosmoksen ja jotka siis estävät sen, että pienimmät osaset liikkuvat sekasortoisesti toistensa läpi, ja jotka pikemminkin pakottavat ne liikkumaan määrättyjen säännöllisten keskusten ympärillä, tämä suuri arvoitus odottaa yhä edelleen vastaustaan.» (Fr. Rinne, Allgemeine Kristallographie und Mineralogie Kultur der Gegenwart, Chemie, 1913, s. 543.)
[120] Virchow, Der alte und der neue Vitalismus. Virchows Archiv für pathol. Anatomie 9, 1856.
Claude, Bernard, Leçons sur les phénomènes de la vie, 1878-9. (Jälkimäistä siteeraan Drieschin mukaan, Der Vitalismus 1905, s. 102 j.n.e.)
[121] Esim.:
Th. W. Engelmann, Über des Einfluss der Reizstärke auf die Fortpflanzungsgeschwindigkeit der Erregung im quergestreiften Froschmuskel, Pflüger in Archiv 66 (1897) s. 589.
»Positiivinen olettamus siitä, mihin muunlaisiin prosesseihin johtaminen sitten voisi perustua, näyttää tuskin ajankohtaiselta. Riidanalaista saattaa olla jopa se, eikö fysiologisessa ärsytyksessä ja ärsytystilan edelleen johtumisessa ainakin osittain ole kysymys energiamuodoista, jotka eivät ylipäänsä lainkaan voi ilmetä elävän, ärsytyksiä vastaanottavan substanssin ulkopuolella.»
L. Rhumbler, Zellenmechanik und Zellenleben, Verhandlungen deutscher Naturforschen und Ärzte, 1904, s. 89.
»… tällä ei ole tietenkään vielä sanottu, etteikö organismissa voisi esiintyä energiatapoja, joita ei sen ulkopuolella esiinny.»
»Fenomenologista dualismia» elollisen ja elottoman välillä kannattaa myös A. von Tschermak uudessa huomatussa teoksessaan Allgemeine Physiologie I, 1 s. 43 (1916). Sen mukaan fysiologia ei ole vain sovellettua fysiikkaa ja kemiaa, vaan elämä on erikoinen ilmiökompleksi, joka on itsenäisen tutkimuksen esine. Tschermak huomauttaa myös, että biologian »hienoimmat henget» ovat tällaista käsitystä edustaneet.
[122] O. Hertwig, Zeit- und Streitfragen der Biologie, Heft 2.
Mechanik und Biologie 1897. Sama, Die Entwicklung der Biologie im 19.
Jahrhundert, Verhandlungen deutscher Naturforscher und Ärzte, 1900.
Sama, toinen luku teoksessa Das Werden der Organismen (2 p. 1918).
[123] Ohimennen saattaa mainita, että Marcus Hartog (Problems of Life and Reproduction, s. 122 j.n.e.) koettaa tunnettujen ihmeellisten tumanjakautumiskuvioitten perusteella osoittaa, että elävän solun jakautumisessa vaikuttaa tekijä, joka eniten muistuttaa elektrostaattisia voimia, mutta itse asiassa ei ole tällainen eikä mikään muukaan tunnettu voima. Hartog nimittää sitä »mitokinetismiksi».
[124] O. Hertwig, Das Werden der Organismen, s. 636. Vrt. myös s. 661, 669.
[125] W. Roux, Die Selbstregulation, s. 18-19.
[126] Jos Hertwigin y.m. nykyajan biologien tavoin otaksutaan, että elollinen luonto on syntynyt elottomasta. Nykyajan luonnontutkijain yleisenä käsityksenä on tämä seuraavassa ilman muuta omaksuttu. Nimenomaan on kuitenkin huomautettava, että mikään loogillinen välttämättömyys tämä käsitys ei ole. Ajatusmahdollisuutena on jopa päinvastainenkin oletus otettava huomioon! Myöskään ei myöhemmin yrittämämme vitalismin psykologinen kumoaminen ole riippuvainen siitä, miten »darwinistista prinsiippiä» arvostellaan.
[127] Kts. esim. Das Wesen des Lebens, Kultur der Gegenwart, Allg. Biol.
[128] Allg. Biologie (Kult. d. Geg.).
[129] Siitä kts. _Johannsen_in, _Baur_in y.m. tunnettuja oppikirjoja. _Mendel_in tutkimukset ovat ilmestyneet myös _Ostwald_in Klassikkojen sarjassa ja ruotsiksi _R. Larsson_in kääntäminä (Försök med växtbastarder, 1917).
[130] Kts. m.m. _Hetmholtz_in lausuntoa vuodelta 1869, Vorträge und Reden.
[131] Kts. esim. _zur Strasser_in syvällistä tutkielmaa Die Zweckmässigkeit, Allg. Biol. (Kult. d. Geg.).
[132] Weismann, Die Selektionstheorie, 1909, s. 4-5.
[133] E. Becher, Naturphilosophie, s. 402.
[134] Kts. A. Pauly, Darwinismus und Lamarckismus, s. 29.
[135] Hertwig, m. t. s. 661.
[136] Logik (1916) ss. 132-134.
[137] Das Werden der Organismen, s. 46.
[138] M.t. s. 660.
[139] M.t. 650.
[140] M.t. s. 238 j.n.e.
[141] Die Elemente der empirischen Teleologie. 1899.
[142] M.t. s. 57.
[143] M.t. s. 62.
[144] M.t. s. 81.
[145] Vrt. J. Schultz, Die Maschinentheorie des Lebens, s. 29.
[146] Philosophie des Organischen, 2 osaa, 1909.
[147] Driesch, m.t. I, s. 142.
[148] Kts. Zeitschrift f. Psychologie 45 (1907).
[149] Tämä käy vielä selvemmin ilmi hänen myöhemmästä julkaisustaan »Leib und Seele, Eine prüfung des psychophysischen Hauptproblems», 1916, jossa Driesch tarjoaa erään merkillisen »todistuksen» parallelismia vastaan.
[150] Phil. d. Org. II, s. 78.
[151] M.t. II, s. 142.
[152] M.t. s. 93.
[153] M.t. I, s. 147.
[154] M.t. II, s. 135 j.n.e.
[155] Mechanismus und Vitalismus s. 39 j.n.e.
[156] O. Hertwig, Das Werden der Organismen, s. 62.
[157] J. Schaxel, Die Leistungen der Zellen bei der Entwicklung der Metazoen, 1915, ss. 127-196.
[158] Selostan Roux'n mukaan Die Selbstregulation, s. 58 j.n.e.
[159] Mainitessaan yhdessä kohdin superregeneration (I, s. 115) Driesch huomauttaa siinäkin omituisella tavalla ilmenevän »kokonaisuuden» vaikutuksen, mutta mitenkä tämä on sovitettava yhteen ilmiön epätarkoituksenmukaisuuden kanssa, siitä hän ei puhu mitään. Tämä on kai selitettävissä niin, että _Driesch_illä teleologinen näkökohta yleensäkin on vähemmän arvoinen kuin kysymys: koneellista vaiko epäkoneellista tapahtumista?
[160] Pflüger, Die sensorischen Functionen des Rückenmarcks 1853, s. 124 j.n.e.
[161] Sherrington, The integrative action of the nervous System, 1906, s. 114 j.n.e.
[162] Goltz, Beiträge zur Lehre von den Functionen der Nervenzentren des Frosches, 1869, s. 109.
[163] Pflüger, m.t.s. 25.
[164] Götting, gel. Anzeigen, 175-176 Stück (1853), s. 1771.
[165] Seuraavaan todisteluun ei vaikuta se seikka, että nykyaikaisen fysiologian käsitys isoaivottoman sammakon kyvyistä on toinen kuin _Goltz_in (_Goltz_in kuvaamat ilmiöt esiintyvät vasta kun myöskin väliaivot ovat vahingoittuneet). Kts. Tigerstedt, Lehrbuch der Physiologie II, s. 379 (3 pain.)
[166] M.t.s. 63.
[167] M.t.s. 66 j.n.e.
[168] A. Wagner, Neovitalismus II, Zeitschr. f. Phil. und phil. Kritik Bd. 136-137 (1909-1910), s. 147.
[169] Asialliselta kannalta on _Pauly_n oppia aivan murhaavasti arvostellut hänen kriitillinen vitalistinen asekumppaninsa G. Wolff (Die Abstammungslehre 1907), Wolff huomauttaa m.m. mitenkä sentapainen erinomaisen tarkoituksenmukainen veren ominaisuus kuin että se tullessaan ilman kanssa kosketuksiin hyytyy, on psykolamarckismin kannalta, kaikista sen apuhypoteeseista huolimatta, täydellisesti selittämätön, koska tämä veren ominaisuus tulee käytäntöön vasta senjälkeen kuin se jo on poistunut ruumiista, joten ruumiin »tarpeet» eivät voi siihen enää vaikuttaa. Kts. myös E. v. Aster, Über die erkenntnistheoretischen Grundlagen der biologishen Wissenschaften, Vierteljahrschrift wiss. Philos. N. F. 5. 1906. S. 397 j.n.e.
[170] S. Becher, Seele, Handlung und Zweckmässigkeit, _Ostwald_in
Annalen der Naturphilosophie 10 (1911), s. 269 j.n.e. E. Becher,
Naturphilosophie 1914, s. 405 j.n.e. Leben und Beseelung,
Verhandlungen d. Naturf. und Ärzte 1912.
[171] E. Hering, Über das Gedächtnis als eine allgemeine Funktion der organisierten Materie, 1870; uudestaan julkaistu _Ostwald_in klassikkojen sarjassa 1905.
[172] R. Semon, Die Mneme als erhaltendes Prinzipien Wechsel des organischen Geschehens, 2 p. 1912. Die mnemischen Empfindungen, 1909.
[173] Hering, m.t.s. 12.
[174] Kts. M. Planck, Die Stellung der neueren Physik zur mechanischen Weltanschauung, Verhandlungen deutscher Naturf. und Ärzte, 1910.
[175] »Kun korvat, kieli ja nenä ovat poistetut, tulevat tosin muodot, luvut ja liikkeet säilymään, mutta ei hajut, maut ja äänet, joista luulen, että ne elollisen olennon ulkopuolella ovat pelkkiä nimiä», lausui Galileo Galilei.