II
Kaks ihmistä, joille ennen kesä yhteinen onnen toi, kaks ihmistä—hetken mennen miten vieraiksi tulla he voi!
Käy kumpikin suuntaan omaan,
ei tiedä he toisistaan;
ja elämään ilottomaan
jäi kuoleva kaipaus vaan.
Sama kohtalo, yhdeks mi laati tien hetkeksi haihtuvaks, sama kohtalo jälleen vaati iäks erille ihmistä kaks.