HYMYLÄ.
ERINOMAINEN MAA.
Muistan maan ma pohjolassa, miss' on kaikki nurinkurin, siellä leikin, lauloin lassa, siellä miesnä kärsin, surin.
Nauroin joskus katkerasti, että kaikui kotikunnas, viilsi poven pohjaan asti: itku joka naurun lunnas.
Nyt en itke, naura enää, hymyilen kuin taivas tyyni, näytän teille pitkää nenää, katan kaikki hymyilyyni,
ystävät ja viholliset, miehet, naiset, mielipiteet, puolueet ja puremiset, supisuomalaiset siteet.
Myönnän joka joukon, ryhmän, tunnustan ma tunkionkin, väistyn tieltä väärän, tyhmän: hän se siellä viisas onkin.
Niinkuin suuri siell' on pientä, kaatuminen kasvamista, kauravelli lihalientä, kansa—»epäkansallista»!
Haavat lyödyt, haavat saadut aika kaikki kutoo arpeen. Mitkä liekin miekan laadut, taisteloss' on hymy tarpeen.
HIIRI.
Motto: »Auch ich bin in Arkadia geboren.»
Hän ensin oli pikkuinen teatterihiiri, sitten hän maaseudun maanteitä kiiri.
Näytti siellä Kristukset ja näytti Mefistot: samat oli kummallakin hiiren takalistot.
Mut Molièreksi se pyrki pieni hiiri, kun itse oli Luojansa ihanin satiiri.
Siks alkoi hän akkojen juoruja juosta ja kritikasteriksi jo kiipesi tuosta.
»Kun vuoret mun siitti»—se oli hiiren logiikka— »niin minä miks en vuorta?»—Se oli hiiren tragiikka.
LAKI JA HUTIKKA.
Motto: »Land skall med lag byggas.»
Maa on meillä rakennettu kilvan kieltolailla, siit' on murhe musta, kun se vahvistust' on vailla.
Siitä Suomi suruissansa ryyppää nyt ja naukkaa, kilvan päällä puolueiden pullonkorkit paukkaa.
1909.
LAMMAS JA VUOHIPUKKI.
Sinä olet lammas ja vuohipukki minä, ja ikuisella tuomiolla onnellinen sinä.
Sinulla on sympatiat, puolueet ja perheet, minulla vain tuntoni tuskat ja erheet.
Sinulla on selkänoja lukijain ja lehden, minä pusken tietäni puhdasta tehden.
Sun on suuri enemmistö, sun on valta, voitto! Mun jo mennyt mailleen on ajan aamunkoitto.
Sinä olet lammas ja vuohipukki minä, ja sentään ma häpeäisin olla—kuin sinä!
»KYLTYYRI.»
Helsingin murteella.
»Kyltyyri! Kyltyyri! Kyltyyri!»
Tuo huuto on Suomessa syyri,
Mut mikä se on se kyltyyri?
Kas, siinäpä pulma on jyyri.
Se on yhdelle ooppera-kyyri, taas toiselle Tukholma-tyyri, Duncan, Forssellin figyyri tai Parisin polityyri.
Tuhatkarvainen on kyltyyri— se on Kiinassa Kiinaan myyri— mut Suomessa Suomen kyltyyri tuon kaiken on karrikatyyri.
TARHAPÖLLÖ.
Tarhapöllö se oksallansa oli niin viisas, viisas, koska hän ei puhunut mitään: Suomessa sekin jo piisas!
Tarhapöllö se oksallansa laululintuja kuulee, makumestari olevansa laulun maassa luulee.
Ystävät ympäri tarhapöllön mietteensä somasti sorvaa: »Koska sulle ei ääntä suotu, sulla on varmaan korvaa!»