VÄINÖLÄN VÄKI.

Kantaatti.

LEMMENLAULU.

Lemmen aamu, rauhan huomen! Katso, juhlii luonto laaja, tunne, tuoksuu kukka tuomen, kuule, laulaa lehto taaja! Meidän aamu, meidän huomen! Ennen häät on ortten alla, kuin tuo kuihtuu kukka tuomen, puuntuu puolat kankahalla.

Onnen aamu, armas huomen, tuoksuu rinnan nuoren terttu, katso, juhlii luonto Suomen, laulaa lemmen leppäkerttu! Meidän hetki, meidän kevät! Ennen voittaa kuolo kesän kuin nää kihlat himmenevät, jäähtyy liesi meidän pesän.

YKSINLAULU.

Meni sulho metsälle, veikko vieri kalaan, kauempana taaton kaski kunnahalla palaa. Minne, ah, mennen, mennen polo morsian niin lietomieli ennen?

Äidillä on askareensa, siskosilla ilveet, mulla mielet vaihtuvat kuin lehdon vienot vilveet. Luulen, ah, luulen, menen karjan paimenehen, kuusten virttä kuulen.

VAIMOJEN VALITUSLAULU.

Voi meitä, voi!
Tuossa taaton, tuossa veljen
verta hanki joi.

Voi meitä orpoja,
voi meitä kurjia,
voi vihan päiviä,
päättömiä, hurjia!

Kolme kertaa poltettihin,
kolme kertaa nousi,
tuhkastansa taaton pirtti,
joikui kirves, jousi.

Voi meitä, voi meitä!
Talvi-ilta lankee,
kiihtyy pohjan pakkanen,
on eessä kuolo ankee.

Voi, tuolla jo tulevat taas!
Uusi kurjuus!
Kuoloakin ankaramp' on
orjuus, on orjuus!

Voi meitä, voi teitä
kotilemmen, kotilieden
koidon ryöväreitä!

MIESTEN KOSTOLAULU.

Tämä kerta teidän kerta, ensi kerta meidän, tämä kerta meidän verta, ensi kerta teidän! Poltitte nyt meiltä tuvat, poltamme me teiltä, vaikka haavat arvettuvat, armoa ei meiltä! Tämä kerta teille voitto, ensi kerta meille, nousee punasurman koitto, kodeistanne teille! Veitte meiltä immet, vaimot viemme vielä teiltä, hiihtää koston urhot aimot kohta teille meiltä!

LASTEN LAULU.

Talven pitkän ahkerasti luimme,
nyt me niemen kainalossa uimme,
sitten kirjat kiirehesti loukkoon,
itse varsain, vasikoitten joukkoon,
koska kevät on,
elo huoleton,
päiväkulta paistaa,
kesämarjat maistaa.

Talven pitkän ahkerasti luimme,
nyt me yhtä uutterasti uimme,
piehtaroimme, pyytelemme kalaa,
myyröstämme niinkuin myyrät salaa,
koska kevät on,
huomen huoleton,
kesä tulla taitaa,
vaikka ilman paitaa!

PELTOLAULU.

Kaitse, Luoja, köyhän karja,
kaitse köyhän siemen,
että kauan kukoistaisi
väki Väinön niemen;
jos et suone tyyntä säätä,
suonet tuulta lauhaa,
ettei sota, rutto, halla
raasta Suomen rauhaa;
meille, meidän lapsillemme
rauhan askar anna,
ettei tänne maailmalta
vihan viestit kanna;
tämän maan me varjellehet
oomme vainon alta,
tääll' on ahot autuaiden,
valoisien valta.
Kuin on rakas, rauhallinen
toimemme ja työmme,
olkoon tyynet, onnelliset
päivämme ja yömme;
kuin me teemme toukojamme
hartahasti, hiljaa,
heiliköhön sydämemme
hengen kultaviljaa;
kuin on soinut Väinön soitto
riemuhun ja vaivaan,
kantakoon se kiitostamme
korkeuteen nyt taivaan;
tämän maan me varjellehet
oomme vainon alta,
olkoon täällä onnen lehto,
valoisien valta.

KAIKEN KANSAN LAULU.

Vaarass' on taattojen tanner, vaarassa maammojen manner, onni ja vapaus maan!

Raikuvat tornista torvet, vastaavat Väinölän korvet: Suomea suojelemaan!

Vaarassa on kotikieli, on laki oikeamieli, on isä, äiti ja laps!

Katso, jo rientävät uuteen kaikk' asevelvollisuuteen, vanhuskin harmajahaps.

Vaarassa on suku Suomen! Koita ei konsana huomen, voiton jos saa vihamies.

Vartion hetki on lyönyt, vaikea eessä on työ nyt, tiedätkö paikkas ja ties?

Vaarass' on valtion pylväät, toivomme, muistomme ylväät, viljelys vanhempien!

Haihtuvi haavekin orjain. Maailma on oma sorjain, valpasten, vapaiden!