IV. Lintuselle.
Ruotsalaisen alku Runebergiltä: säg mig, du lilla fogel; mitet kun edellisellä, ja siis seuraavaisesti laulumittoihin jakautuva:
Tee — vasta — kin pe- — säsi
Li- — ki pi- — hoa- — ni,
Ja — tyyty- — mään o- — peta
Mua — myös o- — saha- — ni!
Runomitteen tapaan rakennettuna kuuluvat jaksot:
Mutt' — aamu- — hetkin — heiltä
I- — lo on — kauka- — na,
Si- — nä kun — unen — päivän
A- — lotat — laulul- — la.
Korkojen jälkeen tehtynä nämät jaksot kuuluisivat näin:
Mutt' aamuhetkin heiltä
On ilo kaukana,
Kun sinä uuen päivän
Taas alat laululla.
Mutta semmoisellapa rakennuksella tulisivat sanat: ilo, sinä, alat laulaessa sortumaan ja kuulumaan melkein kun iilo, siinä, aalat, elikkä i'lo, si'nä, a'lat, merkitsevä merkki ' jotain täytettä vierellisten äänikkeen ja kerakkeen välillä. Tämä ja edellinen laulu taitaan mitteensä vuoksi laulaa, kun tuttu ruotsalainen laulu: jag minns den ljufva tiden.