V. Merimiehen morsio.
Ruotsalaisen Runebergiltä laitetun laulun alku: vinden blåser opp i hast; mitet seuraava:
v/— v, — v, v/— v, —
v/— v, — v, v/— v, —
v/— v, — v, — v, — v
v/— v, — v, — v, — v
Sanain jakauminen laulumittoibin:
Sille — ennen — ilto- — a
Taas ko- — tihin — kulke- — a,
Vaikkap' — ei e- — täällä — aivan
Vielä- — kin nä- — kisin — laivan.
Kellen olisi vaikiampi ymmärtää, mitenkä huivin huiske' voisi olla kyyneleistä kastunut, muuttakoon koko värsyn, jos seuraavaan tapaan:
Siipiä en saanut — saan
Liinan kulmallani vaan,
Ehkä kyllä kastuneella,
Jäähyväset huiskahella.