KUUMA YÖ.
Yö vaipuu puutarhaan kuin lämmin, uninen lintu pehmeään, harmaaseen pesäänsä. Kuin hapan viini tuoksuvat kaikki ruusut, ja kiihkeän levottomana värähtelee rusko varisevien sireenien yllä —— — —
Mikä liikkumaton huume! Kaikki kukat puristuvat toisiinsa kasteisina ja auenneina, ja pakahduttava autuus pusertaa kyyneleen himmeistä kuvuista. Ja suristen lentää ilmassa hämärä nuoli, ponnahtaa otsaani pudoten kädelleni: taintunut, värähtelevä kiitäjä, vielä tuoksuva, kostea sinisten terttujen medestä — — —
Oi puutarhani
— jähmettynyt ääni, hievahtamaton hekkuma —
minä pakahdun kanssasi liikkumattomassa riemussasi,
ja kaikki tuoksusi painavat raskaana harsona kasvojani — —
Ah, nouse, ponnahda, elä,
alastomana, kasteesta vihteänä,
mielettömän juhlan kohinana,
jokainen tuoksu pitkänä huutona! —
minä johdan kaikki kukkasi
yli aitasi ahtaan rajan
ulos suurille niityille karkeloon
cancanin villissä vauhdissa
keltaisen taivaan alla —
minä siunaan sinut valkeilla käsilläni
ja murskaan liikkumattomuutesi tappavan loihdun!
— — — — — — —