ALAKULOINEN OODI
Kaupungilla sade hiljainen: laulu veden, laulu harmaan kiven. Aavistusta kevään tuulien ilmassa jo huokuu armas hiven… Puiston harva oksaholvi ylläs kaartuu varjoin tummansinisin. Tiellä suojalumi tuoksunkylläs tarttuu onnellisen jalkoihin.
Unelmasi tähden värisit kaikin hermoin tähän päivään asti, kun sen vajoavan epäilit syviin avaruuksiin huimaavasti —. Sisällä nyt asut unelmassa: pelko, levottomuus hälvenee niinkuin huoneessasi valkeassa, jota lamppu lämmin valaisee.
Onko ihaninta omistaa? — sentään salaa sydämesi kysyy. Hienon tuoksun lailla katoaa herkin hurma siitä, mikä pysyy. Onnellinen! kuumat unes vaihtuu talttumuksen rauhaan viileään. Lumen helmaan nuoruutesi haihtuu, niinkuin lauha sade kevätsään.