ARMAHTAVA YÖ
Yön viitan mustiin silkkipoimuihin nyt murheellisen pääni verhoisin, kun meri täynnä tummaa unta päilyy ja lasinhauraat tähtilyhdyt häilyy.
Yön syvä, lainehtiva pimeys
ja outo, ihmeellinen kimmellys
mun aran haavani voi yksin pestä.
Oon sairas murhatusta hellyydestä.
Yö peittää kuolemankin varjoillaan ja hautaa kaikki aaltoin keinuntaan, kun meri täynnä tummaa unta päilyy ja lasinhauraat tähtilyhdyt häilyy.