HOPEAVIULU
Kun olen yksin, sairas ja kaikkea vailla, välkähdyksenä eletyn autuuden nään. Hurmaantuneen tietäjänaisen lailla sieluni katsoo aikojen hämärään. Valkean tähden kentillä autuailla lapseksi leikkimään minut Jumala loi. Kastehelmiset pensaat kimmelsi mailla, viileä sade hopeaviuluna soi.
Hopeankirkasta soittoa avaruuden ikävöin uneeni mustaan, näännyttävään. Kerran hohteessa luomisaamun uuden herään Jumalan viulun värinään. Kiusattu, eksynyt lapsi ma ikuisuuden astun kalliorannalta pimeän maan sinisiin aaltoihin ihanan rannattomuuden uidakseni tähtehen valkeaan.