KÄTKETTY RAKKAUS
Päivin katumuskaavussa, silmät veessä kerjäten istumme temppelin portaiden eessä. Illoin rikkautemme salainen luokseen viittoo hurmaten, houkuttaen.
Gangesin partaalla palatsimme hohtaa,
jonne viidakon verhooma polku johtaa.
Suuret tähdet syttyvät yllä pään,
villejä kukkia puhkee hämärään.
Kuuletko djungli-rantain kumean pauhun?
Tunnetko suitsutusmaljoista nousevan sauhun?
Näetkö, kuinka lamput vihreät
marmorisaleissa kiehtoen häämöttävät?
Runsailta pöydiltä tunnontuskaa vailla
nautimme herkkuja ruhtinaiden lailla.
Mustat orjat rientävät palvelemaan,
tulinen viini vuotaa virtanaan.
Huilujen soidessa viihtymystämme varten
katsomme kaunista parvea tanssijatarten,
taikoja, temppuja miekannielijäin,
tulensyöjäin, käärmeenkesyttäjäin.
Aamun noustua jälleen ryysyissämme
kurjina, viheliäisinä kyyhötämme
rukoillen otsamme tomuun painaen
— valehaavan pettävän paljastaen.