OMENAPUUN ALLA
Puol'avoimin silmin, raolla huulin olen uinunut taivaan puhdasta hurmaa juoden. Sydänpäivän hiljaisuus on lämpimin tuulin kuin tuoksuva laahus levinnyt puutarhaan. Ja ma keskellä syvää uneksumistani kuulin, miten varisee oksilta haurain kauneus vuoden. Kuin maa on sieluni kukkia valkeanaan.
Oi omenankukat, multana teille puun varjossa leväten autuasta on olla. Te palaatte jälleen puhjeten lauluiksi meille, kun syyssade kylmänä solisee puutarhaan. Oi olkaa lempeät silmille huikaistuneille, ne liian paljon on leikkineet auringolla — oi olkaa viileät lapselle kuuman maan!