ALLI.
Soi ulapalta ääni allin harmaan. Sa mietit: »Vilu aavalla on varmaan, kun vihaisesti ärjyy vaahtopäät ja tuuli irroittaapi salmen jäät.»
Niin monin aamuin valituksen kuulit
ja mieles heltyi — lemmeksi sen luulit.
Ah, että säälistä se heltyi vain
mua vuoksi kohtaloni armahtain!
Sa laske jälleen ulapoille alli, sen kuolla kevättalven tyrskyyn salli, kun vihaisesti ärjyy vaahtopäät ja tuuli irroittaapi salmen jäät.