OCEANIA.
(à la Pierre Loti).
Maa merellinen kookospalmuines,
yöperhoines —
ma poimimaan käyn koralleja rannoilles.
Sa mitään muista, mitään toivo et.
Sa mieti et.
Vain valtameren hengitystä kuuntelet.
Ja Tyynimeri suolavuoteellaan
sun autuaan,
sun onnellisen suutelee yön unholaan,
kun yli basalttisen louhikon
lyö vallaton
veen hyöky. Valkojasmiinis kuin vaahto on.
Ei laula ykskään pieni siivekäs
sun metsissäs,
vain kaiku vastaa varjoisista siimeistäs,
laps aaltojen ja aavistusten maan
kun kaipuutaan
yön hiljaisuuteen huhuu ruokohuilullaan.