VIRTA.
On pitkä sateenkaari taivahalla, se yli kylmäin vetten kaareutuu. Ja sinipunavihreen sillan alla vuo usvaa henkäilevä uneksuu.
Mut virran himmeällä kaltahalla, oi katso, kasvaa villi viinipuu! Se hedelmäinsä raskaan painon alla veen poreilevaan peiliin kallistuu.
Jo itku tärisyttää ilman rantaa.
Käy ruuheen, armas, jonka kanssa verta
ma kultarypäleistä äsken join!
Niin meidät mittaamaton kymi kantaa päin kuolon suurta sumuvaltamerta, miss' sammuneet ui pallot aurinkoin.