BLAYAN PRINSSI.
Moni donna kaunis ja nuori ois mulle tuhlannut viehkeyttään, mut en haaveen taivaita nähnyt ma heidän silmissään.
Vain laulu kaukaisen lemmen
soi sydämessäni päivin, öin.
On alla vieraiden tähtein
hän, jota ikävöin.
Hänen valkea kaupunkinsa
kuin lintu kylpee vaahdossa veen.
Näen rannalla huojuvat palmut
ja linnan torneineen.
Hän pylväiden varjossa kulkee,
ja huntunsa hiljaa häilyvät.
Sinitummat silmät on hällä,
kädet hienot, lempeät.
Miten aamuni tuoksuvatkaan,
miten iltani hiutuvat hurmioon!
Hänen sielullensa ma haastan,
sen värinän kuullut oon. —
Yli Välimeren siintojen kerta ui laivani Tripoliin valkamaan, ja ma uskollisuuteni palkan hänen huuliltansa saan.