XLII.
Jos joku tekee sinulle pahaa tai puhuu sinusta pahaa, niin se tapahtuu siinä uskossa että hänen sopii niin menetellä. Eihän ole niin ollen mahdollista, että hän seuraisi sinun käsityksiäsi eikä omiansa. Jos hän näin ollen on harhaantunut käsityksissään, niin hän siitä saapi itse kärsiä vahingon, niinkuin joutuu petetyksikin. Sillä jos joku otaksuukin vaikeatajuista asiaa, joka on tosi, vääräksi, ei siitä totuus kärsi, vaan se, joka on totuudesta erehtynyt. Näistä periaatteista lähtien sinä siis tyynesti kärsit soimaajaa ja lausut kussakin tapauksessa: niin on hänen mielestänsä.