YHDESTOISTA KOHTAUS.
KAARLO. KUSTAA.
KUSTAA. Nyt ystäväiseni voit sinä syystä väittää, että täällä
Taalainmaalla voi sotkeutua mitä hullunkurisempiin seikkailuihin.
Aatteles, että Aksel-paronimme —.
KAARLO. Olen sekä nähnyt että kuullut kaikki tyyni, ja tunnustaa täytyy että tämä tarina sai oivan lopun.
KUSTAA. Niinpä niinkin. Mutta tämä onnenpotkaus on tehnyt kokonaan tyhjäksi meidän matkasuunnitelmamme… Jospa minäkin joutuisin tuommoiseen hauskaan seikkailuun, niin olisin matkaani kaikinpuolin tyytyväinen.
KAARLO. Kärsivällisyyttä! Kärsivällisyyttä! Ennen päivän koittoa on toivosi toteutunut. (Luo katseensa sivulle.) Katsopas tuonne!
KUSTAA. Kaunis tyttö!
KAARLO. Hän itkee… Hyvä! Seikkailu tulee sitä vaihtelevammaksi.
KUSTAA. Hän tulee kuin kutsuttu! Minä riennän heti paikalleni. (Hän pistäikse pensaan, Kaarlo kallion taakse. Riitta esiytyy Yrjöä etsiskellen.)