JOHDANTO.
Kaksi vuotta ennenkuin seuraavilla sivuilla kerrotut tapaukset alkoivat, sattui että eräs Pohjois-Tanskan lumitunturien välissä oleva laakso, joka sijaitsee kymmenen penikulmaa pohjoisempana grönlantilaisen kaupan viimeistä etuvartiaa, tuli muutaman seikkailun tapahtumapaikaksi. Eräs Amager'in harjoituskentältä myrskyn irroittama sotilasilmapallo putosi maahan muutamalle pohjoisen jäämeren rantavuorelle. Pallon gondolissa oli pari köpenhaminalaista poikaa. Tästä harvinaisesta tapauksesta ja sen lähimmistä seurauksista on ennen kerrottu "Arnaluk, tarina Grönlannista" nimisessä kirjassa. Ja koska tämä kirja on jonkunlainen alkunäytelmä siihen tapausten sarjaan, jonka esittämiseksi esirippu nyt kohoaa, niin on "Arnaluk'in" sisällys lyhykäisesti kerrottava.
Nuo tanskalaiset pojat: Erik ja Helge, jotka olivat tulleet pohjois-Grönlantiin tuossa ryöstäytyneessä ilmapallossa, rakensivat itselleen talviasunnon, jossa he aikoivat viettää napaseutujen yötä. Epätoivoinen asemansa selviää heille kumminkin pian ja juuri kun he alkavat epäillä pelastuksensa mahdollisuutta, pelastikin heidät itse jouluiltana grönlantilaisen kaupan viimeinen etuvartia Sören Nordstrand Tassinork'ista. Sitten kerrotaan elämää ja tapauksia Tassinork'issa jatkuvan talvipimeän aikana, auringon palaamista ja lyhyttä kesää. Erik ja Nordstrandin ottotyttö, jolla on valkoiset vanhemmat, mutta grönlantilainen nimi, Arnaluk, rupesivat pitämään paljon toisistansa, kuinka paljon, selviää heille vasta jäähyväishetkellä.
Myöhemmin kesällä saapuu grönlantilais-höyrylaiva "Hans Egede" ja pojat matkustavat siinä kotiinsa. Nordstrand ja Arnaluk tulisivat ehkä perässä ensi vuonna.
Laivassa tutustuu Erik erääseen ranskalaiseen tiede- ja sanomalehtimieheen, Duroc'iin, joka pian kiintyy nuorukaiseen ja hänen seikkailuihinsa ja heti kotiin tultuaan tulee Erikin vanhempain luokse, ostaakseen sanomalehdelleen Erikin kertomuksen tuosta kummallisesta Grönlannin matkasta. Vaikka onkin kysymys suuresta rahamäärästä, ei Erik hyväksy tarjousta, vaan heittää valmiin käsikirjoituksen tuleen. Sillä satumaisen kauniista "Pohjois-Tanskasta" saadut vaikutelmat ovat niin yhdistyneet hänen äsken syntyneeseen rakkauteensa Arnaluk'iin, pieneen ja rakkaaseen Arnaluk'iin, kullankeltaisine hiuksineen ja hentoine jäsenineen, ettei Erik voi niitä myydä, sillä ne ovat hänelle siksi arvokkaita. Hänen ylpeydentunteensa on kehittynyt ja hienostunut seurustellessaan kirkas- ja puhdassilmäisen pohjois-tanskalaistytön kanssa.
Tassinork'ista lähtiessä lupaa Erik Nordstrand'ille, että hän kunnialla suorittaa ylioppilastutkintonsa ennen kuin he ensi vuonna tapaavat Köpenhaminassa.
Tämä tapaaminen on nyt hyvin likellä ja esirippu kohoaa ensimmäiseen näytökseen.